keitoskoitos

Tonne!

2011-03-06T21:29:00.001+02:00

sussupurkaa.blogspot.com

Mää jatkan sielä.

2011-01-23T20:13:00.003+02:00

No terve. Tein uuden vuoden aattona ihan mahtieväät, joista on ollut tarkoitus blogata tännekin. Enpä näytä millään saavan aikaiseksi. Tästä teen sen johtopäätöksen, että ehkäpä tämä jää tähän.

Tarkoitus oli myös kirjoittaa, kun olen kokeillut serkulta joululahjaksi saatuja vuokia. Sanon nyt siis kiitos! ilman kokkausraporttia. Ja niistä sienistä tulee varmaan keittoa. :)

Aion kyllä syödä jatkossakin.

Joululeipä

2010-12-21T18:58:00.003+02:00

Suurin osa kaikista vuokaleipäyrityksistäni on mennyt pieleen, mutta nyt sain jopa jotain onnistunutta aikaiseksi. Tosin alkuperäisenohjeen mukaan tehtynä ei aivan onnistunutta lopputulosta tullut: kokeiltiin tätä vähän aikaa sitten I:n kanssa, ja taikinaa tuli kahta leipää varten ihan käsittämättömän pieni nyttyrä. Leipä oli kuitenkin hyvää, joten otin uusiksi ja kaksinkertaistin ohjeen taikinamäärän ja sain aikaiseksi jo enemmän kokonaista leipää muistuttavan asian.

Aniksenmakuinen rusinaleipä (2 vuokaleipää, ohje Kotivinkin Jouluherkuista vuodelta 2008)

1 l piimää
50 g hiivaa
1½ tl suolaa
2 rkl hienonnettua anista (tätä ei kaupasta löytynyt, joten laitettiin kokonaisia siemeniä)
(1 rkl kuminoita, nämä lisäsin itse)
2 dl rusinoita
2-3 dl auringonkukansiemeniä
10 dl ruisjauhoja
10 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva lämmitettyyn piimään, lisää suola, mausteet, rusinat ja siemenet ja alusta jauhoilla tasaiseksi. Kohota kaksinkertaiseksi, jaa kahteen voideltuun leipävuokaan ja kohota vielä. Voitele halutessasi ja ripottele päälle auringonkukansiemeniä. (Mää en saa koskaan mitään siemeniä pysymään kiinni leivonnaisissa, joten jätin pois.) Paista 200 asteessa n. tunti.

Leivän päällä maistuu parhaiten jokin voimakas juusto, graavilohi tai muu leivän makeudelle kampoihin paneva.

"No kai se kestää"

2010-12-07T18:57:00.007+02:00

Ei ollut omenamarmeladi sittenkään hyvä valinta torttuun. Blööh. Mutta toisaalta - enpä juuri koskaan ole siitä hillosta niin välittänytkään.

Värkkäysrepertuaari laajenee

2010-12-02T14:17:00.010+02:00

Ruokablogissa voi olla myös käsityöjuttuja. Varsinkin tämänkaltaisia tuotoksia, joita tulee aina kyllä ihan maisteltuakin, nimimerkillä "Kaivaa joka ulkoreissun jälkeen suustaan kaikenmoista kaulahuivinöyhtää".

Ei vaan, oon niin ylypiä tästä paskartelusta, että pakko näyttää. Meikän eka kauluri sitten ekaluokan!

Sopii paitsi lämpimänä pysymiseen myös anonymiteetin suojaamiseen
(mikäli täälä nyt on ketään lukemassa, jota varten anonymiteettia suojata tarvis).

Kaulahuivi-kauluri-mikälie Isostaveljestä

Luo 49 s pyöröpuikoille (nro 4-4,5 käsialan mukaan). Neulo ekalla kierroksella 2 oikein, 1 nurin, *3 oikein, 1 nurin*. Toista *-*, kunnes jäljellä on 2 silmukkaa, jotka neulot nurin. Tämä oli oikea puoli. Nurjalla puolella neulo koko ajan 1 nurin, 1 oikein, viimeinen silmukka nurin. Toista kerroksia niin kauan, että lähes kolme kerää lankaa on mennyt. Mulla tähän meni suunnilleen Tähtien sota -maratonin verran leppoisasti kutoen. Tuloksena syntyy siis helmineuletta, jossa on oikealla puolella neljän silmukan välein oikeaa neuletta oleva pystyraita. Kun lankaa on pieni myttyrä jäljellä, tee napinlävet: neulo 2 s (kuvion mukaan), päätä 3 s, *neulo kuvion mukaan 4 s, päätä 3 s*. Toista *-*, kunnes jäljellä on 2 s, jotka neulot kuvion mukaan. Seuraavalla kerroksella tee päätettyjen silmukoiden kohdalle 3 langankiertoa puikolle. Näistä neule jatkuu normaalisti kuvion mukaan tätä seuraavalla kerroksella. Neulo napinläpien jälkeen vielä kuutisen kerrosta ja päätä silmukat. Kiinnitä toiseen päähän (oikealle puolelle) napit muutaman sentin päähän reunasta. Ja tadaa: näin meillä on taatusti tuskaisan lämmin kaulahuivi, joka pysyy paikallaan eikä lähde vempuilemaan takin mukana.

Lisäys: Selvennykseksi on ehkä hyvä mainita, että vaikka tämä pyöröpuikoilla tehdään, niin ihan edestakaisinneuletta mennään. En tajua, mitä varten on olemassa ne hankalat pötykkäpäiset pitkät puikot, joilla ihmisten toisinaan esim. junassa näkee kutovan kaulahuivia. Pyöröpuikoilla homma käy sata kertaa kätevämmin, kun ei tarvi kannatella kutomuksen painoa siinä puikolla.

Terveyspiparit

2010-12-01T17:47:00.004+02:00

"Nämä näyttää joltain terveyspipareilta", töissä sanottiin leipomistani pipareista. Sellaisiapa ne olivatkin, vaan mausta - väitän - ei terveellisyyttä huomaa. Mureampia nämä on kuin tavalliset piparit. Ja ehkä terveelliseltä näyttäminenkin vähenisi, jos olisi ahkera emäntä ja koristelisi piparit. Minen jaksanu ees yrittää ku en kumminkaan ossaa.

Keravan tonttupaja presents: ruispiparit. Kiitämme jälleen Pirkkaa ohjeesta.

Terveellisyydestänsä huolimatta nämä maistuvat:
viikonloppuna purkki oli vielä täysi.

Ruispiparit (n. 100 kpl)

250 g voita
2 dl sokeria (joista ainakin toinen voi olla tummaa)
2 dl siirappia
4 tl kanelia
2 tl inkivääriä
2 tl pomeranssinkuorta
1 tl neilikkaa
2 kananmunaa
n. 9-10 dl ruisjauhoja
2 tl soodaa

Kiehauta kattilassa voi, sokeri, siirappi ja mausteet. Jäähdytä vähän, lisää kananmunat ja jauhot, joihin on sekoitettu sooda. Anna kovettua yön yli ja leipase pipareiksi käyttäen apuna vehnäjauhoja. Edellisestä piparinleivonnasta on tässä pajassa aikaa jo kaksi vuotta, mutta ellen nyt ihan väärin muistele, niin vehnäjauhoista tehty taikina otti pöytään kiinni hanakammin kuin tämä. Paista 200 asteessa n. 4-8 min riippuen pipareiden paksuudesta.

Piparikasta joulukuuta!

Haasteet jatkuu: tänään lautasella verilättyjä

2010-11-14T16:21:00.004+02:00

Tänään sitten lotrattiin loppu veri lättytaikinaan. Ohje oli veripullon kyljestä, jossa mainostettiin myös: "Valmistat verilätyt nopeasti." Ei tarvitse teurastaa lehmää itse...

Tässäpä oiva kuva-arvoitus.
Ei joka päivä lautaselta tällainen vastaan tuijota.

Meillä ei ole sellaista pieniä lättyjä paistavaa pannua, joten lätyistä tehtiin isoja, ja täytteeksi tehtiin juureskastike. Melkoista fuusiokeittiötä tämä ruoka oli: Verilätyt taitavat olla aika suomalaista ruokaa ja tuo juureskastike ehkä makujensa puolesta veti jonnekin idemmäs ja etelämmäs - joskin siinäkin oli käytetty taas kotimaisia sesonkijuureksia. Ja fuusiota taisi olla raavaan veren ja hippipapukastikkeen kohtaaminenkin. Hyvin maistui.

Verilätyt (n. 10-15 isoa lättyä)

2,5 dl verta
2,5 dl olutta
2,5 dl ruisjauhoja
(tarvittaessa lisäksi vehnäjauhoja ½-1 dl)
½ tl suolaa
1 tl valkopippuria
1 kananmuna

Sekoita veri, olut ja jauhot. Anna turvota hetken aikaa ja lisää loput aineet. Paista pannulla voissa. Lätyt ovat helposti hajoavaa sorttia - pikkuohukaispannulla tulee varmaan helpommin. Sekoittele taikinaa välillä, ettei veri pääsee hyytymään.

Juureskastike

2 porkkanaa
2 palsternakkaa
1 sipuli
2 rkl oliiviöljyä
n. 3 dl keitettyjä (härkä)papuja
1 tlk tomaattimurskaa
tomaattimurskapurkillinen vettä
n. ½ dl tomaatipyreetä
kasvisliemikuutio
n. 100 - 150 g valkosipulituorejuustoa
2 tl juustokuminaa
2 rkl kuivattua persiljaa
1 rkl kuivattua timjamia
1 tl sitruunamehua / viinietikkaa

Raasta tai pilko porkkana ja palsternakka, silppua sipuli. Pehmitä juureksia ja sipulia hetki öljyssä pannulla. Lisää tomaattimurska, tomaattimurskapurkin huuhteluvesi, tomaatipyree ja kasvisliemikuutio. Keitä pienellä lämmöllä, kunnes juurekset ovat pehmeähköjä. Lisää pavut ja anna niidenkin lämmitä hetken. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja mausteet, kiehauta.

No nyt: rössypottuja!

2010-11-13T16:28:00.018+02:00

Mää oon soittanu Stokkan Herkkuun ja kysyny veripalttua (sanovat, ettei oo vuosiin ollu), miettiny että jaksasko lähtä Hakaniemen kauppahalliin rössyä ostaan ja aatellu että en jaksa, me ollaan harkittu rössyn tuomista Raahesta, pongattu Sittarista veripullo josa oli päiväys menny ja lopulta ostettu Rismasta pullo vielä käyttökeleposta pakastettua lehemän verta ja kannettu se kotia.

Tännään aamulla tehtiin rössy eli veripalttu eli verivanukas. Tai no A. teki ja mää kauhistelin vieresä. Ja nytte iltapäivällä sitte keitettiin ne potut siihen kaveriksi. A. oli koko tekemisen ajan ihan mielisään että kohta pääsee syömään rössypottuja ja mää suunnilleen itkua vääntiin. Rössypotut nyt vaan on ihan hirviää ruokaa. Ja sikshän mää tähän koko operaatioon alakoin, ku mun piti tojistaa itelleni, että ihan kaikkia kyllä nirsoilematta syön.

Kaunista.

Ja lopputulos oliki sitte semmonen, että vettiin rössypottuja kaks lautasellista. Sinnikkäästi vaan yritin olla aattelematta verisiä pesusieniä ja keskittyä makustelemaan ruokaa tosi analyyttisesti. Keiton teko alotettiin käristämällä kattilasa sipulia ja kinkkua, ja nuo kaks kyllä pelasti koko ruuan, ku antovat hyvvää makua liemeen ja jopa rössyynki. Vaan ens kerralla kuitenki taijetaan laittaa rössyä vähä vähemmän (sitä jäi yli eli seuraava kerta kyllä tullee), ku nyt sitä oli vähä turhan palijo. Joka lusikalliseen pitäs riittää rössyn kaveriksi jotaki muutaki.

Mutta meikä on nyt virallisesti kaikkiruokanen. Tai no verilättyjäkkään en oo vuosiin syöny, mutta seki ongelma selevitettään huomenna, ku tehhään lopusta verestä lättyjä. Pottumuusin kans en kyllä niitä pysty syömään ja aattelinki väsätä niille kaveriksi jonku juureskastikkeen. Vai onko se huijausta?

Rössy (annoksesta riittää kahteen satsiin rössypottuja)

2,5 dl verta
2,5 dl kalijaa
½ dl ohorajauhoja
1½ dl ruisjauhoja
½ tl soodaa
1 tl suolaa
½ tl meiramia (meilä ei ollu)
1 sipuli
voita

Pehemennä siliputtu sipuli voisa pannulla. Sekota sooda ja jauhot keskennään ja veri ja kalija keskennään ja yhistä kaikki ainekset. Paista kahesasaasa asteesa reilu puoli tuntia.

Rössy vuuasa.

Rössypotut (nelijä annosta; Mummolasta vähä sovellettu)

2 sipulia
1 rkl voita
100 g savukinkkua, pekonia tms.
4 pottua
vettä
suolaa
puolet rössysatsista

Silippua sipuli ja kinkku ja paista niitä kattilasa voisa. Lissää palotellut potut ja vettä sen verran että potut peittyy ja keitä kypsäksi. Kuutioi rössy suupalloiksi (ennemmin ehkä pieniksi ku issoiksi) ja kippaa sekkaan. Lissää vielä suola. Älä keittele ennää ettei rössy hirviästi murene.

Jäläkkäriksi mää tekkiin ruisleivästä jotaki pappilan hätävarraa muistuttavvaa. Meilä oli yli puolikas kuivahtanu luomuruislimppu, joka on kyllä tosi hyvvää mutta työlästä leikata, ja hyövynsin sen täsä. Ja sain upotettua tähän joskus kevväällä tehtyä punaviinimarjahilluaki, joka on seki kyllä hyvvää (laittoin siihen tähtianista ja maku on ainaki musta ihan hauskan lakritsinen) mutta harvon tullee laitettua hillua mihinkään. Tämänki ruuan ohoje oli siitä Mummola-kirjasta paitsi että siinä käskettiin käyttää pullaa tai ranskanleipää. Pulla ei kyllä meilä pääse kuivuun...

Pappilan hätävara rukkiista

kuivanutta ruislimppua
3-4 dl maitua
3 kananmunnaa
4 rkl sokeria (tai pistä puolet vaniljasokeria)
hillua tai marijoja

Palottele leipä ja pistä se likuaan muna-maito-sokeriseokseen aika pitkäksi aikaa että se ehtii pehemitä. Kippaa voijeltuun vuokaan ja lissää hillua tai marijoja ja paista kahesasaasa asteesa ehkä parikytä minnuuttia. Pullalle riittää vähempiki. Syö vaikka jätskin kans.

"Kahdeksan tunnin päivä imaisee voimat vaikkei tekisi mitään / istuminenkin vaatii kosolti"

2010-11-04T20:22:00.006+02:00

Örrör, toinen liian pitkä viikko, ja etenkin liian pitkä päivä. Töiden jälkeen raahauduin vielä hakemaan ruokapiiritoimitusta ja sitten vielä kauppaan. En varmastikaan olisi selvinnyt päivästä ilman lounasta talon ulkopuolella, Zucchini-nimisessä kasvisravintolassa. Hyvvää oli. Ja illankin pelastaa hyvä ruoka: tein jonkinlaisen täytetyn leivän ja hampurilaisen ristisiitoksen edelleen kasvishengessä. Ideaa sain Sis. Deli+Cafésta (ööö, ai hankala nimi yrityksellä??), jossa kerran söin jotain tämän oloista.

Paahdettuja kasviksia sämpylän välissä

Uuinkasvikset:
1 kesäkurpitsa
1 paprika
1 iso sipuli
oliiviöljyä
kuivattua oreganoa, persiljaa ja timjamia
suolaa
mustapippuria

sämpylää
fetaa murusteltuna
rucolaa
jotain kastiketta (nyt viikonloppuisen salsan jämät)

Viipaloi kesäkurpitsa, paprika ja sipuli. Lado uunivuokaan öljyn ja mausteiden kanssa. Paista 200 asteessa, kunnes kasvikset saavat vähän väriä. Loppuvaiheessa paistamista käännä virta pois ja laita kasvisten päälle halkaistu sämpylä lämpenemään.

Täytä sämpylä kasviksilla (yhteen sämpylään tästä annoksesta menee murto-osa ja loput voi säästää vaikka aamupalaleivän päälle), fetalla, kastikkeella ja rucolalla. Olut olis passannu tämän kans. Ja tähän päivään noin muutenkin.

Mutta mehulasi sielä vaan on.

Pottumuusi 2.0

2010-10-31T21:38:00.004+02:00

Luen ahkerasti Pastanjauhantaa mutten ole ennen tätä päivää tainnut mitään ohjetta kokeilla. Tänään kuitenkin intouduin tekemään yrttistä pottumuusia, ja voi että olikin hyvää! Pastanjauhajia mukaillen laitoin muusin kaveriksi lihapullia tomaattikastikkeessa, mutta tomaattikastikkeen tein aika pitkälti samalla tavalla kuin edellisen postauksen katkarapukeiton. Tosin Pastanjauhannassakin tomaattikastikkeessa oli jukurttia. Yllättävää oli, miten hyvin tomaattinen kastike sopi pottumuusin kylkeen - yleensä kun mielestäni muusin kanssa passaa vain ruskea kastike. Muusin rucola ja persilja taitavat kuitenkin olla aika luonteva pari tomaatin kanssa.

Ja mahtavaa: niin hyvää kuin sapuska olikin, sitä jäi sen verran yli, että saan siitä huomenna itselleni työeväät.

Jälkkäriksi tein puolukkarahkaa. Vaikka rahka kuin rahka on hyvää (ja helppo välipala, kun sekaan pilkkoo vaikka banaania), niin puolukkarahka on kyllä the Rahka ja peruksena paras: 2 dl kuohukermaa vatkattuna, 200 - 250 g rahkaa, n. 4 dl puolukoita, 3 tl vaniljasokeria ja n. 3 rkl hienoa sokeria.

"Vastuu-niminen taakka on rakas / ei sitä muille jakamalla saa keventää / ellen saa olla väsynyt ja korvaamaton"

2010-10-28T19:12:00.008+03:00

Viikkoa on takana jo ihan liikaa (vaikka töissä vasta kaksi päivää) ja ulkona tihkuu kylmää vettä, vaan onneksi on ruokaa.

Ja pimiäki on.

Aioin tehdä kalakeittoa, mutta kala oli niin kallista, etten uskaltanut sitä ostaa kun en tiennyt, paljonko on tilillä rahaa. (Huomenna onneksi palkkapäivä!) Ostin katkarapuja ja tein niistä keiton. Yleensä keitossa kai metsästetään sattumia, mutta nyt kyllä liemi on niin mahtavaa, että katkaravut ja muut tilpehöörit jäivät ihan sen varjoon. Tämä keitto tsemppaa ihmisen vielä perjantaihin!

Tomaattinen katkarapukeitto

n. 3 rkl oliiviöljyä
2 porkkanaa
3 pientä sipulia
4 valkosipulinkynttä
1 tl tulista chilitahnaa (ikuisuuspurkki jääkaapissa - chili ja muita muita mausteita korvaamaan, jos ei jotain tällaista kaapista löydy)
1 tlk tomaattimurskaa
n. ½ dl tomaattisosetta
n. 3-4 dl vettä
½ kalaliemikuutio
1 rkl sitruunamehua
1 pss pakastettuja katkarapuja
n. 2 dl maustamatonta jukurttia
tuoretta persiljaa

Silppua porkkana ohuiksi suikaleiksi, silppua sipulit. Kuullota kattilassa oliiviöljyssä, kunnes ovat vähän pehmenneet. Lisää chilitahna, pyörittele hetken aikaa kasvisten kanssa. Kaada kattilaan tomaattimurska ja -sose sekä tomaattimurskapurkin huuhteluvesi. Heitä kalaliemikuutio joukkoon, ja anna kiehua, kunnes porkkanat ovat kypsiä mutta vielä napakoita. Lisää sitruunamehu, katkikset ja jukurtti, kuumenna mutta älä keitä etteivät katkaravut sitkisty (arvaakko kellä sitkistyi?). Lastaa päälle tuoretta persiljaa ja nassuta leivän ja maidon kanssa.

Täytteitä taikinalla

2010-10-18T18:47:00.004+03:00

Viikonloppuna tuli taas leivottua.

Perjantai-iltana tehtiin pizzaa, jonka pohjaa kohotettiin pitkään ja hartaasti jo keskiviikosta asti, tällä ohjeella. Haettiin ihan Lidlistä asti oikeanlaisia jauhojakin ja kaikkea, mutta ihan ei saatu sellaista ohutta pizzeriapohjaa kuitenkaan. Pizzan paistamiseen meni paljon enemmän aikaa kuin olisi pitänyt, enkä ehkä uskaltanut venyttää pohjia tarpeeksi ohuiksi: omassa pizzassani pohja oli paikoin miltei sentin paksuinen... Uusi yritys joskus.

Mutta eihän tämäkään nyt toki pahaa ollut... ;) Täytteenä tomaattikastiketta, mozzarellaa, artisokan sydämiä, ilmakuivattua kinkkua ja basilikaa. Varsinkin artisokat oli aivan mahtavia. Mozzarellaa ostettaessa sattui hauskasti: seistiin Citymarketissa juustohyllyn edessä ja pohdittiin, että mitä mozzarellaa otetaan. Huomasin Pirkan buffalomozzarellan, jota olen kuullut kehuttavan, ja sanoin A:lle, että se on kuulemma hyvää, mutta toisaalta näyttää olevan myös puolta kalliimpaa kuin ihan perusversio. Ja saman tien kun olin päässyt noin sanomasta, sieppasi vieressä seissyt naisihminen salamana kärryynsä sitä buffalomozzarellaa ja hipsi pois. Me tyydyttiin siihen tavikseen.

Viikonlopun toinen leipomus oli lauantain siivouspäivän jälkeiseen nälkään pikapikaa tehty pannari. Pitkään arvottiin, että lähtäänkö kebabille, mutta lopulta viitseliäisyys vei voiton (ja olis sinne kebabilleki tosiaan pitänyt lähteä). Hyvää tämä silti oli, ja pikaruoaksikin voisi nimittää. Teemmä toistekin.

Ei minkään näköinen sienipannari

8 dl maitoa + 1 dl kermaa
3 munaa
1 tl suolaa
2 dl grahamjauhoja
n. 4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
n. ½ l sieniä
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
mustapippuria, oreganoa, timjamia
n. 2 - 3 dl juustoraastetta

Sekoita maitoon munat ja suola, lisää jauhot + leivinjauhe. Kaada taikina pellille. Ripottele päälle silputut sienet, sipulit ja mausteet ja päällimmäiseksi vielä juustoraaste. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Anna pannukakun jäähtyä vähän ennen syömistä: aivan tuoreena rakenne on vielä vähän taikinainen.

Se sienisalaatti!

2010-10-10T07:03:00.005+03:00

Här kommer det: suolasienistä tehty sienisalaatti! Ja olipa muuten hyvää - kiitos kälytykselle vinkistä! Ohje suunnilleen Hans Välimäen kirjasta Mummola - jossa on muuten se rössypottuohjekin, joka on edelleen testaamatta. Ehkä ens viikonloppuna (jos ollaan molemmat kotona).

Täsä mää nyt oon!

Sienisalaatti (suluissa omat muutokseni)

2 dl sieniä (--> 3 dl)
1l vettä
1 sipuli
2 dl kermaviiliä (Tulipa mieleeni: löysin kaupasta muistaakseni Juustoportin luomukermaviiliä.)
1 tl suolaa (ei tarvi, jos on suolasieniä)
1 rkl sitruunamehua
valkopippuria tai sitruunapippuria (saatoin laittaa mustaakin)

Jos sienet ovat tuoreita, ryöppää ne ja valuta vesi pois. Tai jos käytät suolasieniä, liota niitä vedessä hyvä tovi, jotta enin suola lähtee. En tajunnut liottaa tarpeeksi kauan, ja salaatti oli vähän turhankin suolaista (mutta ah niin hyvää). Silppua sienet ja sipuli ja sekoita kaikki aineet keskenään. Simppeliä ku mikä. Anna maustua jääkaapissa hetki.

Kuvassa sienisalaatti hengailee tosi hyvän teeleivän päällä. Tällä ohjeella tehtyä leipää voi syödä myös muutenkin kuin ihan tuoreena. Yleensä teeleivät tahtovat kuivua aika pahoiksi vähän aikaa ässehdyttyään. Parasta tämäkin toki tuoreena on. Leivän ohje on - kehtaanko edes tunnustaa - kirjasta nimeltä Joulukuun päiviä, jossa on kaikenmoista joulunaposteltavaa ja -askarreltavaa ja jota olen jo vähän salaa kuikuillut. Joko kehtaa laittaa jouluvaloja??? Jos vaan panis niinku tänne sisälle, ja ottais ne pois jos joku tulee?

Parempi teeleipä (n. 16 kpl - puolita tai tee vain kolmasosa-annos, jos haluat syödä tuoreena)

1 l vehnäjauhoja (tai korvaa n. kolmasosa grahamilla tai vaikka jollain hiutaleilla)
2 tl suolaa
3 tl leivinjauhetta
150 g voita
3 munaa
3 dl ruokakermaa tai maustamatonta jukurttia (olen käyttänyt jukurttia)
voiteluun munaa (kah, enpä ole tätä huomannutkaan...)

Sekoita keskenään kuivat aineet ja pehmeä voi. Jos kotona on yleiskone, käy homma kätevästi sillä, ja jos ei ole, niin sormet taikinaan vaan. Lisää munat ja kerma/jukurtti sekoittaessasi. Kaavi taikina työpöydälle ja alusta vielä käsin (tai ole laiska siivoaja ja vaivaa vielä lisää siellä kulhossa). Tarvittaessa voi lisätä vähän jauhoja, mutta taikina saa olla pehmeää. Taputtele taikina n. 2 cm:n paksuiseksi levyksi ja ota pyöreällä muotilla leipäsiä (tai ota kulhosta nökköjä ja taputtele suoraan pellille). Voitele halutessasi munalla ja paista 225 asteessa n. 12 min.

Tapahtui eräänä lokakuisena iltana

2010-10-09T08:14:00.008+03:00

Rouva vietti kiireisen työviikon jälkeen perjantai-iltaa yksin kotonaan ja oli väsynyt. Väsyneenä ei kannata yrittää esim. tutkimussuunnitelman kirjoittamista, joten rouva päätti leipoa. Voisilmäpeliä-blogista hän oli bongannut herkulliselta vaikuttavat syyspullat, ja teki niitä puolitta... kaksinkertaistaen ohjeen. Taikinankin jätti rouva niin pehmeäksi, että pullista tuli oikein muotovalioita ja pöydältä piti siivota arviolta litra täytettä leipomisen päätteeksi. Rouvalla oli myös laatikossaan paperisia leivosvuokia, joita ei tule koskaan käytettyä mutta joita nyt kuitenkin käytettiin, mikä myös vähän levähdytti pullia (silikonivuoassa ne olisivat varmasti kauniimmiksi paistuneet). Mutta olivat pullat silti niin hyviä, että niitä lauantaiaamun kahvikupposten kanssa meni kaksi (eikä rouva valinnut pelliltä niitä pienimpiä).

Mikä näyttää pahalta mutta maistuu hyvältä?

Toisenkin leipomuksen rouva pyöräytti. Joskus kesällä oli hän opiskelijaruokalassa - josta hän ei enää saa opiskelijahintaista ruokaa ja on siitä vähän surullinen - syönyt muistaakseensa "juurespaistoksen" nimeä kantanutta lajia, jossa oli taikinapohjan päällä ikään kuin juureskiusausta. Juurespiirakaksikin sitä ehkä olisi voinut nimittää. Viime viikonloppuna taas rouva oli erään toisen rouvan syntymäpäivillä, ja siellä oli tarjolla mainiota jauhelihapiirakkaa, jonka ohjeen ensin mainittu rouva vonkasi itselleen ja sovelsi sitä omaan juurespaistokseensa. Siitäkin tuli ihan hyvvää, voisiko vaikka nimittää paremmaksi arkipöperöksi tahi varmaan ihan kivaksi työevääksi.

Juurespaistos (pellillinen)

Pohja:
125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
n. 1½ dl grahamjauhoja
1 dl vehnäleseitä
½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 tlk kermaviiliä

Täyte:
2 porkkanaa
1 palsternakka
1 lanttu
1 (puna)sipuli
1 prk (200 g) tuorejuustoa (rouvalla oli savuporon makuista)
4 kananmunaa
n. 1 rkl kuivattua timjamia

Sekoita pohjan pehmeään voihin kuivat aineet ja lisää kermaviili. Lisää jauhoja tai tilkka nestettä, jos koostumus ei ole kiinteä mutta vielä helposti leviteltävä. Taputtele taikina pellille.

Raasta tai pilko juurekset pieneksi - ehkä kannattaa raastaa, jos ei pidä raastamista tympeänä ja vastenmielisenä (tämä pitää). Silppua sipuli. Lado juurekset taikinan päälle. Sekoita tuorejuusto, timjami ja kananmunat kulhossa, levittele juuresten päälle. Paista 225 asteessa ehkä puolisen tuntia (eli kunnes juurekset vähän ruskistuvat). Muitakin mausteita voi kokeilla, ja vaikkapa joku murusteltu feta olisi tässä varmasti hyvää. Täytteeseen voi sekoittaa myös kermaa - tällä ohjeella tehtynä munaseos oli vähän työläs saada riittämään koko täytteeseen.

Palsternakka - onko kauniimpaa juuresta olemassakaan? Haljunruskean kuoren alta paljastuu vitivalkoinen sisus.

Lisäys: Piirakka on oikein hyvää vaikka aamukahvilla, kun sen päälle höylää vähän juustoa ja lämmittää mikrossa. Ehkä täytteeseen tosiaan kannattaisi sekoittaa sitä juustoraastetta.

Pelastajapasta

2010-10-02T09:48:00.004+03:00

Kävin torstaina istumassa töissä puolisentoista tuntia, kunnes totesin, että sen verran on kurja olo, että on parempi lähteä kotiin potemaan. Nälkähän siinä vaiheessa aamupäivää kuitenkin jo oli, joten ruinasin A:ta tekemään jotain nopeaa ruokaa. Huutelin itse ohjeita sohvan pohjalta (ja taisinpa nukahtaakin jossain välissä), ja yhteistyöllä saatiinkin melkoista herkkua lautasille. Olin totta puhuen itsekin vähän epäluuloinen ruuan onnistumisesta - siihen kun käytettiin vain kaikkea, mitä jääkaapista nyt sattui löytymään. Mutta joskus onnistuu yllättävästi.

Pelastava mitä nyt jääkaapista löytyy -pasta (2 annosta)

kahden hengen annos pastaa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
loraus öljyä
1 tlk tomaattimurskaa
puolikas kasvisliemikuutio
n. puoli prk (kymmenisen kappaletta?) aurinkokuivattua tomaattia
kourallinen oliiveja
n. 1 - 1½ dl maustamatonta jukurttia
mustapippuria
oreganoa
sinihomejuustoa

Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne öljyssä pannulla. Laita tässä välissä pastavesi kiehumaan. Lisää kastikkeeseen tomaattimurska ja kasvisliemikuutio. Hauduta pastan keiton ajan. Lisää 2 - 3 palaseen viipaloidut aurinkokuivatut tomaatit, oliivit ja jukurtti. (Jukurtti voi kuulostaa oudolta, mutta sitä kannattaa ihan ehdottomasti kokeilla, sillä se pyöristää kivasti muuten melko voimakkaita makuja.) Mausta. Tarjoile kastike pastan kanssa ja ripottele päälle sinihomejuustomuruja.

Uskon muuten vahvasti, että tämä ruoka oli myös iso osasyyllinen siihen, että perjantaina olin taas töissä ihan hyvinvoivana. (Tosin nukuin myös useamman tunnin päikkärit ja vielä yhdeksän tuntia yöunia päälle.) Tarkoitukseni oli lähteä tänään vielä töihin Turkuun tiedemessuille, vaan en sitten kuitenkaan uskaltanut lähteä, koska perjantaina oli jossain välissä vähän sellainen olo, että olisi kuume nousemassa. Noh, ei se noussut, eikä tänään tunnu enää missään mitään. Turussa olisi samassa paikassa ollut myös ruokamessut, joiden väliinjääminen harmittaa kovasti. Pööh.

Kangasrouskut

2010-09-25T11:49:00.002+03:00

Facebook- ja puhelinkonsultoinnin avittamana päätettiin lähteä vielä tänään aamuvarhaisella (heräsin seiskalta ja tein teeleipiä!) hakemaan kangasrouskut mehtästä pois. Ja niitähän oli.

Muutama tatti löydettiin myös, ja reissun kohokohta oli, kun bongasin sammalen seasta muka korvasienen, joka olikin pieni sievä rypäs suppiksia. Paikka merkittiin muistiin - ehkä syksyn mittaan suppiksia löytyy samasta paikasta enemmänkin.

Hauskaa oli myös, että peräti kaksi paria lenkkeilijöitä rupesi puhuttamaan meitä mahtavan sienisaaliin johdosta. Saatiin ohjeita mm. suolasienten laittamiseen. Ehkä voisi kokeilla - noista sienistä kun riittää kuitenkin monenmoiseen. Raporttia ehkä seuraa. Nyt suihkuun!

Tämmönenki nähtiin.

Sienionni kääntyi!

2010-09-23T21:08:00.002+03:00

No nyt oli mettä täynnä sieniä! Kohta menee uuniin kokeellinen tattipizza. Saapa nähä.

Vaan mitä tehdä: kaikkein eniten oli metsässä kangasrouskuja, jotka metsässä maistettaessa olivat kuulemma jokseenkin kitkeriä mutta sienikirjan mukaan kuitenkin ruuanlaittoon soveltuvia, kunhan ne ensin keittää. Kannattaako hakea pois?

Tehokas lauantai?

2010-09-18T21:05:00.006+03:00

Olen nukkunut univelkoja pois, käynyt juoksemassa kaatosateessa ja kokeillut vaikka mitä uutta ruokaa.* Tässäpä ne:

Punajuuripasta. Summittaisen ohjeen otin täältä. Keitin punajuuren kuorineen vedessä, kastoin kylmään veteen ja revin kuoret pois. Laitoin pastaveden kiehumaan ja lämpenemään paistinpannun, jolla oliiviöljyä. Pastan kiehumisajan paistelin pilkottua punajuurta pannulla, ja sekoitin palaset kypsään pastaan ja laitoin sekaan vuohenjuustoa, mustapippuria, suolaa ja tilkan sitruunamehua. Vuohenjuusto oli kovaa, jota olin ostanut bataattikeitoa varten, - pehmeä juusto toimisi varmaankin paremmin, sinihome ehkä myös. Aioin laittaa päälle myös rucolaa, mutta olin niin nälkäinen, etten jaksanut lähteä kauppaan.

Omenapiirakka. Tätä varten lähdin sitten kauppaan ostamaan kananmunia ja creme fraichea. Ohje on alunperin tämmösestä blogista, mutta sitä kehuttiin myös samassa blogissa, josta tuo punajuuri-idea lähti. On muuten tosi hyvää, sanoisinko, että hyvällä tavalla kahvilamaista ehkä - pehmeää ja mehukasta. Tällä kertaa en edes vaihtanut mitään jauhoja grahamiin tai rukiiseen...

200 g sulatettua voita (Voi oli ostoslistassa, mutta unohdin silti ostaa --> korvaajaksi käy 2 dl rypsiöljyä + ripaus suolaa.)
1,5 dl sokeria
3 dl jauhoja (tai vähän yli)
1 muna
1,5 dl creme fraichea
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
3 - 4 omenaa
kanelia
sokeria
(vaahtera)siirappia
(n. 1 dl kaurahiutaleita)

Sekoita voi/öljy ja sokeri keskenään. Lisää jauhot (ei leivinjauhetta) ja erota n. kahvikupillisen verran taikinaa erilleen (tämä tulee piirakan päälle). Lisää muna, creme fraiche, vaniljasokeri, sooda ja leivinjauhe ja sekoita voimakkaasti tasaiseksi taikinaksi. Mulla taikina jäi tässä vaiheessa hyvin löysäksi, joten laitoin ehkä n. puoli desiä lisää jauhoja. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja lado päälle omenanpalat. Ripottele päälle kanelia ja sokeria - tosin piirakasta tulee varsin makea, joten tuon sokerin voisi ehkä jättää poiskin. Kaada päälle syrjään otettu taikina. Minä lisäsin tuohon päälletulevaan osaan noin desin kaurahiutaleita, jolloin päällyksestä tulee murumaisempi. Valuta päälle vielä vaahterasiirappia. En ole itse asiassa koskaan tainnut maistaakaan vaahterasiirappia, joten en osaa sanoa, millaisen lisän vaahterasiirappi tähän tuo. Laitoin siis tavallista siirappia, jota oli valmiiksi kaapissa. Edelleen: kun on kaapit jo valmiiksi täynnä, ei hotsita ostaa taas jotain uutta sinne... Paista piirakkaa 200 asteessa n. 20 - 30 minuuttia. Anna vähän jäähtyä ja syö vaniljajätskin kanssa.

Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: vaiva/maukkuus-suhteeltaan loistavat mikrotomaatit. Tämän keksin ihan ite, hohhoh: puolita tomaatti, iske lautaselle, valuta päälle vähän oliiviöljyä ja paljon mausteita (yrttejä, mustapippuria, suolaa - mulla tällä kertaa valmis "pasta basilico" -sekoitus). Iske mikroon täydellä teholla n. 40 sekunniksi - minuutiksi. Kaavi haarukalla suuhun samalla kun bloggaat, hyvvee on. Tee vielä toinenkin.

Tuo tomaatti on muuten torilta. Ostin, koska maksoivat vain euron kilo. Vaan vasta kojulle pysähdyttyäni ja muovipussin rullasta riivittyäni huomasin, että suurin osa tomaateista oli ylikypsiä, vähän homeisia, ruttusia yms. En enää kehdannut kuitenkaan perääntyä, joten etsin viisi siedettävää tomaattia pussiin kuitenkin. Kohtapa se alkaa olla tomaattiaika ohi. :( Sääntöni nimittäin on: tomaatteja ei osteta enää silloin, kun kilohinta ylittää kolme euroa. Talvella siirrytään porkkanaraasteeseen ja kaalisalaattiin, ja unohdetaan kesäiset vihannekset taas vähäksi aikaa. Tosin nyt syksyllä ei ehkä olekaan tehnyt enää hirveästi mieli salaattisalaattia, vaan uunijuurekset ja vaikkapa coleslaw houkuttelevat oikeastikin. Suunnittelin tekeväni joskus töihin evääksi juuri coleslaw'ta, jota laittaisin pitaleivän väliin tonnikalan kanssa. Ei mitään hajua mistä nyt tämmönen yhdistelmä tuli mieleen. Tai no olis se ainakin ihan kätevä toteuttaa töissäkin.

* Oikiasti olis pitäny kirjottaa tutkimussuunnitelmaa koko päivä.

Mannaryyneille käyttöä

2010-09-14T18:27:00.004+03:00

Kesällä tehdystä Ahvenanmaan-reissusta oli tarkoitus kirjoittaa pitemmästikin, mutta se jäi. Postaukseen olisi voinut laittaa sarjan kuvia, joissa syön milloin mitäkin.

Yksi, jota Ahvenanmaalla oli pakko maistaa, oli tietenkin Ahvenanmaan pannukakku. Söimme sitä kahdessa paikassa. Ensimmäinen oli lähellä Kastelholman linnaa oleva Uffe på berget, joka nimensä mukaisesti oli korkean mäen päällä. Kahvilassa oli myös näköalatorni. Mutta täällä siis söimme ensimmäiset pannarit, ja maistui kyllä ihan mielettömän hyvälle, kun oli juuri polkenut n. 15-20 km Maarianhaminasta. Tosin tilatessa sattui pieni kömmähdys, kun myyjä kysyi ruotsiksi, otetaanko pannarin päälle vadelmahilloa vai luumukiisseliä, ja vastasin tärkeänä "joo tack". Myyjä vaihtoi suomeen, ja nolouksissani sanoin ensiksi mieleen tulleen vadelmahillon. Paikallinen herkku olisi tietysti pitänyt syödä paikalliseen tapaan sen luumukiisselin kanssa, joten menimme myöhemmin vielä Maarianhaminassa Svarta Katteniin syömään toiset pannukakut, nyt sen luumukiisselin kanssa. Uffen pannukakku oli ehkä parempaa - edelleen harmittaa möhlintä siellä. Uffe oli muuten myös ihan kohtuuhintainen paikka.

Kotiversio.

Mutta nyt syksyllä piti sitten vielä fiilistellä ja tehdä Ahvenanmaan pannukakkua. Valitsin monista ohjeista Hellapoliisin version. Vasta pannaria tehdessäni muistin yhden syyn, miksi ahvenanmaalainen pannukakku oli niin hyvää: siinä on kaardemummaa! Aivan autenttisen oloista ei tästä kotiversiosta tullut, sillä ahvenanmaalla pannari oli tosi paksu eikä sellainen ilmava kuten tavallinen pannukakku. Kuten kuvasta näkyy, tämä on vähän ilmava eikä paksuuttakaan ole sen enempää kuin pannarilla yleensä. Mietinkin, että seuraavalla kerralla taikinaa voisi kokeilla tehdä tuplamäärän. Paistoaikaa ja -lämpötilaa täytyisi sitten varmaan säätää myös. Tai jos joku tietää jonkin oikein hyvän Ahvenanmaan pannari ohjeen, saapi vinkata.

Ahvenanmaan pannukakku (pellillinen)

Puuro:
5 dl maitoa
0,75 dl mannaryynejä

Sekoita puuroon:
4 munaa
1 dl sokeria
5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl kaardemummaa (laitoin tietenki 2)
1,5 tl vaniljasokeria

Keitä puuro pakkauksen ohjeen mukaan. Jäähdytä puuro ja sekoita siihen muut aineet. Minä päästin puuron jähtymään liikaa, sillä puuro oli ehtinyt mennä jo aika tymäkäksi klöntiksi, jota oli melkoisen vaikea saada sekoittumaan muuhun taikinaan. Tomeralla vatkauksella sain loppujen lopuksi aikaan tasaisen taikinan. Siis: puuron ei tarvitse olla aivan kylmää, ja maito kannattaa lisätä taikinaan vähitellen, jotta vispaaminen käy kätevämmin.

Paista 225 asteessa n. puoli tuntia.

Tarjoile kermavaahdon ja hillon tai luumusopan kanssa. Meillä käytettiin tällä kertaa punaviinimarja-tähtianishilloa. Ehkä joulun alla voisi tehdä sitä luumusoppaakin. (Joulu on ihan kohta!)

"Pehmelöistä"

2010-09-12T11:53:00.004+03:00

En ole ollut mitenkään kauhean innostunut mistään smoothie-hommista, sillä tykkään pureskella ruokani, enkä halua kiskoa varsinkaan aamupalaa yhdellä huikalla alas. Meillä on kuitenkin kotona blenderi, ja eilen illalla latasin siihen pari desiä mustikoita sulamaan aamuksi. Nimittäin meillä on nyt pakastimessa taas jonkin verran marjoja (oikeasti tarvitsisimme isomman pakastimen), joita en ole vielä hirveästi kuitenkaan käyttänyt: puuron päälle ne sopivat mainiosti, mutta puuro ei pidä nälkää minkään vertaa, eikä ole tullut tehtyä soppaa tai jukurttiakaan.

Onneksi laitoin mustikat juuri eilen, sillä tämä aamu oli ihan karmiva. Jo eilisen päivän vietin flunssan vuoksi käytännössä nukkuen, ja nyt yöllä nukuin kunnioitettavat yksitoista tuntia. Tosin kävin hereillä jo seitsemän aikaan, jolloin totesin, että olo on niin hirveä, etten tolpillani pysy. Menin uudestaan nukkumaan ja heräsin - tätä ei usko kukaan - varttia vaille yksitoista. Vaan kylläpä sitten kelpasi, kun surautti itselleen pirtelöä, joka oli helppo kaataa kurkusta alas. Ja sainpa siinä sivussa juotua myös kahvia ja syötyä pari juusto-kinkku-kurkkuvoileipää. Elämä hymyilee taas.

Pahan aamun pelastus eli mustikka-banaanipehmelö (2 keskikokoista lasillista)

2 dl mustikoita
1 banaani
1 tl hunajaa
1 rkl vehnäleseitä
maitoa

Laita maitoa lukuun ottamatta kaikki aineet blenderiin tai sössää sauvasekoittimella. Lisää maitoa sen verran, että koostumus on sopivan juotava. Kaada lasin kautta kurkkuun.

Limeä kakussa ja keitossa

2010-09-05T09:55:00.004+03:00

Jee, tein pitkästä aikaa jotain uutta. Kestitsen torstaina vähän isompaa porukkaa, ja kokeilin sitä varten Sata soppaa -nimisestä keittokirjasta bataatti-kookoskeittoa, jossa "vahva, kypsytetty vuohenjuusto täydentää makunautinnon". Olikin ihan hyvää, ja varsin nopea tehdäkin. Ja vaikka tässä on vähän eksoottisempiakin aineita, ei keitto tule mitenkään kalliiksi kuitenkaan. Korvasin joitain maustejuttuja kaapista jo valmiiksi löytyvillä versioilla. Ylipäätäänkin ruuanlaitossa kannattaa katsoa, voiko reseptin jonkin ainesosan korvata kaapista jo löytyvällä tavaralla, ettei nurkat täyty kaikenmoisista erikoisista mausteista ym., joita tulee käytettyä vain siihen yhteen ruokaan.

Bataatti-kookoskeitto (n. neljä annosta)

500 g bataattia
1-2 jauhoista perunaa
pala juuriselleriä
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä (tietenki 3)
pala tuoretta inkivääriä (muukin käy - minä laitoin säilöttyjä inkiväärilastuja, jota ostettiin, kun tehtiin sushia ja jolle ei ole ihan hirveästi käyttöä löytynyt)
1 rkl voita
1 tlk (400 g) kookosmaitoa2 rkl kasvisfondia tai kasvisliemikuutio
7 dl vettä (kannattaa laittaa ensin vaikka n. 5 dl)
½ tl lime-pippuriseosta (tai pari tl limemehua + n. ½ tl mustapippuria)
100-150 g kovaa vuohenjuustoa raastettuna
yrttisuolaa (hah, nyt huomasin, että unohdin tämän kokonaan!)

Paloittele juurekset, hienonna sipulit. Kuullota sipuleja voissa, lisää juurekset, osa kasvisliemestä ja kookosmaito. Keitä, kunnes juurekset ovat kypsiä. Lisää mausteet ja soseuta, lisää vettä jos on tarpeen.( Minä laitoin kaiken veden heti alussa, ja keitosta tuli ehkä turhan laihaa.) Lisää joukkoon raastettu vuohenjuusto ja kuumenna, kunnes juusto sulaa. Tarkista suola.

Limeä tuli myös kakkuun, jonka ohjeen bongasin työpaikan kahvipöydällä avoinna olleesta Maku-lehdestä (4/2010). Tätä ei ole vielä maistettu, mutta senkin uhalla laitan ohjeen. (Lisäys: Nyt on maistettu, ja onpa muuten aikas mahtavan mehevä ja kostea kuivakakku - kannattaa ehkä jopa miettiä lusikalla syömistä. Ja ei, kakku ei jäänyt raa'aksi.) Tuli muuten melko jouluiset aromit kämppään - enkä ymmärrä, miksi. Ei tähän nyt mitään niin kauhean jouluisia aineksia tule. Vai onko se vain niin, että kuivakakut tälle sukupolvelle merkitsee joulua, eikä niitä muuten leivota?

Kesäkurpitsa-limekakku (pienehköön vuokaan, isompaan voisi tehdä puolitoistakertaisena)

150 g pehmeää voita
2 dl sokeria3 munaa
2 limeä
2 rkl hunajaa
4 dl vehnäjauhoja (tai 3 dl + 1 dl grahamia)
1 tl ruokasoodaa
1 pieni (250 g) kesäkurpitsa

Raasta kesäkurpitsa ja laita valumaan siivilään. Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Raasta limestä kuori (Millä sitrushedelmien kuori kannattaa raastaa? Mulla se jämähtää vaan siihen raastimeen kiinni.) ja purista ½ dl mehua. Sekoita kuoriraaste ja mehu hunajaan, lisää taikinaan. Sekoita keskenään jauhot ja sooda, kääntele joukkoon. Lisää vielä kuivaksi puristeltu kesäkurpitsaraaste. Kaada taikina voideltuun & korppujauhotettuun vuokaan, paista 175 asteessa n. 45-50 min. Päälle voi tehdä tomusokeri-vesikuorrutusta, jonka maustaa limemehulla.

Kuivakakku - tuo mummoklassikko, jota muut vieroksuvat!

Pettynyt sienestäjä

2010-08-22T18:34:00.004+03:00

Tällaiset reissut pitäisi kai ottaa sitten ihan vain ulkoilun ja kuntoilun kannalta... Alan epäillä, että kaupunkipahasemme ylle on langetettu jokin metsänanninten kirous.

Banaani-mustikkamuffinssit

2010-08-07T20:55:00.007+03:00

Jooh. Kävin mustikassa ja saalis oli laiha mutta muffinsseihin riittävä. Upotin taikinaan myös kuivattua banaania, jota sorruin taas ostamaan pari päivää sitten. Muffinsseista tuli yllättävänkin hyviä: pehmeitä ja mehukkaita. Syyksi epäilen lähinnä leseitä, jotka kuohkeuttavat taikinaa. Lienee myös mustikoilla osansa.

Ohje jossain määrin summittainen - kannattaa siis itse vähän tunnustella, kuinka paljon laittaa jauhoja tai nestettä. Taikinan tulee olla valuvan löysää mutta kuitenkin hyvin lusikassa pysyvää.

Kuvaaminen on aina yhtä hankalaa. Siinä se nököttää.

Mustikka-banaanimuffinssit (n. 8 isoa)

n. 1½ dl banaanilastuja pieninä palasina
maitoa (Olisinko laittanut n. ½-1 dl?)
1 dl ranskankermaa
1 dl öljyä
1 dl sokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1½ dl vehnäleseitä
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3 dl mustikoita

Paloittele banaanilastut sopivan pieniksi paloiksi ja laita maitotilkkaan likoamaan. Sekoita öljy, ranskankerma, sokeri ja munat, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lionneet banaanilastut. (Lisää maitoa tai jauhoja, jos koostumus ei ole sopiva.) Kääntele joukkoon vielä mustikat. Jaa taikina vuokiin ja paista 200 asteessa. En muistanut paistoaikaakaan katsoa, eli ota muffinssit uunista, kun ne näyttävät valmiilta (kuten ruukataan kaikkien muidenkin leipomusten kanssa tehdä).

Neljä asiaa

2010-08-04T19:30:00.005+03:00

En ole juuri ruokaa laittanut. Ja käyn sittenkin siellä UniCafessa syömässä lounasta, kun vielä voi opiskelijahintaan käydä. Vaikka hirviät ne jonot siellä on, jos ei oo kärppänä heti lounastauon alkaessa ittiään ulos leimaamassa.

Jottei blogi näivettyisi, neljä ruoka-aiheista sälää:

1. "Salaattiin mää näitä kuivattuja viikunoita ostan, en karkiksi." Joku maukkaampi ja ohuempi salaatti tuohon alle, niin hyvää tulee.

2. Sitä ohuempaa salaattia saa vaikka parvekkeelta! Tehtävä lapsille: Mikä ei kuulu joukkoon? Tehtävä viherpeukaloille: Miksi näin on käynyt?

3. Johonkin itsesäälikohtaukseen suosittelen lohtumättöä: purkki rahkaa, purkki trooppista hedelmäcocktailia (tietty sama purkki aina, merkki on muistaakseni jokin Valintatalon oma tai sitten joku muu halpis vaan niin hyvä) ja pähkinää. Balsamicosiirapin suosittelen vaihtamaan hunajaksi.

4. Ihan ok kaupanmysli. Omatekoinen menee kyllä kirkkaasti ohi, mutta laiskuudenpuuskassa kannattaa ehkä tarttua tähän. Paljon hedelmää ja siementä. Pienenä muuten luulin, että mysli on "myssyliä". Tai no jos totta puhutaan, niin "mysli" kuulostaa kyllä vieläkin jotenkin teeskentelevältä ja muutenkin pölijältä. Vrt. "kolme" ja "kolome".

Yhä ylös yrittää

2010-07-05T21:03:00.004+03:00

Kokeilin taas saaristolaisleipää. Aina se edellistä kertaa paremmin onnistuu, kato vaikka.

1. Väärät maltaat.

2. Oikeat maltaat, mutta likilaskuiseksi jäi silti.

3. Tälläkin kertaa oikeat maltaat (sama pussi nääs), eikä olla enää edes koveria!

-> Ollaanko kerralla 4 jo plusnapaisia??!

Töin kahvinkeitto- ja mässynhankintaviikko verukkeenani kokeilin myös siitä Hans Välimäen kirjasta Hanna-tädin kakkuja. Tulevat muuten helposti! Tein puolitoistakertaisen annoksen ja vähän sormeilin reseptiä muutenkin. (Arvaatko? Noh, lisäsin ruisjauhoja... ja vähän vaniljasokeria ropsautin sekaan myös.)

Hanna-tädin kakut (2 tai 3 pellillistä)

100 g voita (150 g)
1 dl kermaa (1,5 dl)
1,5 dl sokeria (2,25 dl)
1 tl leivinjauhetta (1,5 tl)
2,5 dl vehnäjauhoja (n. 3 dl vehnää + 1,25 ruista, jouduin siis laittamaan jauhoja enemmän kuin ohjeessa oli, koska taikina jäi tosi löysäksi)
1,5 dl perunajauhoja (2,25 dl)
(1,5 tl vaniljasokeria)

Sulata voi ja sekoita joukkoon kaikki muut ainekset. (Laiskan leipurin unelma! Sulata voi ja tee taikina vielä teflonkattilassa, niin tiski sujuu kuin tanssi vain! Jos siis tanssi mielletään sujuvaksi asiaksi...) Pyöritä taikinasta pieniä palloja ja aseta pellille leivinpaperille. Keksit eivät kovin hirveästi leviä uunissa, joten ihan hirveän suurta hajurakoa ei tarvitse jättää. Minä sain pellille menemään 20 kakkusta. Paista 200 asteessa n. 10 min.

Tuomio: Ihan hyviä joo, mutta mausteisiin makuihin tottunut nykysuu kaipaa ehkä jotain. Kaardemumma voisi olla hyvä lisä, ehkä myös sitruunaa voisi miettiä. Seuraavalle kahvinkeittoviikolle ohjelmassa siis Hanna-tädin kakut 1.2.

Mitä mää oikein syön? Ja mitä mää oikein tänne kirjotan?

2010-07-03T20:11:00.011+03:00

En vissiin mitään kovin ihmeellistä, kun ei ole ollut mitään postattavaa. Tänään tein härkäpavuista hummusta. Ja koska hummus itsessään ei näytä miltään, otin siitä kuvan leivän päälle leviteltynä, kas näin:

Hummukseen tuli:

1 pakasterasiallinen keitettyjä härkäpapuja
n. 2 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 tl omenaviinietikkaa
n. ½ tl suolaa
n. 1½ tl juustokuminaa (<3)
vettä tarpeen mukaan

Soseuta pavut, valkosipuli, öljy ja etikka. Lisää vettä sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Maista ja mausta.

Viime aikoina olen syönyt lähinnä Unicafessa paitsi etten enää, koska kaksi lähintä meni kiinni kesäksi ja kolmanneksi lähimmässä on hirveät jonot. Evääksi olen väsäillyt lähinnä salaatteja, mutta niissä ei ole mitään kerrottavaa vaikka ihan hyviä olivatkin.

Vaan kohtapa on asioihin tulossa muutos. Kirjahyllyssä komeilee nimittäin kaksi uutta keittokirjaa. Näistä ensimmäinen on Hans Välimäen Mummola, jossa on suomalaisia perinneruokareseptejä - myös ohje kaikkien aikojen ällöoksennusruokaan eli rössypottuihin! Väitän aina, että olen kovin kaikkiruokainen, vaan rössypottuihin en kyllä ole pitkälläkään lusikalla koskenut vuosiin. Mutta nytpä otan itseäni niskasta kiinni ja teen huippukokin ohjeella kunnon veripalttusopat. (Mutta silti: hyi.*) Itse asiassa kirjassa on ohje itse rössyynkin. Aika äärimmäistä. Mutta ehkä täältä etelästä ei rössyä löydy? Monista ohjeista kirjassa oli oikein kauniit kuvat, vaan miksiköhän ei rössypotusta kuvaa ollut..? *muistelee lämmöllä sitä mustapilkkuista lientä ja mössöperunoita koulun ruokatunnilla*

Toisessa uudessa kirjassa on keitto-ohjeita, ja siitä luulisin myös kivoja työeväsohjeita löytyvän. Keitot on siitä kiitollista ruokaa, että ne menevät kuivempaa ruokaa paremmin vielä seuraavinakin päivinä, varsinkin, jos lämmittää keiton ihan kattilassa.

* Ajatus rössypotuista on lähes yhtä iljettävä kuin vasta lukemassani Tommi Liimatan Muovikorvossa ollut kohta, jossa kerrotaan paikallisesta kylähullusta. Aina tämän muistaessani tulee puistatus ja täytyy painaa kädet nyrkkiin, että omille kynsille ei vain käy mitään (lainaan huolimatta ruokablogiin sopimattomuudesta):

"Kynnet olivat unohtuneet niin pitkiksi ettei housun läpi saattanut takapuolta kaivaa. Kun eilen raapi törkyä kattilasta, tiskivedessä pehmennyt kynsi taittui ilkeästi - on ne herättyä vuoltava lyhyiksi. Muuten pystyy kohta oravana kiikkumaan puuhun että rapina käy."

Lähes yhtä kauhea on se takavuosien hampaanvihlontamainos, missä joku veti kynsillä pitkin liitutaulua. Yyyyyh.

Lisäys: Niin pitää vielä mainita, että "oikeaa" hummustahan tuo mun tekemä ei ole nähnytkään, mm. tahinia siinä ei ole. Ja oikeastihan hummus kai tehdään kikherneistä. Vaan ehkä kaikista maailman asioista tämä levite lienee lähimpänä hummusta kuitenkin?

Ollapa oma piha

2010-06-20T21:48:00.006+03:00

Vähän kaikissa seuraamissani blogeissa on viime aikoina tehty jotain raparperistä, ja kun joitain päiviä sitten käytiin vielä Café Esplanadissa syömässä isot raparperipiirakanpalat (+ 2 kahvia = 16 €!!), piti nyt vääntää itsekin pellillinen piirakkaa. Vähän aiemmin olin tehnyt netistä löytyneellä ohjeella piirakkaa viime kesän viimeisistä viinimarjoista, ja ohje oli sen verran hyvä, että päätin käyttää sitä raparperipiirakkaankin. Muokkasin ohjetta himpun verran: neljän kananmunan sijasta nyt löytyi vain kolme munaa. (Olisin itse asiassa tehnyt puolitoistakertaisen annoksen, jos munia olisi ollut tarpeeksi.) Puolet jauhoista vaihdoin rukiisiksi, ja kätkin taikinaan vielä maustamattoman jukurtin jämät jääkaapin perukoilta. Kaardemummaakin ripsautin mukaan. Raparperit hain torilta. Piirakasta tuli oikein hyvä, mutta myönnetään, että Esplanadin piirakka meni ohi.

Sattumalta saatiin tänään sitten vielä eräissä pihatalkoissa raparperijuustokakkua ja raparperi-mansikkakiisseliä. Haluan kasvimaan (ja huussin ja lammashaan).

Tällä viikolla on kyllä tullut syötyä jos vaikka minkälaista herkkua. Eikä ensi viikollakaan varmaan helpota. Tänään sentään mullan lapioiminen varmasti kompensoi sen kakunsyönnin...

Kuvankäsittelyohjelmassa kuvaan voi laittaa tehosteen nimeltä aikakone.
Tässä kuvan pitäisi näyttää 60-lukulaiselta.

Raparperipiirakka

3 munaa
3 dl sokeria
2 dl maitoa
2 dl öljyä / sulatettua voita
n. 1½ dl maustamatonta (turkkilaista) jukurttia
3 dl vehnäjauhoja
3 dl ruisjauhoja
4 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 tl kaardemummaa
n. 7 vartta raparperiä
sokeria

Sekoita munat ja sokeri. Lisää maito ja öljy/voi ja jugurtti. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Laiskan tiskarin vinkki: kasaa jauhot taikinakulhoon märkien aineiden päälle ja ripottele päälle leivinjauhe ja sekoittele varovasti siinä nesteiden päällä. Vältyt erillisen jauhokulhon pesemiseltä. Kaada pellille. Lado päälle kuoritut ja viipaloidut raparperit ja sokeria. Paista 200 asteessa n. 25 min.

Vaniljakastikkeesta menee maitokiisseli:

5 dl maitoa
2 rkl perunajauhoja
n. 1 rkl vaniljasokeria

Sekoita maito ja perunajauhot. Kuumenna teflonkattilassa kiehuvaksi koko ajan hämmentäen. Ota kattila pois levyltä ja lisää vaniljasokeri.

Katkarapusalaatti 1.0

2010-05-30T08:47:00.004+03:00

Tein eilenillalla katkarapusalaattia, joka oli ihan hyvää. Jotain salaatista jäi kuitenkin vielä uupumaan - jos keksit, millä tämän täydellistää, niin kerro. Jotain ytyä ehkä pitäisi vielä olla. Tai jotain kovaa, pähkinää ehkä? En tiiä. Valkosipulimarinoidut katkikset ja paljolti hunajamelonilta maistunut halpa galiameloni, jota poimin kaupasta mukaan, olivat kyllä hyviä.

Katkarapusalaatti (2 annosta pääruuaksi)

1 pss isoja katkarapuja (pakaste)
n. ½ dl oliiviöljyä
n. 1 tl omenaviinietikkaa tai balsamicoa
3-5 valkosipulinkynttä
chiliä maun ja chilin laadun mukaan
1 tl mustapippuria
2 ruukkua salaattia (tässä jää- ja romainesalaattia)
½ makea meloni
n. 75 g (puolet 150 gramman palasesta) fetaa tai vastaavaa
tarjoiluun balsamicokastiketta (kaupasta löytyy)

Marinoi ensin katkaravut: Sekoita keskenään sulatetut katkaravut, oliiviöljy, viinietikka, pieneksi silputtu valkosipuli, chili ja mustapippuri. Anna maustua ainakin 30 min. Revi salaatti kulhoon ja sekoita joukkoon reiluhkoiksi palasiksi leikattu meloni, murusteltu feta ja katkaravut marinadeineen. Tarjoa patongin ja balsamicokastikkeen kanssa.

Juomapullossa oli muuten ihmeellinen matemaattinen teksti:

Nii-in, 0,75 litraa on vähemmän kuin litra mutta enemmän kuin puoli litraa. Hmm...

Oikiaa ruokaa

2010-05-23T18:09:00.007+03:00

Kunnon kotiruuan tekeminen ja syöminen tekee onnelliseksi - tuntuu siltä, että elämä on hallinnassa.

Tänään tein ensimmäistä kertaa ikinä oikeaa lihakeittoa. Laitoin lihan, jossa oli vielä luut ja kaikki*, kiehumaan puolilta päivin, ja puoli kolmen aikaan keitto oli valmista. Väittäisin, että silti homma oli hyvinkin simppeli, ja lopputulos ihan mainio. Tajusin vielä syödessä, että kaikki raaka-aineet mausteita lukuun ottamatta olivat luomuruokapiiristä, joten eväs oli kaikin puolin laatuisaa: puhtaita, selviä makuja. (Ja selviä palasia: kouluruokalan mössöksi ehtineet keitot vähän iljettävät vieläkin, vaikka olenkin yleensä sitä mieltä, että kouluissa tarjottava ruoka on ihan hyvää.)

Ohje oli pääpiirteissään Pirkan (taas), joten en sitä nyt tässä toista.

* Myös läski. Ja seuraa tunnustus: minusta läski lihassa on hyvää, enkä karsi sitä pois.

Aarre pakastehyllystä

2010-05-23T09:20:00.003+03:00

Ostakaa tätä: Pappagallon vadelmasorbetti. Löytyy jätskihyllystä ainaki meijän Prismasta, keltanen tylsännäköinen pyöreä paketti. Sisältää 21 % vadelmaa ja jopa vadelman siemeniä (IL-slangilla: "Katso rohkeat kuvat!"). Kilokaloreita 12o / 100 g (eli vähempi kuin esim. leivässä). E-koodeja tosin on pari, mutta harvinaisen aidon oloista tavarata on.

Siemenet!

Lanttua kakussa

2010-05-23T09:06:00.006+03:00

Sarjoissamme "Kun ei osaa kieltäytyä herkuista, pitää tehdä terveellisiä herkkuja" ja "Leivotuttaa, mutten jaksa lähteä kauppaan, joten tehdään siitä, mitä kaapista löytyy": kakku, jossa on lanttua. Ei heikkohermoisille tai ennakkoluuloisille. Uusista makuyhdistelmistä innostuneet - kokeilkaa ihmeessä. Hyvää tämä on, oikeasti. Jokin vaikkapa kinuskinen kuorrutus voisi passata tähän myös hyvin. Mää en jaksanu.

Alemmasta kuvasta piti tulla taiteellinen ja hieno "Kakkupala kahvikupin päällä" -asetelma, hohhoo!

Lanttukakku (1 suuri tai 2 pientä)

n. 5 dl lantturaastetta (n. 1 keskikokoinen)
5 dl vehnäjauhoja
3 dl grahamjauhoja
1 tl kanelia
1 tl jauhettua pomeranssinkuorta
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
ripaus suolaa
4 dl sokeria
3 dl rouhittuja pähkinöitä
3 dl rusinoita (Näitä meillä ei ollut, mutta kannattaa ihan ehdottomasti laittaa - nyt kakkua syödessä koko ajan odottaa, että milloin niitä rusinoita oikein tulee.)
n. 3 dl öljyä
4 munaa
(loraus maitoa)

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää joukkoon märät. Jos taikinasta tulee liian paksun oloista, lisää vähän maitoa. Kaada taikina yhteen tai kahteen voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 180 asteessa vajaa tunti (pienet kakut) tai 150 asteessa n. 1½ tuntia (iso kakku). Tarkista kypsyys pitkällä tikulla, ja peitä kak(k)u(je)n pinta, jos uhkaa tummua liikaa. Anna vetäytyä ennen leikkaamista.

Se itää sittenkin!

2010-05-04T19:07:00.004+03:00

(Mikä nyt ei toki vielä tarkoita, että noista joskus satoa saataisiin.)

Kaalipiiras

2010-05-03T20:31:00.009+03:00

Löysin intialaisen kaalipiiraan ohjeen Kemikaalicocktailin kautta. Piiraassa oli niin paljon kaikkea ihanaa (mausteita, rusinoita, kookosta...) , että pakko oli kokeilla. Alkuperäisessä ohjeessa piirakka tehdään voitaikinaan, mutta halusin vähän keventää ja tein itse hiivataikinan, johon piirakan leivoin. Myöskään mietoa keltaista currytahnaa en ruvennut ostamaan, vaan korvasin sen sairaan tulisella chilitahnalla (jota laitoin toki vain vähän). A:n ensikommentti piiraasta oli ilahtuneen hämmästynyt "Onpa hyvää!".

Intialainen kaalipiiras (muutoksin)

Täyte:
½ kaali (tai kokonaan yksi pieni)
n. 2 rkl intialaista keltaista ja mietoa currytahnaa (2 tl tulista chilitahnaa)
1 dl kookoshiutaleita
1 dl rusinoita
2 rkl mustia sipulinsiemeniä ("löytyy maustekaupasta nigella nimellä", sanotaan alkuperäisessä ohjeessa, jätin pois)
2 rkl siirappia
suolaa
öljyä

Taikina:
4 dl vettä
1 tl suolaa
50 g hiivaa
1dl oliiviöljyä
n. 6 dl vehnäjauhoja
4 dl grahamjauhoja
(tai 1 pkt valmiita isoja lehtitaikinalevyjä)
1 kananmuna voiteluun tai veteen sekoitettua siirappia (tai oliiviöljyä, jos teet taikinan itse)

Aloita taikinasta: liuota hiiva veteen, lisää suola ja öljy, vaivaa jauhot joukkoon. Kannattaa tehdä taikinasta sen verran kiinteä, että siitä pystyy kaulimaan piiraalle kannen, jonka pystyy nostamaan piiraan päälle. Itse tein taikinasta turhan löysän. Kohota taikinaa täytteen teon ajan.

Täytteeseen silppua kaali ja paista sitä öljyssä pannulla, kunnes se on jonkin verran pehmentynyt. Lisää mausteet, rusinat ja kookos. (Mietoa currytahnaa paista kaalien kanssa jo aiemmin.)

Jaa taikina kahtia ja taputtele toinen puolisko pellille leivinpaperille. Levitä täyte päälle. Kaulitse toinen puoli taikinasta kanneksi. Voitele haluamallasi aineksella. Oliiviöljyllä tavoittelin voitaikinamaista fiilistä. Pakko ei ole voidella ollenkaan. Paista 200 asteessa, kunnes piiras on nätin ruskea.

Samalla uuninlämmityksellä leivoin muutakin. Vappuaamuisten muffinssien teosta oli jäänyt tuorejuustopäällystettä niin paljon, etten raaskinut laittaa sitä roskiin, vaan leivoin uuden satsin muffinsseja. Noh - latasin vuoat liian täyteen, ja tuorejuustokuorrutus enimmäkseen kiehui pellille. Eli periaatteessa olisi ollut sama hävittää se täyte saman tien (paitsi että nyt on kuitenkin täytteettömiä muffinsseja). Tämän innoittamana lisäsin näihin kirjoituksiin uuden kategorian. ;)

Aamupalaa

2010-05-01T18:04:00.010+03:00

Pastanjauhannassa puhuttiin ruokavieraiden kutsumisesta, ja siitä keksin pyytää meille vappuaamuksi vieraita aamupalalle - yleensä kun tulee pyydettyä vieraita vain iltasella kylään. Ja vappunahan muutenkin tunnutaan brunssaavan täällä etelässä. Ulos ei kyllä tehnyt mieli, sen verran harmaa oli sää.

Tarjolle laitettiin ruis-pähkinäleipää, josta on tullut tämän talouden suuri suosikki, ja sämpylöitä, joihin laitoin kovaonnisista juureksista keittämääni sosetta. En juuri koskaan ole saanut sämpylöitä epäonnistumaan, mutta jostain syystä nyt ensimmäisestä pellillisestä tuli ihan kivikovia. Toinen sentään onnistui. Tein taikinan illalla ja jätin sen kohoamaan yön ajaksi, ja luulen, että sämpylöiden turmioksi koitui juuri liika kohottaminen. Leivän päälle tein yrttituorejuustosta ja lämminsavulohesta tahnaa, josta tuli ihan huisin hyvää. Idea tahnaan lähti kälyn kanssa tehtyjen voileipäkakkujen täytteistä. ;)

Tein myös muffinsseja, Voisilmäpelin ohjeella. Noita kannattaa ehdottomasti kokeilla, ovat ihanan kosteita ja mausteisia. Tosin muskottipähkinän määrää ei ehkä kannata tuplata, jos tekee annoksen kaksinkertaisena, kuten minä nyt. Lisäys: Muistinkin, että muutin ohjetta sen verran, että korvasin vajaa puolet jauhoista grahamilla ja vaihdoin pähkinärouheen vehnäleseiksi. Tämä kokeilu sentään onnistui.

Aamiaisen lisäksi vappua juhlistettiin myös eilen, kun syötiin A:n kanssa perinteisesti nakkeja ja perunasalaattia. En muuten hirveästi välitä monistakaan juhlista - akateemisiin vappurientoihin mua ei sais millään -, mutta sesonkiherkuille olen kyllä todella perso. Nakitkin menevät vappuna hyvin, vaikkei niitä muuten juuri tule syötyä. Tai ehkä ne juuri siksi vappuna maistuvatkin. Tänä vuonna ei paistettu munkkeja eikä tehty simaa, koska viime aikoina on tullut mätettyä ihan hirveästi kaikkia herkkuja naamaan ja koska simasta ei tahdo koskaan tulla loppua. Ostin kuitenkin kaupasta pakastettuja mustikkamunkkeja, jotka lämmitetään ja sokeroidaan, mutta ei ne kyllä omatekoisten veroisia ole. Vähän harmittaa, mutta kohtahan on taas vuosi mennyt ja sitten vois vaikka niitä munkkejakin taas tehdä... Meillä ne ovat ruukanneet olla pyöreitä ja hillotäytteisiä.

Juhannusjuustoa odotellen...

Fail

2010-04-28T20:57:00.006+03:00

Keittiössä itävät porkkanat ja lantut...

... vaan ei basilika.

Ja muffinsseista tuli vihreitä, kun niihin laittoi kaupan mustikkajugurttia.

XD

2010-04-10T12:17:00.002+03:00

Tässäpä blogin henkeen sopiva Facebook-ryhmä: "Ei menny niinku Strömsössä". Kuolen nauruun täällä. Tähän asti parhaat hekotukset on kirvoittanut tämä kuva:

Konstailematonta

2010-03-28T14:35:00.010+03:00

Innostuin taas vapaapäivän kunniaksi laulattamaan uunia. Ostin pari päivää sitten ison kasan silakkafileitä kaupasta, ja nyt laitoin niistä ensimmäisen satsin ruokaa. Meillä on jääkaapissa myös ihan liikaa pottua, jota aina tilaan ruokapiiristä mutta jota en koskaan tajua käyttää. Ajattelin aluksi paistaa fileet pannulla ja tehdä pottumuusia kaveriksi, mutta koska alkoi laiskottaa ja myös leivotuttaa, tein silakkalaatikon, joka paistui kätevästi samalla uuninlämmityksellä. Leipomukseksi väänsin kaneliässiä. Tai "ässiä", vähän nuo levisi, ilmeisesti koska käyttämäni kananmunat olivat aika suuria ja jauhoja olisi pitänyt varmaan laittaa enemmän. Mutta silakkalaatikko oli ihan mielettömän hyvää - kuten perusruoka yleensä tuppaa olemaan.

Vuokaruoka on nam.

Silakkalaatikko ja hapankaali, myös nam.

Silakkalaatikko (ohje täältä)

1 kg perunoita
1 sipuli
300 g silakkafileitä
3 dl maitoa (laitoin n. 2 dl maitoa ja lisäksi 3 dl vettä)
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
maustepippuria (laitoin kokonaisia)

Kuori ja viipaloi potut ja sipuli. Voitele vuoka, lado perunat, sipulit ja silakkafileet (paloiteltuina tai ei - vähemmällä pääsee kun ei paloittele) vuokaan, ripottele mausteet väliin ja kaada päälle neste-vehnäjauhosuurus. Paista 175 asteessa n. 1-1½ tuntia.

Kaneli ei halunnut levitä taikinan mukana.

Kaneli"ässät" (n. 40 koopeeäl, Pirkan ohje)

200 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Vaahdota voi ja sokeri, vatkaa joukkoon kananmuna ja jauhot + leivinjauhe. Jaa taikina n. 40 palaan, pyörittele palat tangoiksi ja pyöräytä ne kaneli-sokeriseoksessa. Muotoile ässiksi. Vinkki: kaneli-sokeriseosta kannattaa käyttää pötköjen muotoilussa apuna. Jauhoja älä käytä, sillä jauhoiseen pintaan ei kaneli-sokeri tartu. Paista 200 asteessa n. 7-10 min.

Ässät ei olleet ainoat joiden taikina oli vähän turhan löysää. Leipä lässähti taas:

Korjasin tuon otsikon. Ilmeisesti kolme konsonanttia peräkkäin on mulle liian vaikeaa.

Ylläripylläri, salaattia taas

2010-03-25T16:34:00.005+02:00

Tämmöisen väänsin tänään pikaruuaksi. Paitsi että potunkeittoon menee aikaa. Niitä kannattaa keittää enemmän kerralla, lopuista voi tehä vaikkapa pyttistä. Tai salaattia lisää. Ja tässä on taas avokadoa.

Pikamättösalaatti (yhdelle rohmulle)

2 kiinteää keitettyä perunaa
1 avokado
½ sipuli
n. 1 dl raejuustoa
mustapippuria
suolaa
1 tl omenaviinietikkaa

Pilko ja sekoita. :)

Juurespiirakat ja toinenkin suklaakakku

2010-03-19T20:09:00.017+02:00

Leirileski leipoi tänään jo kauan haaveksimiansa juuressosetäytteisiä karjalanpiirakoita, joiden tekemiselle ei ole ollut aikaa ennen gradun esitarkistukseen jättöä. Nyt on aikaa, jee. Tein myös suklaakakun, koska oli kananmunia kaapissa. Pitemmittä puheitta - tässäpä nämä.

Ei löydy näimmä Sussusta karjalaisemäntää, sen verran on rumia nuo piirakat.

Juurespiirakat (n. 25 kappaletta)

Täyte:
n. 1 kg lanttua
pari porkkanaa
kasvisliemikuutio
vettä
2 rkl siirappia
1 tl suolaa
½ tl muskottipähkinää

Taikina:
7 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
vettä
1-2 rkl öljyä

Kuori ja pilko juurekset ja keitä ne kasvisliemessä kypsiksi. Valtaisa kattila on ihan hyvä olla olemassa. Ei siis näin:

Vaan ihmeesti tuo ei kovinkaan pahasti kiehunut yli.

Soseuta juurekset, sekoita joukkoon siirappi, suola ja muskottipähkinä. Anna jäähtyä ja valmista sillä aikaa taikina sekoittamalla jauhoihin suola ja niin paljon vettä, että saat sopivan jänkin taikinan. Lisää öljy. Jaa taikina n. 25 palaseen, pyörittele palat palloiksi ja kaulihe piirakkapohjiksi ja pinoa. Pohjat kuivuvat nopeasti, joten ne kannattaa peittää liinalla tai täyttää pikapuoliin. Täyttämisen ja rypyttämisen jälkeen paista piirakoita 275 asteessa n. 10-15 min. Jos olet vähemmän laiska ja tiskiäpelkäävä kuin minä, sivele piirakat paistamisen jälkeen vielä kuumalla vesi-voiseoksella (1 dl vettä + 50 g voita).

Kuivakakusta ei kyllä pysty kuvan perusteella sanomaan mitään. Samalta näyttää aina.

Edellistä parempi suklaakakku (pienehkö)

200 g pehmeää voita
2 dl sokeria
3 munaa
3 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1½ dl maapähkinöitä rouhittuna
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
½ dl viskiä

Vaahdota voi ja sokeri, vatkaa joukkoon kananmunat ja lisää kuivat aineet. Sekoita vielä viski joukkoon. Paista voidellussa ja korppujauhotetussa vuoassa, 175 asteessa n. 50 min.

Ja sitten vielä perjantai-illan biisi, Yleksiltä tuli ja leivontaani rytmitti:

"Lohisalaatti"

2010-03-16T08:35:00.005+02:00

Bongasin kyläreissulla paperinkeräyskassista Kotivinkin ja siitä ihanan näköisen ja hurjasti kaikkea terveellistä sisältäneen salaattiohjeen. Salaatti olisi itse asiassa voinut olla omakeksimäni, sillä sen ainekset ovat kaikki olleet viime aikoina kovassa käytössä meidän keittiössä: lohta, avokadoa, kananmunaa. Kananmunat olen oikeastaan keksinyt ihan vasta, kun olen yrittänyt lisätä proteiinin saantiani. Avokadoa on tullut popsittua mm. leivän päällä siivuina, ja lohi on aina varma valinta, kun haluaa jotain helppoa mutta herkullista ruokaa. Tähän salaattiin tuli kylmäsavulohta, ja totesin, että olisin varmaan maailman onnellisin nainen, jos voisin itse pyytää omat kalani (koska kala on niin kallista) ja sitten savustaa ne omalla pihalla olevassa pöntössä. Tai sitten graavaisin kaiken...

Kaikki ruokaohjeet tuntuvat muuten olevan kovin pieniä. Tämänkin salaatin tein reilusti isompana kuin ohjeessa oli, ja vähän enemmänkin olisin voinut syödä. - Tähän tosin saattaa vaikuttaa se, että salaatti syötiin viiden aikaan iltapäivällä, jolloin aamupalasta oli jo seitsemän tuntia ja väliin mahtui kymmenen kilometrin lenkki. Ja vaikken tuosta loskaisesta ja jäisestä kelistä tykkääkään, niin täytyy myöntää, että onhan tuolla sää sentään kaunis.

Ja ruokaohjeista vielä sellainenkin ihmetys, että mistähän niiden nimet tulevat? Tämäkin salaatti oli nimetty "lohisalaatiksi", vaikka siinä oli niin paljon kaikkea muutakin. Vai onko se aina se lihaisin ainesosa, minkä perusteella salaatti nimetään? Jännää.

Lohi-avokado-kananmuna-salaattisalaatti (n. 2:lle)

1 kerä jotain mieluisaa salaattia (Kotivinkissä lehtisalaattia, meillä jääsalaattia)
1-1½ avokadoa
2 kananmunaa
n. 200 g kylmäsavulohta
n. 1 rkl sitruunamehua
mustapippuria
öljyä

Keitä kananmunat (n. 5 min). Jäähdytä ja pilko munat. Pilko myös avokado ja lohi, ja lado ainekset revitylle salaatille lautaselle. Pirskottele avokadojen päälle sitruunamehua ja mausta salaatti vielä mustapippurilla ja öljyllä.

Virhe! Virhe!

2010-03-11T20:57:00.001+02:00

Tein uudestaan täydellistä leipää. Ja huomasin ohjeessa virheen. Olin kirjoittanut siihen laitettavan 1,5 l vehnäjauhoja, vaikka ruisjauhoja pitäisi olla. Korjasin.

Jotain hyvää opetusharjoittelussakin

2010-03-11T16:12:00.006+02:00

Olin seuraamassa aamulla ysiluokan köksäntuntia, jossa tehtiin chili con carnea ja chilistä suklaakakkua. Opettaja toi meillekin suklaakakun reseptin eteen ja sanoi: "Mutta kakkua ette saa." Ja niinhän se sitten piti kotiin päästyä tehdä se kakku itse, kun juuri sopiva määrä kananmuniakin oli jääkaapissa odottamassa. (Kaupasta kannattaa ostaa vähän enemmän kananmunia kuin on juuri silloin tarvis, jotta voi sitten munien parasta ennen -päiväyksen mentyä todeta, että pitäähän ne nyt hyvänen aika johonkin käyttää etteivät pilalle mene, ja leipoa jotain.)

Kaakusta tuli ihan hyvää, mutta paistoin sen liian kuivaksi. Ja vaihdoin voin öljyyn kosken jaksanut voita ostaa ja luotan vielä siihen, että öljy on voita terveellisempää. Tähän ehkä voisi sopia myös ihan suklaa eikä vain kaakaojauhe, tulisi kai mehevämpää. Mutta meni tämä näinkin. ;) Ja ai niin, kun ei ollut voita, niin öljytin vuoan enkä jaksanut siihen äheltää mitään korppujauhoja, ja niinhän tuo pentele jäi vuokaan kiinni. (Mutta sitten saa kaapia suoraan suuhun ne vuokaan kiinni jääneet räippeet.)

Chilinen suklaakakku

2 munaa
2 dl sokeria
½ dl perunajauhoja
½ dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
chiliä: vajaa 1 tl kuivattuja chilihiutaleita tai 1 maustemitta (käyttääkö joku näitä oikeasti vai onko ne vain köksäntuntien hapatusta?) chilijauhetta tai 1-2 tl tuoretta chiliä hienonnettuna - tai pistä enemmän jos tuntuu että uskallusta riittää, vähemmän elä ainakaan!
100 g voita tai 1 dl öljyä

Vaahdota muna ja sokeri. Lisää kuivat aineet ja sulatettu voi tai öljy. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista 200 asteessa n. 15 min. Alkuperäisessä ohjeessa oli jopa 15-20 min, ja tuo 15 oli ainakin mun vuoalle liian kauan. Ehkä jopa 10 min voi riittää.

Kakku tarjottiin köksällä ranskankerman ja vadelmien kanssa. Minäkin hankin ranskankermaa mutta korvasin vadelmat itsetehdyllä viinimarjahillolla. Hilloa piti tehdä, kun oli pakastimessa iso pussi sen verran mehustuneita marjoja, että piti ottaa koko könttä sulamaan kerralla, kun ei siitä osia saanut nyrhennettyä. Tuo ranskankerma oli ihan uutta mulle tuollasen makean kylkiäisenä, mutta oli vallan kerrassaan mainiota. Ja kirpeä hillo myös. Monta voimakasta makua siis, mutta toimi kyllä.

Lisäys: Söin kakkua nyt seuraavana päivänä, ja ei tuo ohje kyllä suoraan sanottuna ihan kauhean häävi ole. Suosittelenkin laittamaan chiliä vaikka johonkin hyvään mutakakkumaisempaan ohjeeseen.

Blogilöytö

2010-03-05T23:55:00.002+02:00

Löysin jostain blogiin, jossa on ihan mielettömän upeita annoskuvia.

--> Decapitated - foodblog.

"Ei vain maukasta vaan yllätysmaukasta!"

2010-02-07T17:09:00.002+02:00

Uhosin tuon edellisen lopussa tekeväni pottumuusia. Tein, ja tuli sen verta makoisaa että jaan "ohjeen" täälläkin. (Rehellisyyden nimissä on kerrottava, että on meillä syöty kaikenlaista pahaakin viime aikoina.) Laitoin nimittäin muusiin palsternakkaa, ja voi kuinka se antoikaan ihanan vähän makean säväyksen muusille. Vielä kun vaihdoin tavallisesti käyttämäni maidon kasvisliemeen, tuli muusista hieno makean ja suolaisen kombinaatio.

Yllätysmaukas palsternakka-perunamuusi (n. 3 annosta)

3-4 jauhoista perunaa
2 isoa palsternakkaa
vettä
kasvisliemikuutio tai -jauhetta
1 rkl voita

Kuori ja pilko potut ja palsternakat. Keitä kunnolla pehmeiksi kasvisliemessä. Kaada vesi pois, mutta ota siitä vähän talteen. Soseuta juurekset haluamallasi välineellä (muusinuija tai sähkövatkain), lisää sen verran keitinlientä että tulee sopivaa ja mausta nokareella voita.

Ensikertalaisen sushipohdintaa

2010-02-07T08:54:00.006+02:00

Vietimme eilen syöpöttelyillan teemalla akselivallat: listalla oli japanilaista sushia ja saksalaista valkkaria ja illalla katsottiin vielä Teemalta, kuinka Suomi voitti jääkiekon MM:n viisitoista vuotta sitten (hoho). Jälkkäriksi vedettiin nougatpäällystettyjä Almond Tree -merkkisiä manteleita, joiden pakkausta en enää löytänyt enkä voinut siis tarkastaa, mistä ne olivat kotoisin. Leikitään että Italiasta. (Aika köyhä teema, eikö.)

Mutta siis niin ruokaan. Sushi oli meille ihan uusi tuttavuus, jota on ollut tarkoitus mennä kokeilemaan joskus johonkin ravintolaan, mutta eipä olla saatu aikaiseksi. Päätimme siis kokeilla kotona. En laita tähän mitään ohjeistusta, sillä aivan kerettiläisiä olimme jälleen ja sovelsimme ohjetta oman kaapin sisällön mukaan. Ohjeita löytyy esim. täältä ja täältä. Käytimme esim. riisiviinietikan sijasta omenaviinietikkaa (koska jääkaappiin ei mahdu enää yhtäkään uutta etikkapulloa) ja sushiriisin sijasta ihan tavallista puuroriisiä (sitä, jonka päiväys oli mennyt vanhaksi jo jonniin aikaa sitten). En myöskään ostanut rullaamista varten tarkoitettua bambumattoa, vaan hoidin rullaamisen leivinpaperilla. Hyvin kävi.

Ota ihmeessä tuosta pullosta tiedot ylös! Oli tositosi hyvää, makeahkoa ja jollain mieltä vaivaavalla tavalla tutun makuista (en millään keksi mille tuo maistui) ja luomuakin vielä. Hinta oli 8 euroa.

Täytyy sanoa, että eipä ollut uuden ruuan syöminen koskaan jännittänyt näin paljon! :D Mietin, että saadaankohan ruokamyrkytys raa'asta kalasta ja että miten sushin tekeminen ylipäätään onnistuu, kun ainakin riisin valmistamista oli muutamissa ohjeissa moitiskeltu vaikeaksi. Noh, ihan esteettiset rullat saatiin aikaiseksi, möykky- eli nigirisushit oli hieman rumempia. Vatsavaivojakaan ei tullut - itse asiassa vähän herkkä vatsani otti nämä vastaan harvinaisen hyvin.

Sitten makukokemuksia: Ilmeisesti riisimme oli erimakuista kuin pitäisi, mutta en toki osaa sanoa, millaista on oikeaoppinen sushiriisi, joten ihan tuokin alas meni. Raaka lohi oli h-y-v-ä-ä, yllättävän pehmeää ja raikastakin. Palleroiden päällä oleva kuha oli vähän sitkeämpää, sitä ei kyllä kokeilla uudestaan. Mausteeksi tuleva wasabitahna oli hullun ärtsyä, muistutti lähinnä äkäistä konjakkisinappia (mikä oli aika yllättävää, kuvittelin maun olevan jotenkin eksoottisempi). Ehkä hämmentävimmän makuista oli merilevä, johon makit rullattiin, sillä siinä oli varsin voimakas kalaisa tuoksu. Itse asiassa A. ajatteli hajun tulevan kalasta ja kuvitteli kalan olevan pilalla, mikä hieman sitten rajoitti rullista nauttimista, vaikka hajun todellinen lähde paljastuikin. Itselläni merilevän tuoksu ei oikeastaan potkinut vastaan ollenkaan, tykkäsinkin jopa.

Periaatteessa kuitenkin kokemus oli ihan positiivinen ja uudestaankin kokeillaan joskus, varsinkin kun aineksia vielä jäi. Muutamia hämmentävyyksiä sushiin kuitenkin liittyi. Ensinnäkin: sushi ei oikein tunnu pääruualta, koska se on kylmää. Ilmeisesti se kuitenkin pääruokaa on, sillä ennen sushia voi ilmeisesti tarjota jonkinmoista keittoa. Toisekseen meillä oli paljon noita samanlaisia rullia, jotka alkoivat jossain vaiheessa vähän tuntua jo puuduttavilta. Ehkä pitäisi olla vain pari kutakin lajia ja ylipäätään vähemmän syömistä? Aika hyvä annos voisi olla vaikka viisi kuusi rullaa iltapalaksi tms., mutta noin pientä annosta varten ei oikein jaksaisi ruveta riisiä keittelemään. Mietinkin, että ehkä voisi kokeilla jonkinlaista riisitöntä rullaa (vaikka juurikin se riisi on sushissa sushia, opin).

Tänään syödään loppu lohi, paistettuna ja pottumuusin kanssa.

Maailman paras pannukakku

2010-01-30T16:35:00.003+02:00

Jatketaan nyt vaatimattomasti nimettyjen ohjeiden kanssa vielä. Tämän olen joskus kopioinut jostain äidin reseptiarkistosta, jossa se jo tunsi nimen "Maailman paras pannukakku". Taikinan salaisuus on voissa, joka tekee pannarin pinnasta aivan ihanan rapean. Kuvan kaakkuun erehdyin sotkemaan grahamia ja vehnäleseitä - ei tullut ihan niin hyvää kuin yleensä. Laitankin ihan alkuperäisen ohjeen, ja jos uskaltaa, niin osan vehnäjauhoista voi yrittää korvata jollain täysjyväisemmällä.

Maailman paras pannukakku

8 dl maitoa
1 dl sokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
n. 100 g sulatettua voita

Sekoita leivinjauhe, suola ja vaniljasokeri jauhoihin. Sekoita maito ja kananmunat keskenään ja kaada hyvin sekoittaen jauhojen päälle. (Itse olen tavannut sekoittaa jauhot kerralla nesteeseen, jolloin taikinaan jää jauhopaakkuja, joita ei tahdo saada millään pois.) Lisää sokeri ja voi. Paista 200 asteessa puoli tuntia.

Täydellinen Leipä

2010-01-30T16:06:00.010+02:00

Fazerin Real on mielestäni yksi parhaista leivistä. Sitä vain myydään niin säälittävän pienissä pusseissa, että sellaisen ostaminen tuntuu vähän tyhmältä. Olenkin etsiskellyt netistä jonkin vastaavantyyppisen leivän ohjetta. En kuitenkaan löytänyt oikein mitään.

Mutta hakemani ohje tulikin sitten yllättäen ihan ovelta hakemaan: lokakuussa postiluukusta kolahtaneessa Olivia-lehdessä oli ohje metsästämääni Täydelliseen Leipään. Ohjeessa on tosin myös vehnäjauhoja, ja viljan lisäksi siinä on käytetty pähkinää. Ei haittaa ollenkaan. Haudoin kuitenkin ohjetta aika pitkään kirjahyllyssä, ennen kuin sain aikaiseksi ruveta leiväntekoon. Voin sanoa, että kannatti. Tässä siis iloksenne Täydellinen Leipä.

Sanotaan, että yksi kuva vastaa tuhatta sanaa, mutta tämän blogin ollessa kyseessä kannatta ennemmin uskoa tuhatta ylisanaani kuin yhtä huonoa kuvaa.

Täydellinen Leipä (eli pähkinäinen ruisleipä) 3-4 leipää

Juuri:
1 viipale luomuruislimppua
2½ dl vettä
2½ dl ruisjauhoja

Poista leipäviipaleesta kuori ja murenna se kulhoon. Sekoita mukaan vesi ja ruisjauhot. Peitä kulho kelmulla ja liinalla ja anna seistä huoneenlämmössä väh. vuorokausi. Juuri on valmista, kun se kuplii ja tuoksuu selvästi happamalta. Itselläni tähän taisi mennä lähemmäs kaksi vuorokautta.

Ensimmäinen taikinavaihe:
2 ½ dl juurta
1½ l vettä
8 dl ruisjauhoja
2 dl pellavansiemenrouhetta (käytin kokonaisia siemeniä)
2 dl auringonkukansiemeniä
2 dl pähkinäsekoitusta rouhittuna
6½ dl vehnäjauhoja
6 dl grahamjauhoja

Sekoita juureen muut ainekset. Anna taikinan levätä kostean leivinliinan alla huoneenlämmössä puolesta vuorokaudesta vuorokauteen. Taikinan pitäisi lähteä kohoamaan. Erota 2½ dl taikinaa juureksi seuraavaa leipomiskertaa varten pakkaseen.

Tässä kohden ohje oli aika epäselvä: Juurta tehdään alussa 5 dl, josta käytetään 2½ dl, eli 2½ dl jää käyttämättä.Jotenkin olettaisi, että tuo 2½ dl olisi se, mikä pistetään pakkaseen seuraavaa leivontakertaa varten, eikä ensimmäisen taikinavaiheen jälkeistä taikinaa. Tein nyt siis niin, että otin tuosta alussa tehdystä juuresta puolet pakkaseen, ja ensimmäisen taikinavaiheen jälkeen en ottanut taikinasta enää mitään pois.

Toinen taikinavaihe:
½ l haaleaa vettä
2 rkl suolaa
1 rkl siirappia
15 dl ruisjauhoja

Lisää mainitut ainekset taikinan joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Voitele kolme tai neljä vuokaa (vuoan koosta riippuen) ja jaa taikina niihin. Kohota vielä 2-6 tuntia liinan alla. Paista 175 asteessa uunin alatasolla n. 1 tunti 45 min. Kaksi tuntiakaan ei ole paha.

Kokemuksia: Leivästä tuli melko kovakuorista, ja sisältä se jää hieman tahmeaksi. Mitenkään vehnäleipämäisen kuivaa tuosta ei varmasti saakaan, mutta kannattaa antaa leivän asettua vaikka seuraavaan päivään ennen leikkaamista. Kovan kuoren takia leipää oli muutenkin vähän vaikea leikata kovin ohuiksi viipaleiksi. Ensi kerralla kokeilenkin varmaan kääriä leivät heti uunistaoton jälkeen leivinliinaan, josko ne vähän pehmenisivät ja olisivat helpommin leikattavissa. Leikkausongelmista huolimatta aion siis tehdä tätä toistekin, vaivan arvoista on!

Korjaus: Ohhoh, huomasin, että olin tuohon viimeiseen vaiheeseen kirjoittanut virheellisesti 15 dl vehnäjauhoja. Ruisjauhoja ne on. Korjasin.

Juureksia

2010-01-30T15:43:00.007+02:00

Tänä talvena olen kokkaillut paljon juureksista, joita on tullut ostetua paljon ruokapiirin kautta. Itselleni aivan uusi tuttavuus on ollut palsternakka, ja paljon aiempaa enemmän on lautaselle päätynyt myös lanttua. Tavallisimmin olen tehnyt noista sosekeittoa (äärimmäisen näppärää pikaruokaa!) tai jotain kiusaustyyppistä (nytkin uunissa). Haluan jakaa erityisesti kuitenkin seuraavat kaksi ohjetta.

Ensimmäiseen sain idean UniCafesta, jossa oli tarjolla salaattipöydässä ilmeisesti höyrytettyjä porkkana- ja lanttukuutioita, joiden seassa oli couscousia. Oli ihan älyttömän hyvää, joten tein kotona samantyyppistä evästä kalalle lisukkeeksi. Höyrykattilaa en omista, joten tyydyin vain keittämään kuutiot, ja couscousin sijasta sekoitin kuutioihin ohrasuurimoita. Ja voin sanoa, että tuli kyllä hyvää kotonakin!

Porkkana-lanttulisuke (kahdelle)

1 lanttu
2 porkkanaa
n. 1 l vettä
1 dl esikypsytettyjä ohrasuurimoita (keittoaika 20 min)
½-1 kasvisliemikuutio
½ tl jauhettua muskottipähkinää
2 rkl öljyä
(yrttimaustetta, mustapippuria)

Kuutioi lanttu ja porkkana n. 2 cm x 2 cm kuutioiksi. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää kasvisliemikuutio ja ohrasuurimot. Keitä ohraa reilu 5 min ja lisää mukaan lantut ja porkkanat. Keitä vielä vajaa 15 min, kunnes ohra on kypsää. Lanttu- ja porkkanakuutioiden pitäisi jäädä napakoiksi, mössöä ei ole tarkoitus tehdä. Kaada vesi pois. Lisää muskottipähkinä ja halutessasi jotain muuta maustetta (en kuollaksenikaan muista, mitä itse laitoin tuohon), sekoita ja anna hautua ja maustua vielä hetken ajan levyn jälkilämmöllä.

Muokkaus: Oikeastaan jos haluaa tehdä tämän varman päälle, niin kannattaa keittää erikseen juureskuutiot ja ohra, jolloin juurekset saa juuri sopivan kypsiksi.

Toinen juures"keksintö" on niinkin simppeli kuin juureksista tehdyt ranskalaiset. Maistuu silteenkin vaikka iltapalana. Tämän keksin oikeastaan vähän vahingossa: yritimme joulun alla tehdä juureksista sipsejä, mutta emme saaneet niitä millään paistumaan sopivasti, vaan ne jäivät aina lötköiksi tai sitten mustuivat kunnolla. Mutta lötköiksi jääneet juuressipsit olivat itse asiassa ihan hyviä haarukalla popsittuna, ja siitä tämä tuotekehitys. Viipaleiksikin nämä voi toki leikata.

Ranskalaiset juurekset

lanttua ja palsternakkaa (kahdelle esim. 1 iso lanttu ja pari kolme palsternakkaa)
n. ½ dl öljyä
mausteita (kuvassa chilimausteseosta, pelkkä suolakin käy tai suola-mustapippurikombinaatio)

Kuori juurekset halutessasi. Suikaloi ne ranskanpotun kokoisiksi siivuiksi. Sekoita joukkoon öljy ja mausteet. Levitä pellille ja paista 200-225 asteessa n. puoli tuntia, kunnes ovat saaneet mukavasti väriä pintaansa. Nauti kera ketsupin.

Vielä kerran joulu

2010-01-07T18:43:00.007+02:00

Ilmeisesti en vielä Pattijoella saanut tarpeekseni jouluherkuista, sillä pari päivää sitten intouduin tekemään niitä vielä vähän lisää. Ihan varsinaista joulusyötävää tosin oli vain joululimppu, jonka tein uskollisesti Pirkan ohjeen mukaan. Yhtään en soveltanut!!! ... paitsi että paistoin leipiä paljon kauemmin kuin ohjeessa käskettiin, sillä en reseptiuskollisuudenkaan vuoksi sentään raakaa leipää syö.

Leivoin myös pullaa, johon kätkin roppakaupalla rusinoita ja karpaloita. Pullaa tuli taas hämmentävän paljon, kaksi suurensuurta pitkonmöhkälettä. Meille voi nyt siis tulla pullakahville, melkein jopa etukäteen varoittamatta. Kuvasta poiketen pulla on myös paistettu. Paistetusta pullasta tuli vain niin rakeinen kuva, että se ei päässyt munkaan varsin löysästä laaduntarkkailusta läpi.

Herkuista suurin on kuitenkin tämä:

Rakkauteni graaviloheen on varmasti jo geeneissä: isän äiti oli liha- ja kalatiskillä töissä, ja äitin isä on kalastanut. Voisin syödä graavilohta vaikka paljaaltaan (ja söinkin, kalan siivuttamisesta nahkaan kiinni jääneet rippeet), mutta parasta se on leivän päällä. Tuohon joululimpulle se asettui oikein mukavasti, makea ja suolainen ne yhteen soppii. Myös kunnon ohrarieska on aika klassikko lohen alla. Muuta lohileivälle ei yleensä kuulu laittaa, mutta nyt aloin fantasioida lisääväni tuohon vielä siivun avokadoa.

Tätäkin tein Pirkan ohjeella, mutta annoin jälleen kypsyä kauemmin kuin ohjeessa käskettiin. Kalasta ei tullut mitenkään hirveän suolaista, mikä on vain hyvä, sillä parasta graavilohessa on pehmeä kalan tuntu. Ja maku. (Uuh, kuola valuu kun kirjoitan tätä. Sais tulla A. äkkiä töistä niin pääsis tekemään lohileipiä iltapalaksi.)

Rosépippurigraavattu lohi

n. 600 g lohifileetä
1½ rkl karkeaa merisuolaa
½ rkl sokeria
1 rkl murskattuja rosépippureita
(2 oksaa tuoretta tilliä)

Levitä mausteet lohelle, puolita filee, laita lihapuolet vastakkain, kääri ihanaksi herkkupaketiksi folioon, kelmuta tai iske johonkin kannelliseen vuokaan vaikka ja anna graavautua 1-2 vrk. Leikkaa ohuiksi siivuiksi terävällä veitsellä ja nauti.

Ja tässä vielä aiheeseen liityen kalanylistyslaulu, siitä vähemmän pelottavasta Pekka Töpöhännästä. ;)

Onnistuneita rouhennuksia yms.

2010-01-05T10:22:00.004+02:00

Vaikka viimeaikoina monet leipomukseni ovat epäonnistuneet, kun olen lisännyt niihin liikaa leseitä ja muuta, niin olenpa jossain onnistunutkin.

Paras keksintö oli ruispizza, joka syntyi karmivassa nälässä: ei taikinan vaivaamista sitkon saamiseksi eikä kohottamista - aineet (vesi ja ruisjauho) vain sekaisin ja taikina pellille. Nopeaa ja kätevää!

Myös ciabattan tuunaaminen onnistui. Ciabattaa tuli tehtyä useinkin, kun olimme vasta muuttaneet Espooseen, mutta nyttemmin sen tekeminen on jäänyt. Kun pari päivää sitten suunnittelin leipovani vielä joululimppua, mutta huomasin, että siihen tarvittava piimä puuttuu, päätin hätäpäissäni tekaista ciabattaa pitkästä aikaa. Alkuperäinen ohje on Pirkan. Lisäsin ohjeeseen ruisjauhoja ja vehnäleseitä, ja tuli kyllä älyttömän hyvää. Kolme isoa leipää katosi parissa päivässä. Tässä viritetty versio:

Kuituisempi ciabatta

50 g hiivaa
1 l kylmää vettä
2 tl suolaa
9 + 6 dl vehnäjauhoja
4 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäleseitä
½ dl öljyä
2 rkl siirappia

Liuota hiiva veteen, lisää suola ja 9 dl vehnäjauhoja. Vatkaa vellimäiseksi. Lisää leseet, ruisjauhot, öljy ja siirappi ja vähitellen loput vehnäjauhot. Taikina saa olla löysähköä. Jätä kohoamaan 1,5-2 tunniksi. Kumoa taikina pöydälle, jaa kolmeksi tai neljäksi leiväksi ja laita pellille kohoamaan. Tai ole laiska leipuri: kaavi leivät suoraan kulhosta pellille, niin vältyt pöydän pyyhkimiseltä. Leivän kuuluu näyttää vähän epämääräiseltä (oikeasti). Kohota vielä puoli tuntia ja paista 250 asteessa 20 minuuttia. Anna jäähtyä hetken aikaa. Leipä muuten säilyy pitkään tuoreen oloisena, joten älä suotta pakasta jos uskot että leivöt tulevat lähipäivinä syötyä.

Toinen klassikkoresepti tässä taloudessa kulkee nimellä "Helppo piirakka". Helpoksi sen tekee se, että mitään ei tarvitse vatkata, ja kulhojakin sotkeentuu vain yksi. Lisäksi tätä ohjetta pystyy varioimaan aika helposti, eikä sillä ole tapana mennä pieleen. Jostain syystä viimeksi tätä tehdessäni taikina ei kuitenkaan riittänyt koko pellille, kuten se on aina ennen riittänyt, joten tein piirakan kakkuvuokaan. Hyvin se siinäkin toimi.

Helppo piirakka

200 g sulatettua margariinia tai 2 dl rypsiöljyä
2 dl sokeria (tai vähän vähemmän)
3 dl maitoa (tai voit laittaa 1,5 dl öljyä ja 3,5 dl maitoa)
3 tl vaniljasokeria
2 dl leseitä
5,5 dl vehnäjauhoja (tai korvaa puolet tai enemmänkin grahamilla)
3 tl leivinjauhetta

Sekoita ainekset ohjeen järjestyksessä, leivinjauhe jauhoihin sekoitettuna. Leivinjauheen sekoittaminen jauhoihinkaan ei toki vaadi erillistä kulhoa, vaan voit kipata ensin jauhot taikinan pinnalle ja siinä sekoitella leivinjauheen jauhojen joukkoon ja vasta sitten sekoittaa jauhot muuhun taikinaan. Lado pinnalle marjoja, omppuviipaleita, raparperia tai mitä nyt kaapista löytyy. Paista 200 asteessa n. 20 min. Annos riittää takuuvarmasti irtopohja- tai piirakkavuokaan, tuplaa jos teet pellillisen.

Ja lopuksi vielä avokadoylistystä. Nimittäin ne on nyt halpoja, Prismassa taisi olla 1,65 euroa kilo. Niistä on tehty guacamolea: Sössää pari avokadoa ja pari tomaattia, mausta chilillä ja suolalla ja halutessasi pieneksi hakatulla sipulilla (½-1). Myös valkosipuli toiminee oivasti. Eilen pitkän asioidenhoitopäivän päätteeksi tein karjuvaan nälkään äkkiä munakkaan, jonka "täytin" avokadolla, tomaatilla ja (pahalla) juustolla. (Juusto oli niin iljettävää, ettei sitä pystynyt leivän päällä syömään, mutta raastettuna ja pakastettuna se on hyvä hätävara tällaisiin tilanteisiin.) Eihän tuosta mikään hieno munakas tullut, "täytteet" eivät varsinaisesti ole munakkaan sisällä, mutta hyvää oli tämäkin.

Tämmöistä. Niin kuin huomaatte, en ole ihan totaalisessa nettilakossa enää, mutta vähän yritän rajoittaa silti. Se gradu on edelleen kesken... Tänne on kuitenki kiva kirjoittaa :)

Varaslähtö

2009-11-10T20:46:00.003+02:00

Annoin periksi. Olen kuunnellut joululauluja ja viritellyt valosarjoja. Tänään iski kesken työpäivän jostain aivan hirveä hinku saada riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa, joten illalla kävin hakemassa kaupasta litran kevytmaitoa ja aprikoosipussin. Ja niin syntyi ruumista ja sielua ravitseva iltapala. Sopassa lisänä rusinoita.

Riisipussin parasta ennen -päiväys oli muuten mennyt viime perjantaina, joten ehkä pitäisi ottaa vielä uusintaversio. ;)

Syksyruokaa

2009-11-02T11:40:00.006+02:00

Marttojen kasvisruokakurssilla tehtiin vaikka mitä. Yksi ehdoton suosikki oli kaalipihvit, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan menee näin:

Kaalipihvit

n. 1 kg kaalta
4-5 kananmunaa
yrttisuolaa
meiramia tai timjamia

Suikaloi kaali noin sentin suikaleiksi. Höyrytä tai keitä vesitilkassa puolikypsäksi. Anna jäähtyä, sekoita joukkoon munat ja mausteet. Paista voissa pannulla kypsäksi molemmin puolin tai paista vain puoliksi ja kypsennä loppuun uunissa 175 asteessa noin 10 min.

Kaveriksi kasviskastike:

1 tlk kermaviiliä
1 pieni punainen paprika
n. ½ dl kapriksia
viitisen senttiä purjoa
yrttimausteita ja suolaa

Sekoita silputut paprika ja purjo sekä kaprikset kermaviiliin ja mausta. Tosi hyvää.

Passaa hyvin pottumuusin ja porkkanaraasteen kanssa - jotka muuten yhdessä saivat aina aikaan oksennusreaktion lapsena. Nyt ne menee alas jo samallakin lautasella (mutta mielellään ei samassa haarukallisessa), etenkin kun porkkanaraaste on ryyditetty rusinoilla. Vedin tuota raastetta eilen varmaan litran verran iltapalaksi. (Eikä tullu kalliiksi!)

Retkiruokaa ruokapöydän ääressä

2009-10-31T12:56:00.007+02:00

Testasin eilen ensimmäistä kertaa reseptiä Retkiruokaa-kirjasta, joka tupsahti postiluukusta yhteisenä synttärilahjana. Retkelle emme tosin lähteneet, vaan söimme tuotoksen ihan normaalisti kotona. Pitäisi kyllä useamminkin tehdä ruokia ohjeiden mukaan, koska reilusti sovelletut tai peräti omakeksimät ruuat tuppaavat olemaan aina toistensa kopioita. Tämä ei ollut - en esimerkiksi varmaan koskaan olisi tullut laittaneeksi salaattiin kikherneitä. Määrissä tosin en ollut aivan tarkkana, vaan heittelin aineksia vähän summamutikassa.

Halloumisalaatti (3-4 annosta)

200g halloumijuustoa
50g (noin ruukullinen) rucolaa
1 ruukku tammenlehväsalaattia (eipä löytynyt -> jääsalaattia)
100 g sokeriherneitä (Korvasin pakasteherneillä, kaupan sokeriherneet kun olivat peräisin Keniasta ja Tansaniasta. En kylläkään tiedä, onko pakasteherneetkään sen parempi vaihtoehto...)
½ purjo
1 punainen paprika
100 g cashewpähkinöitä
100 g kikherneitä (säilyke)

Revi salaatit, pilko paprika ja purjo ja sokeriherne (tai sulata pakasteherneet). Huuhtele ja valuta kikherneet. Paahda pähkinät kuivalla pannulla. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kippaa lautasille. Viipaloi halloumi noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja paista öljyssä kauniin ruskeiksi. (Tai jos keittiösi on varusteltu niin, että parilointi on mahdollista, niin pariloi viipaleet.) Lisää juustot annosten päälle.

Ohjeessa ei ollut mainintaa kastikkeesta, mutta maustoin annoksia vielä suolalla ja mustapippurilla ja lorautin päälle vähän öljyä.

Tältäkin annos voisi näyttää...

Yhteensattumia

2009-10-28T10:23:00.002+02:00

Joskus käy niin, että kuulee vaikkapa radiosta jonkun kappaleen, jota ei ole kuullut pitkään pitkään aikaan, ja törmää samaan biisiin uudestaan sitten vielä jossain ihan muualla.

Tein jonkin aikaa sitten katkarapusalaattia, jota varten marinoin katkaravut chili-valkosipulimurskalla, jota A. osti kesällä valkosipulimarkkinoilta (joo, täällä on sellaset). Homma meni näin: pakastekatkaravut sulatettiin, sekaan laitettiin chili-valkosipulia ja oliiviöljyä ja marinoitiin ehkä tunteroinen. Chili-valkosipulin voi varmasti korvata esim. parilla kolmella valkosipulin kynnellä ja tuoreella chilillä, pienenä murskana molemmat. Ja yhteensattuma: samantyyppisiä katkarapuja voi laittaa myös tortilloihin.

Toinen yhteensattuma: Olin maanantaina Uudenmaan Marttojen järjestämällä kasvisruokakurssilla, jossa tehtiin itse voita.

Ja kolmas: Samaisella kurssilla eräs nainen kertoi ihanan kuuloisesta punajuuriruuasta. Punajuuri keitetään tarvittaessa, leikataan noin senttisiksi viipaleiksi, levitetään pellille. Päälle leikataan vuohenjuustoviipaleet ja päälle lorautetaan hunajaa. Uuniin. Ja tänään törmäsin tällaiseen versioon.

Lisempää jukurttiakin

2009-10-21T20:56:00.004+03:00

Omatekoinen jukurtti onnistuu näimmä paremmin kevyt- kuin rasvattomasta maidosta, ei tule viilimäistä.

Luomumaito, josta olen jukurtin tehnyt, on homogenisoimatonta. Rasvattomassa sitä ei huomaa, mutta kevytmaidossa on pinnalla keltaista rasvaa. Jännää.

Ja olenpa muuten viime aikoina törmännyt parissakin paikassa väitteisiin, joiden mukaan eläinrasvakaan ei olisi pahasta. En tiedä mitä uskoa. Ehkä sekoittelen kevytmaidosta ja rasvattomasta sopivan kompromissin, jolla saan vielä ei-viilimäistä mutta vähän vähempirasvaista jurkuttia.

Lisempää omenaa!

2009-10-19T09:24:00.006+03:00

Ronttasin pari päivää sitten S-Marketista ison pussin alle euron kilolta maksaneita kotimaisia omenoita. Pitäis vissiin ottaa ovesta pois "ei mainoksia kiitos" -lappu, koska tiesin näistä omenoista vasta viimeisenä tarjouspäivänä. Muuten olisin käynyt hakemassa niitä useampanakin päivänä.

Eilen tein omenoista myöhäisiltapalaksi kaurahiutaleiden kanssa paistosta. Ei taaskaan mitenkään omaperäistä, mutta helppoa ja hyvää kyllä.

(Kuvausongelmat jatkuu: valo ei tahdo riittää millään, ja ilman salamaa kuvista tulee rakeisia. Ja jostain syystä myös sinisiä, mitä yritin kuvankäsittelyohjelmalla paikata, jolloin pöytäliinasta tuli liian punainen mutta ruuasta kai suht oikean väristä.)

Kaura-omenapaistos (2:lle)

3-5 kotimaista omenaa (nälkäisyydestä ja omenan koosta riippuen)
1 tl kanelia
50 g voita
1,5 dl kaurahiutaleita
1 rkl sokeria

Pese ja lohko omenat, lado voideltuun vuokaan ja ripota päälle kanelia. Sulata voi kattilassa, sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja sokeri ja kippaa omenoiden päälle. Paista 200 asteessa n. 20 min ja tarjoile vaniljakastikkeen kanssa.

Meidän vaniljakastikkeena toimi Oatly-kaurajuttu. Tårta på tårta siis vähän... Ostin tuota viime pääsiäisenä mämmin kanssa ja tykästyin kovasti, ja nyt yritin etsiä tuota vaikka kuinka monesta kaupasta, ennen kuin sitä sitten löytyi samaisesta S-Marketista, josta omenatkin kotiutin. Kandee kokeilla, jo hienon pakkauksenki takia! :) Tosin tuossa on aika paljon lisäaineita - joita toki on myös maitopohjaisissa vastaavissa tuotteissa. Paras ratkaisu olisi tietystikin tehdä vaniljakastike itse.

Omppulätyt

2009-10-17T21:56:00.005+03:00

Tämä eväs tehtiin muka hiilaritankkaukseksi ennen puolikasta (oikeasti vain makeanhimoon). Vastoin odotuksiani kokograhaminen lättytaikina onnistui oikein hyvin. Idea lättyihin lähti täältä.

Omenalättyset

1 pullo (0,3 l) Vichyä
1 kananmuna
ripaus suolaa
1 tl hunajaa
3 rkl raejuustoa
grahamjauhoja
2 pientä kotimaista omenaa
paistamiseen voita

Vispaa Vichyyn kananmuna, saat vinhasti kuohuvan seoksen. Lisää suola, jolloin taikinanalku kuohuu lisää. Anna tasoittua, lisää hunaja ja raejuusto. Vispaa sekaan grahamjauhoja niin paljon, että saat aikaiseksi selvästi tavallista lättytaikinaa tömäkämmän vellin. Alakuvasta voi saada jotain viitteitä taikinan paksuudesta. Pese omena ja lohko se neljään osaan. Poista siemenet ja tee lohkoista parin millin paksuisiksia viipaleita.

Kuumenna voi ohukais- tai tavallisella pannulla, laita pannulle ruokalusikallinen taikinaa per lätty ja asettele päälle kaksi omppuviipaletta. Paista molemmin puolin. Syö hienonsokerin kanssa (pussista tarjoiltuna ;)).

Sienisato käyttöön

2009-10-17T21:39:00.008+03:00

Hyödynsin kuivattuja suppiksia ensimmäisen kerran makaronilaatikkoon, josta ei tullut mitenkään ihmeellistä. Makaronilaatikkoa. Toisella kerralla sienet pääsivätkin sitten jo paljon paremmin loistamaan, kun tein niistä hätäisen piirakan. En muista mistä olin tulossa, mutta olin hirvittävän nälkäinen, ja suunnittelin hetken jo hakevani sadan metrin päässä olevasta Hesburgerista jotain apetta. Onneksi en hakenut. Sienet maistuivat tässä tosi hyvälle, ja isot (kokonaiset ja puolikkaat) suppilovahverot olivat aika hauskoja.

Suppikset ovat muuten osoittautuneet varsin hauskoiksi kavereiksi: kun niitä liottaa vedessä hetken, ne muuttuvat rusinasienistä jälleen ihan oikean sienien näköisiksi, saavat värinsäkin takaisin! Sienien liotusvesi kannattaa käyttää ruuanlaittoon, koska siihen liukenee makua sienistä. Itse en tosin muistanut, joten jouduin kaatamaan liotusveden viemäriin. :(

Suppilovahveropiiras (näin sen muistaakseni tein)

Pohja:
2 dl grahamjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
100 g voita
3-4 rkl kylmää vettä

Täyte:
100 g sulatejuustoa
1 dl maitoa
1 dl sienten liotusnestettä
2 kananmunaa
n. 3 dl kuivattuja suppilovahveroita
1 punainen paprika
öljyä
1 iso tai 2 pientä sipulia
mustapippuria, suolaa

Aloita täytteestä. Laita suppilovahverot likoamaan veteen. Kuumenna kattilassa maito, sienten liotusvesi ja sulatejuusto, kunnes juusto on sulanut maidon joukkoon. Siirrä jäähtymään.

Silppua paprika ja sipuli ja pehmennä niitä öljyssä pannulla. Lisää mukaan sienet ja kääntele vielä hetki.

Valmista pohja: nypi jauhot ja huoneenlämpöinen voi keskenään, lisää vettä kunnes saat sopivan käsiteltävän taikinan. Taputtele taikina piirasvuokaan. (Jos et yhtään tykkää tästä vuokaantaputteluvaiheesta, niin tee taikina puolitoistakertaisena.)

Sekoita jäähtyneeseen maito-juustoseokseen kananmunat ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Kippaa sieni-paprika-sipuliseos piiraspohjalle ja kaada päälle maitoseos. Paista n. 20 min 200 asteessa.

Vanhoja ideoita tuoreeseen kuosiin

2009-10-17T16:05:00.000+03:00

Nimen- ja osoitteenmuutos. Ei se palohälytin nyt niin useasti soi.

Panostus nolla

2009-10-04T18:20:00.008+03:00

Ei näin:

Kuvassa papupyttistä, kaverina vain ketsuppi ja lasi maitoa. Yritin oikeasti tänään antaa aikaa gradullekin, syömisen kustannuksella. Gradua tein, joten illaksi väsään kaalisalaattia - jonka voi muuten tehdä ilman kaalin pitkiä seisottamisia, silpuksi vain ja mausteet joukkoon.

(Eikä muuten myöskään näin: puolimaraton odottaa viikon päästä, jos vain juoksukaveri parantuu flunssastaan siihen mennessä, ja minä suuntaan nyt illalla kävelylle. Annan periksi tuolle syysmyrskylle, kiskon päälle kuravaatteet ja paljon lämmintä, ja sanon ein juoksutrikoille.)

JK. Ei, olin sittenkin reipas. Päivän kuntoiluvinkki onkin seuraavanlainen: Sateisena päivänä seuraa tiiviisti pilvien etenemistä, ja kun taivaalta ei tipu vettä ja jossain kaukana pilvipeite rakoilee, niin kisko äkkiä juoksukamppeet (lippis ja trikoot ja jokin ei-lepattava takki) niskaan ja lähde. Kesken lenkin yllättävän sateen takia ei viitsi takaisinkaan kääntyä, ja kun on päällä oikeanlaiset vaatteet, niin eipä sitä sadetta juuri edes huomaa.

Jotaki itua

2009-10-04T10:53:00.006+03:00

Olen yrittänyt opetella laittamaan ruokaa sesongin mukaisesti, mikä on kesällä tietysti helppoa kuin mikä. Nyt syksyllä on pitänyt laittaa aivonystyrät surraamaan vähän enemmän, sillä vaikkapa salaattia on vähän vaikeampi tehdä juureksista ja kaalista kuin tomaateista ja rucolasta. Tosin olen vielä ostanut tomaattejakin, ja olen pitänyt jonkinlaisena rajana kolmen euron kilohintaa, jonka yli meneviä tomaatteja en enää osta.

Näitä kasvispulmia helpottaakseni olen innostunut kokeilemaan idättämistä. Olen käyttänyt mung-papuja ja vehnänjyviä. Vehnä ei lähtenyt itämään ollenkaan, mutta mung-pavuista saakin sitten syötävää tosi nopeasti ja helposti, jopa liikaa, jos ei malta laittaa tarpeeksi pientä papumäärää itämään. Seuraavaksi voisin kokeilla härkäpapuja, joita hankin ruokapiirin kautta pari viikkoa sitten.

Yksinkertaisuudessa idättäminen menee näin: Liota papuja ensin yön yli (12 tuntia) runsaassa vedessä. Huuhtele pavut ja laita ne lasipurkkiin, jonka suulla on jotain harsokangasta. Siirrä purkki suu alaspäin n. 45 asteen kulmaan astiankuivauskaappiin, jolloin ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Huuhtele idut jatkossa 2-3 kertaa päivässä. Mielestäni huuhtelu vaikutti etukäteen työläältä, mutta suht näppärästi se käy, kun laskee purkkiin harson läpi vettä ja vähän huljuttelee purkkia. Minulla mung-pavut ovat itäneet jo noin vuorokaudessa syömiskuntoon asti, ja parin vuorokauden päästä ne alkavat jo puskea lehteä, joten nopsana saa olla.

Ja tästä tullaankin ongelmaan: idut ovat hyviä, mutta mihin niitä käyttäisi? Olen nyt laittanut niitä alakuvan salaattiin, josta tuli syötävää mutta ei nyt mitenkään herkullista, ja wokkiin, joka paloi ja oli pahaa. Leivän päällä idut kyllä toimivat yllättävänkin hyvin, ja lämpimän ruuan kylkeen niitä voi laittaa porkkanaraasteen tapaan. Ehkäpä voisin seuraavaksi kokeilla jotain coleslaw-tyyppistä salaattia niistä ja porkkanasta...

Mustikkakukko

2009-10-04T10:24:00.004+03:00

Kävimme jonkin aikaa sitten Art goes kapakka -tapahtuman yhteydessä Helsingissä Zetorissa syömässä ja katsomassa Absoluuttista Nollapistettä. Söimme ihan pitkän kaavan mukaan, ja jälkiruokaan mennessä oli jo ihan hirveä ähky, mikä tahtoi vähän häiritä jälkiruuaksi valitusta mustikkakukosta nauttimista. Jälkkäri oli nimittäin tosi hyvää. Kun Yhteishyvän ruokalehdessä taannoin oli sitten mustikkakukon ohje, päätin laittaa sitä jälkiruuaksi kotona. Ohje on alunperin neljälle, ja siinä kukko tehdään yhteen isoon vuokaan. Zetorin mallin mukaan olen kuitenkin tehnyt tätä yksittäisiin annosvuokiin (on kiva saada ihan oma annos!) ja (noin) puolittaen ohjeen, ja lisäksi poistin täytteestä sokerin, koska mustikat nyt eivät niin ärtsyjä ole muutenkaan. Kuvan annoksessa täytteessä on mustikoiden lisäksi karviaisia, eikä sokeria kyllä ole tarvis niihinkään laittaa, yllättävän pehmeänmakuisia olivat.

Seuraavassa on lehden ohje ja omat variaationi (ihan ohjeen mukaan en ole tätä kertaakaan tehnyt).

Mustikkakukko

Täyte (2 annokseen):
n. 0,5 l mustikoita
n. 1 rkl perunajauhoja

Sekoita perunajauhot marjoihin, kippaa paistovuokaan odottelemaan kukonnahkaa päälleen...

Pohja (4 annosta):
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vaahdota margariini ja sokeri, lisää muna hyvin vatkaten ja jauho-leivinjauheseos. Taputtele marjojen päälle ja pistele haarukalla pari reikää taikinaan.

Pohja, muunnos 1 (2 pientä annosta):
50 g voita
0,5 dl sokeria
reilu 1 dl ruisjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Vaahdota margariini ja sokeri, lisää jauho-leivinjauheseos. Taputtele marjojen päälle. Taikinasta tulee suht pieni, joten se sopii esim. kahvikuppiin tehtyihin annoksiin hyvin, myös jälkiruokakulhoon, mutta tuolloin pohjasta tulee suht ohut ja sen levittäminen voi olla hankalaa.

Pohja, muunnos 2 (2 isoa annosta):
0,5 dl rypsiöljyä
0,5 dl sokeria
1 kananmuna
n. 2 dl ruisjauhoja
vajaa 1 tl leivinjauhetta

Vatkaa öljy ja sokeri sekaisin, lisää kananmuna ja sen verran jauhoja (+ leivinjauhe), että taikinasta tulee jotenkuten käsiteltävää. Taputtele marjojen päälle. Tämä taikina saattaa riittää jopa kolmeen annokseen, sillä nyt taikinakerroksesta tuli melko paksu. Tietenkin riippuu myös omista mieltymyksistä, kannattaako tehdä paksu vai ohut taikinakerros - itse tykkään enemmän marjatäytteestä kuin taikinasta.

Paista kukko(j)a 200 asteessa noin puoli tuntia. Tarjoa halutessasi jäätelön kanssa. Tai ripottele päälle raesokeria, niin saat sitäkin kulumaan joskus johonkin. ;)

Pizza vai piiras?

2009-09-28T09:03:00.006+03:00

Intouduin muffinssipäivän iltana leipomaan uudestaankin, pizzaa tällä kertaa. Avasin keittokirjan tavalliseen tapaan pizzapohjaohjeen kohdalta ja aloin jo ottamaan jauhopusseja esille, kun huomasin vieressä pannupizzan ohjeen. En ole koskaan tehnyt pannupizzaa, joten vaihdoin lennossa suunnitelmia. Ruuasta tuli muutenkin ihan erilaista kuin aiemmin tekemäni pizzat: tein tomaattikastikkeen itse (kokeneet tomaattikastikkeen tekijät varmaan nauravat partaansa lukiessaan tästä: ei kastikkeeni varmaan ole kunnon tomaattikastiketta nähnytkään) ja käytin täytteeseen parsakaalta, kun pizza näytti muuten jäävän melko vähätäytteiseksi. Tuloksesta tuli vähän piirakkamainen, mutta erittäin hyvä yhtä kaikki: mehukas ja maukas. Ja pizzan päälle saatiin vielä parvekkeelta rucolaa, joka mokoma on kasvanut erittäin kituliaasti koko kesän, mutta tuottaa nyt vielä syksynä synkeimpänäkin satoa.

Kinkku-parsakaalipannupizza

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
3 tl kuivahiivaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
2 dl vettä

Täyte:
2 rkl öljyä
4 tomaattia
1 iso tai 2 pientä sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 tl mustapippuria
1 rkl oreganoa
100 g (kylmäsavu)kinkkua (leikkele)
pieni parsakaali (n. 200 g varsineen)
palanen (n. 50 g ) vuohenjuustoa
n. 150 g kevytjuustoraastetta
tukko rucolaa

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään, lisää vesi ja öljy ja vaivaa taikinaksi. Kohota hyvin. Painele kohonnut taikina öljytyn kakku- tai piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullota öljyssä pannulla. Lisää kuutioitu tomaatti ja anna kiehua pienellä lämmöllä kunnes kastike on sopivan paksua (olisko mennyt viitisentoista minuuttia). Mausta mustapippurilla ja oreganolla. Suikaloi kinkku ja viipaloi vuohenjuusto, irroita parsakaalista kukinnot ja paloittele ne vähän pienemmiksi. (Syö kukkakaalin varsi, jos et keksi sille muuta käyttöä.) Kippaa tomaattikastike pohjalle, lado pääälle kinkkusiivut ja parsakaalipalat ja päälle vuohenjuustosiivut. Kruunaa juustoraasteella ja laita uuniin 225 asteeseen n. 15-20 minuutiksi. Tarjoile rucolan kera.

Ja nyt onkin sitten syöty siihen malliin (eilen aamulla pizzanjämät ja suklaamuffinssit aamupalaksi, illalla valtavat burgerit ennen leffaan menoa ja leffassa karkkia), että tänään vedetään aamupalaksi marjoja ja vihreää teetä ja lounaaksi ehkä juureskeittoa. Katumusharjoitukset kutsuvat.

EDIT: Ei, kyllä sitä kahvia tarvii kuitenkin, ilman kofeiinia ei aamu ala. Kahvia ja marjoja, nam.

Hiljainen suklaamuffinssi

2009-09-27T17:07:00.006+03:00

Eilen A:n 24-vuotissyntymäpäivä, tänään omani. Sovimme, ettemme osta toisillemme lahjoja, mutta jotain pientä kivaa halusin värkätä. Niinpä nousin aamulla leipomaan suklaamuffinsseja (eikä yhtään ollut oma lehmä ojassa, hoho). Ohjeen otin Olivia-lehdestä, mutta muutin ohjetta vähän lisäämällä pohjataikinaan kaakaojauhetta ja maustamalla kuorrutuksen rommilla. Resepti oli siitä näppärä, että se ei vaadi sähkövatkaimen käyttöä, joten päivänsankari ei herännyt. Tosin täytyy sanoa, että eipä tuo ole ennenkään heräillyt aamuisiin hääräilemisiini, sähkövatkainta ja sauvasekoitinta kärsii huudattaa aamusta asti.

Suklaamuffinssi featuring kurkkupäällysteiset ruislimppuviipaleet.

Puolitin ohjeen, koska pakastimesta löytyy edelleen melko paljon pullaakin, ja tuloksena syntyi neljä suurta muffinssia. Alkuperäisessä ohjeessa suklaata käytetään yhteensä 250 g, tätä varten ostin Pandan tummasuklaisen levyn, jonka paino oli varsin sopivasti 130 g.

Kuten kuvasta ehkä huomaa, muffinssit on paistettu silikonivuoissa, jotka ovat varsin näppäriä. Tosin se paperivuoka muffinssin ympärillä on ihan kiva, joten välillä voisi ostaa niitäkin.

Suklaamuffinssit

n. 80 g eli 5 riviä tummaa suklaata
50 g sulatettua voita
1 muna
0,5 dl ranskankermaa
1 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
0,25 dl tummaa kaakaojauhetta
0,5 tl soodaa
0,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Kuorrutus:
n. 50 g eli 3 riviä suklaata
25 g voita
vajaa 1 dl tomusokeria
1 rkl rommia
nonparelleja tms.

Sulata voi. Rouhi suklaa reiluiksi palasiksi. Vatkaa kananmunan rakenne rikki. Lisää jäähtynyt voi ja ranskankerma. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Kääntele lopuksi joukkon suklaarouhe. Nostele taikina vuokiin ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia.

Kuorrutusta varten sulata voi ja suklaa kattilassa. Lisää rommi ja tomusokeria niin paljon että saat seoksesta helposti levitettävän. Levitä vielä hieman lämpimien muffinssien päälle. Ripottele päälle nonparelleja tai alkuperäisohjeen mukaisesti Marianne-rouhetta.

Syö, ja muistele jälkeenpäin lämmöllä. Nyyh, ne meni kaikki jo!

Kanelia ja kaardemummaa

2009-09-23T21:13:00.004+03:00

Kysymys: Kun aamulla kahdeksalta on tarkoitus mennä verikokeeseen, jota ennen pitää olla kymmenen tuntia syömättä ja juomatta, mitä tehdään edellisenä iltana yhdeksän aikoihin?

Vastaus: Vedetään napa täyteen tuoretta korvapuustia ja kuumaa kaakaota.

Pullat tehtiin rakkaudella, pitkään vaivaten ja kohottaen. Välissä on voita, kanelia ja fariinisokeria, päällä raesokeria, joka on muuten muuttanut kanssamme Espoosta Keravalle. Ja muuttaa ehkä vielä toisenkin kerran (kuka ties minne), kun tämä asunto joskus jää taakse.

Kaakauhun käytetään kupillista kohti 2 tl tummaa kaakaojauhetta, saman verran tummaa sokeria ja 2 dl maitoa, jotka tarmokkaasti sekoitetaan kattilassa ja kuumennetaan höyryäväksi. Sekaan voi lorauttaa rommia.

Tuppaan usein ahnehtimaan kaikenlaista myöhemmin harmittavaa yksin ollessani, joten pyysin A:ta kieltämään minua syömästä puusteja yksinäni ja kysymään aina kotiin tullessaan: "Ethän ole syönyt pullaa?". Lupaan sen nyt täälläkin - näitä syödään maltillisesti aamukahvin kanssa, ei ohimennen viittä gradun väännön ohessa.

Jukurtti alusta loppuun

2009-09-20T08:49:00.008+03:00

En ole pitkään pitkään aikaan ostanut valmiiksi maustettua jukurttia (enkä käyttänyt sanaa jogurtti), mutta olen kyllä kironnut maustamattoman jukurtin kovaa hintaa. On suuri vääryys, että maustamaton maksaa enemmän kuin maustettu ja etenkin että terveellinen maksaa enemmän kuin epäterveellinen. Kuningaskuluttajan sivuilla olevan jutun mukaan syy on ilmeisesti ainakin siinä, että maustamatonta jukurttia myydään sen verran vähemmän kuin maustettua, että sen tuotantokustannukset ovat korkeammat.

Koska en usko, että yksinäni maustamatonta ostamalla saisin sen hintaa alemmas, päätin kokeilla jukurtin tekemistä kotona. Joissain netistä löytyneissä ohjeissa oli mukana maitojauhetta, mutta yksinkertaisimmillaan jukurttiin tarvitsee tavallista maitoa ja juureksi valmista jukurttia. Maito kuumennetaan kiehuvaksi ja jäähdytetään kädenlämpöiseksi, jonka jälkeen sekaan vispataan n. 2 dl jukurttia. Tämän jälkeen seoksen annetaan seistä huoneenlämmössä tai jopa vähän lämpimämmässä yön yli. Itse kiedoin astian ympärille pari keittiöpyyhettä lämpöä eristämään. Ja aamulla maito oli tosiaan muuttunut jukurtiksi. Rakenne tuntui aluksi jopa vähän viilimäiseltä, mutta asettui pienen sekoittelun jälkeen.

Käytin kokeilussani rasvatonta luomumaitoa ja Valion luomujukurttia, joten sain siis luomujukurttia paljon tavanomaista halvemmalla. Maustamattoman jukurtin voi sitten maustaa oman makunsa mukaan, ylläolevassa on kolmisen desiä mustikoita ja loraus hunajaa. Esimerkiksi Valion Vanilla-sarjan mustikkajukurtissa on enemmän sokeria kuin mustikkaa, joten itse maustamalla saa selvästi ravinteikkaampaa syötävää. Väri ylläolevassa jukurtissa on moneen valmiiseen mustikkajukurttiin verrattuna turhan haalea, mikä johtuu kuitenkin lähinnä siitä, etten murskannut mustikoita ollenkaan, soseena ne olisivat tietysti tehneet jugurtista voimakkaamman punaisen. Mustikoita on kuitenkin paljon enemmän kuin valmiissa (tuossa Vanilla-jukurtissa näyttäisi olevan 5 % marjaa, tässä omassani laskutavasta riippuen n. 20 %). Ennen maustamista kannattaa muistaa ottaa talteen juuri seuraavaa satsia varten. (Ja minähän en muistanut, joten voinkin kokeilla seuraavaksi, miten juurijukurtti vaikuttaa lopputulokseen.)

Sieniä säilöön

2009-09-16T21:56:00.006+03:00

En kuulu Marttoihin, mutta kyllä minussa pieni emäntä asustaa. Sitä emäntää korpeaa, jos se joutuu jättämään korpeen* paljon ilmaista ruokaa. Marjojahan meillä jo aika hyvin onkin (ja yritän nyt syödä niitä pois puolukoiden alta), mutta vielä on tehnyt mieli sieniä. Eilen sitten viimein saimme A:n kanssa aikataulut sopimaan yhteen (A:lla vapaapäivä, mulla "gradupäivä") ja pääsimme sienimetsälle. Tämä itse asiassa oli vasta toinen syksy, kun ikinä edes sienestämme. Edellisillä kerroilla saaliina on ollut hyvin sekalainen valikoima lähinnä tatteja ja haperoita, mutta nyt osuimme siihen asti melko epäonnisen sieniretken päätteeksi savottapaikalle, josta löytyi vaikka kuinka paljon suppilovahveroita! Aikaa meillä oli enää melko vähän, mutta nelisen litraa oli saaliin suuruus kuitenkin. Aloittelevalle sienestäjälle kokemus oli melkoisen kannustava, kun sieniä pystyi kiskomaan maasta kaksin käsin, niin paljon niitä oli.

Saaliiksi tuli myös pari rouskua, muutama rusko-orakas, yksi kanttarelli ja yksi tatti, joita laitoin iltapalamuffinssien täytteeksi. Suppikset päätin kuivata. Homma kävi yllättävänkin näppärästi: Pienen pyykkitelineen päälle levitettiin sanomalehtipaperi, jolle sienet (isoimmat halkaistuina) leviteltiin. Pyykkiteline nostettiin saunan ylälauteelle, ja väänsin vielä kiukaan noin puoleksi tunniksi päälle hyvin pienellä teholla (lämpötila oli enimmillään ehkä n. 45 astetta). Luultavasti sienet olisivat kuivuneet ilman kiukaan lämmitystäkin, sillä jo seuraavana aamuna sienet olivat selvästi kuivempia ja alle vuorokauden päästä ne pystyi jo laittamaan säilytysastiaan.

"Ennen."

"Jälkeen."

Olen muuten miettinyt, että joskus olisi mielenkiintoista kokeilla elämää ilman pakastinta, ja ainakin tämä sientenkuivauskokemus oli ihan rohkaiseva. Ehkä joskus, kun on enemmän tilaa ja vaikkapa pieni kellari tai ulkovarasto, voisi kokeilla vaihtoehtoisia säilömismuotoja.

* Täältä etelästä on kyllä vaikea löytää korpea, kun jokaisessa lupaavanoloisessa pöheikössä onkin aina talo, ja talojen pihoilta ei ihan viitsisi sienestää. Kaipaan isoja mehtiä!

Hauki on hyvä kala

2009-09-14T15:41:00.008+03:00

Syön vähemmän kalaa kuin haluaisin. UniCafessa valitsen sitä aina silloin tällöin, mutta siellä kalavaihtoehto on yleensä jotain leivitettyä/friteerattua, joten kaipaan aika usein "kalaa kalana", ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä. Kotiin ostan kalaa kuitenkin turhan harvoin, sillä lähi-Prismassa, josta meidän ruokaostokset yleensä tehdään, on tosi vaatimaton kalatiski, joten kalaostoksille pitää lähteä Citymarketiin, jossa noin muuten ei tule asioitua sen kalliuden vuoksi. (Ja sitä paitsi siellä on äärimmäisen houkutteleva kuivahedelmä- ja pähkinähylly, josta yritän pysyä kaukana etten vetäisi jatkuvasti kuivahedelmäöverejä.) Nyt kuitenkin Cittariin vei tieni, ja ostin sieltä haukifileen. Haukea kai ei yleensä pidetä mitenkään loistavana ruokakalana, mutta ihan näppärää ruokaa se on: suht edullista (tällä kertaa 10 euroa kilolta, ostamalleni fileelle tuli hintaa n. 2,5 e), vähärasvaista ja ympäristön kannalta hyvä valinta.

Tänään tein oikein kunnon kotiruokaa (sesongin mukaista vieläpä), ja lykkäsin kalan uuniin porkkana-pottupedille. Ruoka oli äärimmäisen simppeli niin ainesosiltaan kuin valmistukseltaankin, mutta hyvää oli (ja tästä syödään vielä huomennakin!).

Ei-niin-mielikuvituksellinen uunikala

haukifilee (n. 250 g)
2 rkl pestoa
6 perunaa
6 porkkanaa
n. ½ dl rypsiöljyä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 rkl kuivattua rosmariinia

Pese porkkanat ja perunat. Viipaloi porkkanat ja kuutioi perunat parisenttisiksi. Sekoita joukkoon öljy ja mausteet. Kippaa vuokaan ja lataa päälle haukifilee, jonka päällystät pestolla. Paista 200 asteessa n. puoli tuntia tai kunnes eväkset alkavat tuntua kypsiltä. (En totta puhuen yhtään katsonut kelloon näitä paistaessani.) Keitä kaveriksi parsakaalta, myös perinteinen kurkkusalaatti ja aiemmin mainostettu raejuusto menevät hyvin alas tämän kanssa. (Joo-o, oli nämä lisukkeet oikeasti tosi tarkasti mietittyjä!)

Jälkiruokana syötiin Ingmanin suklaista tofujäätelöä, joka oli vähän ristiriitaisesti jopa kermaisemman oloista kuin kermajäätelö. Suosittelen :)

Niin hyvää kuin tämänkertainen ruoka olikin, haaveilen kalaruokakurssista. Haluaisin oppia perkaamaan kalani (tällä hetkellä taitoni ovat sellaiset, että perkausjätettä tulee enemmän kuin syötävää tavaraa) ja myös käyttämään kalaa vähän monipuolisemmin: nykyään lykkään kalani lähes poikkeuksetta uuniin. Keittokin kyllä varmasti luonnistuisi, mutta helppoutensa vuoksi uunikala vie aina voiton.

Lisää tietoa kalalajeista löytyy muuten WWF:n Meren herkkuja -kalaoppaasta (joka kertoo, että aiemmin syömäni puna-ahven onkin punaisella listalla, puna-ahven kun ei olekaan ahven, joka puolestaan on ihan suositeltava kalalaji).

Raejuuston uudet kaverit

2009-09-08T20:06:00.005+03:00

Kuten suurin osa laittamastani ruuasta, tämäkin syntyi, kun piti miettiä mitä tehdä jääkaapissa parasta ennen -päiväyksen tuntumassa oleville elintarvikkeille. Tällä kertaa tuhottua piti saada raejuustoa, jota olen proteiinintarpeeseen yrittänyt aina silloin tällöin ostaa. Paljaaltaan raejuusto ei oikein minulle uppoa, salaatissakin heikohkosti, joten olen huijata itseäni ja piilottaa sitä milloin mihinkin. Yhtenä iltapäivänä keksin ennakkoluulottomasti laittaa raejuustosta ja mustikoista välipalaa, ja ainakin omasta mielestäni raejuusto sopiikin yllättäen paremmin makean kuin suolaisen kanssa yhteen.

Tässä siis proteiininnälkäisten iloksi:

Raejuusto-mustikkaherkku (yhdelle, määrät hyvin summittaisia)

2 dl mustikoita
1½ dl raejuustoa
kourallinen pekaanipähkinöitä
1 rkl hunajaa
1 tl kaardemummaa

Laita kulhoon mustikat ja raejuusto. Paloittele pähkinät ja paahda kuumalla pannulla ja kippaa kulhoon. Mausta hunajalla ja kaardemummalla.

Porvoo mielessäin: vuohenjuustosalaatti

2009-09-07T11:58:00.007+03:00

Porvoon-reissulla söimme alkupalaksi mielettömän hyvää salaattia, ja halusin kokeilla samanlaista kotona. Parvekkeella koko kesän kasvattamani rucola on nyt alkanut tuottaa satoa, joten nyt oli hyvä hetki Porvoon-uusinnalle. Aivan uskollinen en ollut alkuperäisversiolle, vaan säädin sitä hieman syksyisempään suuntaan mm. paistamalla vuohenjuustoa pannulla ja marinoimalla punasipulit (lähinnä koska ne olivat ihan hirvittävän äkäisiä). Balsamicosiirappia halusin kuitenkin tähänkin versioon aivan ehdottomasti, niin hyvää se oli. Muuten jouduin tekemään vähän kompromisseja: suunnittelin käyttäväni lollo rossoa ja pinjansiemeniä, mutta koska tein salaattia sunnuntai-iltana ja kauppareissu suuntautui lähi-Valintataloon, jäin ilman noita aineksia. Korvaajina toimivat tavallinen lehtisalaatti ja kaapissa jo valmiiksi olleet auringonkukansiemenet.

(Kuva on taas hirvittävän huono. Jos tiedät, miten digipokkarilla saa pimeinä syksyiltoina hyviä kuvia, niin kerro minullekin! Ja nyt myöhemmin kun katsoin tätä kuvaa eri näytöltä, niin kuva on sumuisen lisäksi vielä hirvittävän värikäs. Näin ne näytöt vaihtelee...)

Vuohenjuustosalaatti (2 annosta)

1 pieni tai ½ iso punasipuli
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 ruukku salaattia
kourallinen rucolaa
n. 10 cm pala kurkkua
vajaa rasia kirsikkatomaatteja
kourallinen auringonkukan- tai pinjansiemeniä
n. 100 g vuohenjuustoa
n. 3 rkl vehnäjauhoja
nokare voita
mustapippuria

Balsamicokastike:
1 dl balsamicoa
1 dl sokeria

Valmista balsamicosiirappi jo etukäteen. Kuumenna kattilassa balsamico ja sokeri, keitä hämmennellen n. 10 min. Kaada puhtaaseen pulloon. Huom! Siirappi kannattaa jättää melko juoksevaksi, sillä se jähmettyy jääkaapissa melkoisesti. Omani oli jääkaappisäilytyksen jälkeen niin kovaa, että se ei omin avuin tullut pullosta ulos. Mikäli näin pääsee käymään, laita pullo kahvikuppiin tai muuhun pieneen astiaan ja kaada vedenkeittimestä kiehuvaa vettä pullon ympärille, jolloin siirappi pehmenee taas juoksevaksi.

Laita punasipulit hyvissä ajoin marinoitumaan: leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi ja laita kulhoon oliiviöljyn ja hunajan kanssa. Kasaa lautasille reiluksi paloiksi revitty salaatti, rucola, kurkku ohuina viipaleina ja tomaatit puolitettuina. Nostele päälle punasipuli marinadeineen. Paahda kuumalla pannulla auringonkukansiemenet ja siirrä syrjään odottamaan. Viipaloi vuohenjuusto n. 1-2 cm:n palasiksi, pyörittele vehnäjauhoissa ja paista pannulla voissa kauniin ruskeaksi. Mausta ripauksella mustapippuria ja nosta salaatille. Ripottele päälle vielä auringonkukansiemenet ja valuta kastikkeeksi balsamicosiirappia.

Suosikkisalaatti

2009-09-03T22:48:00.006+03:00

Tässäpä tämän talouden kestosuosikki, avokado-mozzarellasalaatti. Yleensä varioin ruokia jos vaikka miten, mutta tämän teen yleensä aina samalla tavalla, niin soppelit ovat osaset keskenään. Tosin olen saanut tämän menemään pieleenkin käyttämällä liian raakaa avokadoa (kaupassa kun aika harvoin on tarjolla kypsiä, enkä ole malttanut tarpeeksi kauan kotona kypsytellä). Valitse siis avokado, joka sormella painaessa antaa vähän periksi, aivan löllöpehmeää ei tarvitse olla.

Avokado-mozzarellasalaatti (2 annosta)

1 ruukku jääsalaattia
1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja
1 pieni tai ½ iso sipuli
1 avokado
n. 100 g mozzarellaa
2 rkl rypsiöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
mustapippuria
suolaa

Tee salaatti kulhoon tai suoraan lautasille (jälkimmäistä suositellaan). Revi salaatti ronskeiksi palasiksi, puolita tomaatit, viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi ja paloittele avokado ja mozzarella. Ripsauta päälle mustapippuria ja suolaa ja viimeistele omenaviinietikka- ja rypsiöljylorauksin. Nauti (mutta älä laske paljonko annoksessasi on rasvaa).

(Ja vielä yksi kuva herkkupalleroista. Kaksi on jäljellä - mitähän niistä keksisi?)

Juureva pihvi

2009-09-03T22:32:00.005+03:00

Meillä on ollut viime aikoina kaapissa enemmän pottua kuin ehkä koskaan, joten olen tarmokkaasti yrittänyt keksiä kaikenlaista perunaruokaa. Viimeisimpänä tein Yhteishyvän Ruokalehdestä (numero 9/03, olen ollut reipas arkistoija!) bongaamiani kasvis-perunapihvejä, jotka olivat yllättävänkin hyviä. Muutin ohjetta hieman, lisäsin mm. mausteita, joita alkuperäisessä ei ollut oikeastaan lainkaan. Itse söin näitä salaatin kanssa, mutta pihvit käyvät varmaan lisäkkeestäkin, jos haluaa tuhdimman aterian.

Peruna-porkkanapihvit (4 annosta, n. 12 kpl)

1 dl leseitä (minulla vehnä-)
1 dl vettä
3 keskikokoista perunaa raastettuna
2 isohkoa porkkanaa raastettuna
1 sipuli hienonnettuna
2 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 kananmunaa
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
1 tl timjamia
3 rkl vehnäjauhoja

Laita leseet likoamaan veteen siksi aikaa kun raastat porkkanat ja perunat ja silppuat sipulit. Sekoita kaikki aineet keskenään. Vehnäjauhojen määrää kannattaa vähän säätää oman tuntuman mukaan, itselläni sitä meni vähän enemmän, sillä raasteista tuntui irtoavan aika paljon nestettä. Paista ohukaispannussa rasvassa tai vaihtoehtoisesti uunissa 200 asteessa 20-30 minuuttia.

Hyvän omantunnon kakku

2009-08-30T12:25:00.005+03:00

Kun iskee hirveä vimma leipoa jotain överiherkkua, muttei kuitenkaan haluaisi ihan läskiksi lyödä ja pistää elämää risaiseksi, kannattaa käydä selaamassa MonkeyFoodia. Sieltä löytyvät herkut ovat sitä luokkaa, että niiden syömättä jättäminen aiheuttaa huonompaa omaatuntoa kuin niiden syöminen. Tähän luokkaan lukeutuu myös ihana kesäkurpitsakakku. Sain nimittäin taas ehtaa pattijokista kesäkurpitsaa, jota piti hyödyntää johonkin, ja kun kaapista löytyivät muutkin tarvittavat tykötarpeet eikä siis tarvinnut lähteä kauppaan (palkkapäivää odotellessa...), pääsi kakku kokeiluun. Ja on muuten paitsi terveellistä, myös mielettömän hyvää. Pienen, tiskikoneettoman keittiön kokkaajalta räpsähtää pisteet vielä helppoudesta ja vähäisestä tiskimäärästä: tätä varten tarvitsee sotkea kaksi mukia, raastin, taikinakulho, kaksi lusikkaa ja vuoka. Aineiden mittaamisenkaan kanssa ei tarvitse olla ihan niin justiinsa, vaan kakku onnistuu hyvin summittaisin mukimitallisinkin mitattuna.

Kesäkurpitsakakku Sussun kaapin mukaan sovellettuna

Kakku:
n. 2,5 dl kesäkurpitsaraastetta
2,5 dl vehnäjauhoja
1-1,5 dl grahamjauhoja
0,5 tl kanelia
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
ripaus suolaa
2 dl sokeria
(loraus tyrnisiirappia)
1,5 dl pekaanipähkinöitä
1,5 dl kuivattuja karpaloita
n. 1-1,5 dl öljyä
2 munaa

Kuorrutus:
tomusokeria
vettä
marjamehutiivistettä väriä antamaan

Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Sekoita leivinjauhe, sooda, kaneli ja suola jauhoihin, ja sekoita kaikki aineet kulhossa keskenään, pähkinät reiluksi palasiksi pilkottuna (onnistuu ihan käsin, ei tarvihe leikkuulautaa sotkea, jee!). En ole aivan varma käyttämästäni jauhomäärästä, mutta suosittelen laittamaan ennemmin enemmän kuin vähemmän, jotta kakku kypsyy kunnolla. Kesäkurpitsasta tulee kuitenkin mehevyyttä kakkuun. Kaavi taikina voideltuun ja korppujauhotettuun leipävuokaan ja paista 180-asteisessa uunissa vajaa tunti. Itselläni taisi kakun kypsymiseen mennä n. 45-50 min.

Tee halutessasi jäähtyneen kakun päälle koristeraidat tomusokerista ja vedestä ja laita kuorrutukseen n. ruokalusikallinen mehutiivistettä väriä antamaan.

Kaiken herkun salaatti ja ääliövarma mustikkakakku

2009-08-23T21:44:00.013+03:00

Kesäkuun Olivia-lehdessä oli ihana juttu salaateista ja jutun ohessa aivan mielettömän houkuttelevalta vaikuttanut salaattiohje, josta löytyi niin paljon kaikkea ihanaa (rucolaa, balsamicoa, sinihomejuustoa, kuivattuja marjoja...), että ohjetta oli pakko päästä kokeilemaan. Tänään sitten kävin reseptiin käsiksi, kun äiti ja isä tulivat vierailulle. Salaatiksi tämä oli melko työläs, mutta ehdottomasti vaivansa arvoinen, väitän. Koska meitä oli syömässä neljä hyvin nälkäistä ihmistä, päätin tehdä alkuperäisen neljälle tarkoitetun ohjeen puolitoistakertaisena. Salaatti oli kuitenkin yllättävän täyttävää, vaikka määrä kulhossa näyttikin pieneltä. Ohjeesta siis todellakin syö neljä ihan pääruuaksikin, ainakin jos kyljessä on vielä leipää kuten meillä oli.

Grillattua päärynää, balsamicosipulia ja kuskussalaattia

Balsamicopunasipulit:
1 iso punasipuli
3 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl öljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
suolaa, pippuria

Sitruunakuskus:
2 dl täysjyväkuskusta
2 dl vettä
3 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
1 dl hienonnettuja yrttejä (käytin persiljaa)

Paistetut päärynät:
2 päärynää
voita, suolaa, mustapippuria

Muut:
kourallinen villirucolaa
150 g sinihomejuustoa
2 rkl kuivattuja karpaloita

Aloita sipuleista. Viipaloi sipulit ohuiksi renkaiksi, sekoita muut ainekset ja jätä sipulit marinoitumaan. Sipulien marinadi kannattaa ottaa talteen ja käyttää myöhemmin jonkun toisen salaatin kastikkeena.

Kiehauta kuskusta varten vesi (esim. vedenkeittimestä), kaada kuskusin päälle ja anna turvota muutama minuutti kunnes vesi on imeytynyt kuskusiin. Sekoita joukkoon sitruunamehu, öljy ja yrtit.

Pese tai kuori päärynät ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi (keskiosaa ei tarvitse poistaa). Lehden ohjeessa päärynät tulisi grillata tai paistaa parilapannulla, grillin ja parilapannun puuttuessa käytin ihan tavallista valurautaista paistinpannua. Paista pari minuuttia voissa, kunnes päärynät ovat vähän pehmenneet ja saaneet väriä, mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita kulhossa kaikki ainekset, sinihomejuusto murusteltuna.

Intouduin myös leipomaan. Koska leipomukseni ovat viimeaikoina olleet enemmän tai vähemmän epäonnisia, yritin valita mahdollisimman simppelin reseptin. Halusin hyödyntää syksyn marjasatoa, joten etsin ohjeen marja-aiheisesta keittokirjasta nimeltä Marjakirja. Huonon leipomustuurini vuoksi en uskaltanut juurikaan muuttaa ohjetta - sulatetun voin vaihdoin kuitenkin öljyksi ja lisäsin mausteeksi kaardemummaa.

Mustikkakakku

1 muna
2,5 dl sokeria
0,75 dl öljyä
1,5 dl maitoa
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kaardemummaa
3-4 dl tuoreita mustikoita tai saman verran pakastettuja + 2 rkl perunajauhoja

Vatkaa muna ja sokeri tukevaksi vaahdoksi. Lisää öljy, maito ja jauho-leivinjauhe-kaardemumma seos. Kääntele joukkoon mustikat ja kaada (öljyttyyn/voideltuun/korppujauhotettuun) vuokaan. Paista 200 asteessa n. 40 min. Alkuperäisessä ohjeessa paistoaika oli peräti 50 minuuttia, omani alkoi olla valmis jo puolen tunnin kieppeillä ja ehkä vähän ylipaistuikin, koska en viimeaikaisten epäonnistumisten takia uskaltanut ottaa sitä aiemmin uunista. Tarkkaile siis paistumista ja tökkää kakkua varulta sukkapuikolla ennen kuin otat uunista pois. ;) Tarjoa jäätelön kanssa.

Kylmä kurkkukeitto

2009-08-23T09:11:00.013+03:00

Joskus tulee syötyä ihan liikaa, suorastaan pahaan oloon asti, ja näiden erreysten jälkeen on tarve tehdä jotain kevyttä. Toissapäivänä söin itseni ähkyyn tultuani nälkäisenä töistä ja salilta, ja eilen oli siis keveyspäivä. Syötäväksi valikoitui kylmä kurkkukeitto, joka syntyi lainaamani Ruokasuosikit - Kreikka -kirjan ohjeen mukaan, koska sain upotettua siihen ostamaani paksua turkkilaista jugurttia (aka "partaäijää", joka vastoin odotuksiani ei mielestäni pärjännyt tavalliselle suomalaiselle maustamattomalle jugurtille). En ole ennen tainnutkaan tehdä kylmää keittoa (ehken edes syödä!), ja ensimmäinen kokemus oli vähän hämmentävä, etenkin kun ohje muistuttaa hyvin paljon tzatzikia (toivottavasti meni tsetat oikein...). Ihan hyvää kuitenkin, sopisi varmasti myös alkuruuaksi (jos sellaisia meillä harrastettaisiin) tai välipalaksi.

Kreikkalainen kylmä kurkkukeitto
2 annosta

1 kurkku
1½ dl kreikkalaista jugurttia (tahi sitä turkkilaista, miksei myös ihan suomalaista)
1½ dl kanalientä (kuutiosta, n. kolmasosa kuutio)
1 rkl seesamiöljyä
1 valkosipulinkynsi murskattuna
n. 1 rkl tuoretta tillisilppua
suolaa ja pippuria
pieni kourallinen saksanpähkinää palasina

Kuori kurkku halutessasi (mielestäni ei tarpeen), pilko pieneksi. Kiehauta vesi kanalientä varten vaikka vedenkeittimessä, liuota joukkoon kanaliemikuutio. Lisää jugurtti, seesamiöljy, kurkku, valkosipuli ja tilli, mausta suolalla ja pippurilla. Laita jääkaappiin maustumaan vähintään 4 tunniksi. Ennen tarjoilua heitä mukaan saksanpähkinäpalaset. Pähkinöitä kannattaa ehkä kokeilla paahtaa kuivalla pannulla, jolloin ne saisivat vähän enemmän makua ja tekisivät keitosta vähän ruokaisamman oloisen. Syö leivän kera.

Saaristolaisleipä I ja II (Jospa III toden sanoo?)

2009-08-21T23:13:00.009+03:00

Mari yllytti minut kokeilemaan saaristolaisleivän tekoa, ja kun sain jopa kahdessa paikassa sitä maistaa, niin pakkohan sitä oli kokeilla. Googlaamalla löytyneet ohjeet olivat kaikki hyvin samanlaisia keskenään, joten sopivaa reseptiä ei ollut vaikea valita. Taikina on hauska tehdä käyttäen mittakippona kolmen desin Teema-mukia, sillä lähestulkoon kaikkia aineita tulee mukillisen verran, vehnäjauhoja neljä mukillista.

Saaristolaisleipä

1 l piimää
75 g hiivaa
1 rkl suolaa
3 dl siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
12 dl vehnäjauhoja

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi, liuota joukkoon hiiva. Lisää suola, siirappi, maltaat, leseet ja ruisjauhot, ja sekoita vielä vehnäjauhot matkaan. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Anna kohota pari tuntia ja jaa vuokiin (itselläni meni kahteen 1,5 litran ja yhteen vähän pienempään vuokaan). Paista 175 asteessa toiset kaksi tuntia. Noin puoli tuntia ennen paistoajan päättymistä voitele leipiä vesi-siirappiseoksella (jossa n. kolmasosa siirappia). Anna jäähtyä. Leivän sanotaan olevan parhaimmillaan vasta muutaman päivän päästä, hyvää on tuoreenakin. Päälle kannattaa kokeilla esim. savujuustoa ja kurkkua, toimii varsin hyvin aamupalalla.

***

Mutta jos ihan totta puhutaan, niin leipomiseni ei mennyt ollenkaan putkeen, vaan syötävää leipää sain vasta toisella yrittämällä. En nimittäin ollut koskaan törmännyt ohjeessa mainittuihin kaljamaltaisiin, enkä tiennyt minkä näköistä tuotetta kaupasta metsästää. Harhauduin ostosreissulla sitten kaljahyllyn vieressä olevalle hyllylle, jossa oli jos jonkinmoista kaljan- ja viininvalmistustarviketta, myös peltinen pönttö, jossa oli kaljamallasuutetta. Pitkän pohdinnan jälkeen laitoin purkin ostoskoriin, koskapa hyllyssä ei muutakaan tuntomerkkejä vastaavaa tuotetta ollut.

Ja eikun leipomaan. Uute oli koostumukseltaan melko lailla samanlaista kuin ohjeessa oleva siirappikin, ja oli huvittavaa laittaa taikinaan ensin kupillinen siirappia, sitten kupillinen samannäköistä kaljamallasta. Muut aineet laitettuani totesin taikinan olevan melko löysää, mutta kaikkien löytämieni ohjeiden mukaan se kuului asiaan.

Huonostihan siinä kävi. Jo leivän paistuessa aloin vähän epäillä, että taikinassa taitaa olla liikaa nestemäisiä ja liian vähän kuivia aineita - ohjeissa kun nimittäin puhuttiin maltaista eikä maltaasta. Loppujen lopuksi löysinkin Internetin ihmeellisestä maailmasta kuvan kaljamallaspussista, ja pusseissa taitaa olla yleensä vain kuivia aineita. Taikinassa oli siis 3 dl liian vähän kuivia aineita ja 3 dl liikaa märkiä, ikään kuin 6 dl liikaa nestettä siis. Kuten kuvasta näkyy, jäi leipä sisältä täysin raa'aksi ja päätyi biojätteeseen.

Ja kauppaan, josta sitten löytyikin oikeita maltaita. Tässä vielä kuvallinen opastus, mikäli joku muukin on yhtä tomppeli kuin minä:

Sisukkaana naisena laitoin vielä samana iltana toisen leipätaikinan tulemaan, nyt jo vanhasta muistista. Nyt kaiken pitäisi mennä putkeen. Taikinasta tuli selvästi tömäkämpi, ja se myös kohosi erinomaisen kauniisti. Tarkkasilmäisimmät ehkä kuitenkin bongasivat ensimmäisen kuvan leipäviipaleiden kuoppaisen muodon. Jostain syystä leivät siis lässähtivät uunissa. Googlasin jälleen, nyt hakusanoilla "saaristolaisleipä epäonnistui" ja "saaristolaisleipä lässähti", mutta vastaavia kokemuksia en löytänyt muilta. Syötävää leipä oli, kovastikin hyvää, mutta epämääräinen muoto harmitti ja mietitytti. Ainoa keksimäni selitys on, että olen Teema-mukillisia taikinaan kipatessani unohtanut laittaa maltaiden ja vehnäleiden jälkeen taikinaan ruisjauhot, joiden lisäämisestä minulla ei ole mitään selkeää muistikuvaa.

Mutta kokeilkaa te muut paremmalla onnella, ja kertokaa, jos teillä on leipieni puolittaiseen epäonnistumiseen jokin muu teoria kuin mahdollisesti ruisjauhottomuus. Huomatkaa, että seuraavan kuvan limppu kuitenkin hymyilee teille rohkaisevasti. "Kyllä se vielä onnistuu!"

Porkkanaa

2009-08-20T18:58:00.005+03:00

Porkkana on kätevä kasvis: halpaa, säilyvää. Varsinkin nyt, kun sitä ei ihan välttämättä tarvitse kuoria, on porkkanaa kiva ratustella vaikka ihan paljaaltaankin, ja tikuiksi leikeltynä se on oivaa leffapurtavaa. Ja voihan siitä raastettakin tehdä, mitä tosin ei tule juuri harrastettua, sillä raastaminen tuntuu aina kauhean työläältä, eikä se lopputuloskaan ihan suurinta herkkuani ole. Tässäpä siksi yksi porkkanavinkki, jonka yhtäkkiä keksin muistellessani Mäkkäri-aikojani, joista olen jäänyt kaipaamaan lähinnä ihanaa kreikkalaista salaattia, jota joskus jäi kotiinviemiseksi iltavuoron jälkeen.

Porkkana salaattisekoituksessa! Tee näin: kuori tömäkkä porkkana. Heitä päällimmäinen kerros roskiin, mutta jatka porkkanan vuoleskelua kuorimaveitsellä. Saat salaattiin oivasti sulautuvia höttölastuja. Kokonaan porkkanaa ei vuoleskeltua saa, joten syö loput.

Muutenkin meillä on parina iltana tehty salaattikokeiluja, kun on tehnyt mieli hyvää mättöä muttei olla jaksettu lähteä kauppaan. Yhtenä iltana syntyi tomaatti-paprika-sipuli-pinjansiemensalaatti (ilman salaattia siis), ja kuvan salaatista löytyy porkkanan lisäksi jäävuorisalaattia, paprikaa, sipulia, basilikaa ja raejuustoa. Mausteena oliiviöljyä, balsamicoa, mustapippuria ja joululahjaksi saatua punaista savisuolaa. Ja lautasen reunalla on muuten saaristolaisleipää, jota kokeilin muutama päivä sitten. Siitä myöhemmin lisää.

Keravan hätävara

2009-08-15T23:41:00.006+03:00

Tänään illalla saatiin yllätysvieraita, joten sain hyvän syyn leipoa jo jonkin aikaa hippuilemaani punaviinimarjatorttua. Ohje on ollut minulla jo varmaan kymmenen vuotta, enkä enää sen alkuperää muista. Muutamaan vuoteen en ole tätä leiponut, mutta saadessani Pattijoelta viinimarjoja muistin taas sen olemassaolon. Ehdottomasti parasta ohjeessa on pohjaan tuleva kaardemumma, eikä päälle tuleva marenkikaan missään nimessä pahaa ole. Ja yhteenkin ne pelavat mainiosti! Sen verran muutin vanhaa ohjettani, että vaihdoin puolet jauhoista grahamiksi. Toimi taas aivan hyvin. (Toimimatta on ollut oikeastaan vain pari päivää sitten tehty pannukakku, joka ilmeisesti jauhojen vaihdosta johtuen jäi ihan hirvittävän löysäksi. Tosin sen olisi voinut päätellä jo taikinavaiheessa ja lisätä vähän jauhoja. Ensi kerralla...)

Punaviinimarja-marenkitorttu

Pohja:
125 g voita
1 dl sokeria
1 keltuainen
1 muna
1 tl leivinjauhetta
1 dl vehnäjauhoja
vajaa 1½ dl grahamjauhoja
reilu tl kaardemummaa

Täyte:
1 valkuainen
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
n. 3dl viinimarjoja

Vatkaa voi ja sokeri, lisää keltuainen ja kokonainen kananmuna. Sekoita kuivat aineet joukkoon. Laita kaardemummaa vielä vähän lisää, koska se on niin hyvää. Vatkaa marengin valkuainen ja sokerit keskenään, kääntele joukkoon viinimarjat. Pakastemarjat kannattaa ottaa sulamaan vähän aikaisemmin, jotta marengista ei tule ihan liian jäykkää käsiteltävää. Voitele irtopohjavuoka ja laita taikina vuokaan. Levitä marja-marenkiseos varovasti taikinan päälle. (Kannattaa kipata marenkia suoraan kulhosta jo ympäri piirakkaa, sillä etenkin jäisistä marjoista tehtynä se on niin kovaa, että sitä levittäessä lähtee helposti pohjataikinakin luistelemaan.) Paista 175 asteessa n. 35-40 minuuttia, kunnes marenki on saanut väriä ja sitten vielä vähän lisää, sillä marjojen vuoksi piirakka jää helposti vähän löysäksi. Heitä tarvittaessa foliota päälle estämään liikaa tummumista.

Linssikeitto

2009-08-12T19:36:00.009+03:00

Ostin edellisen postauksen salaattia varten ensimmäistä kertaa ikinä linssejä. Tänään tein niistä sopan, ihan omasta päästä keksin ohjeen ja tuli hyvää. Erityisen ylpeä olen siitä, että en laittanut keittoon liemikuutiota: ruuasta kuin ruuasta saa hyvää liha/kasvis/kalaliemikuutiolla, joten sen poisjättäminen on kohdallani aina pienoinen riski. Mutta vain kokeilemalla oppii, ja tämä oli hyvä kokeilu.

Linssikeitto

1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 rkl öljyä
5 tomaattia
3 dl punaisia linssejä
1 l vettä
2 rkl ketsuppia
1 tl suolaa
1½ rkl kuivattua mietoa chiliä
2 tl juustokuminaa
reilusti tuoreita yrttejä

Silppua sipuli ja valkosipuli, kuutioi tomaatti pieneksi. Kuullota sipuleja & tomaatteja öljyssä kattilassa, kunnes sipulit ovat vähän pehmenneet. Lisää vesi, linssit, ketsuppituraus ja mausteet. Keitä noin 10-15 min. ja silppua pinnalle tuoreita yrttejä. Itse käytin äitin tuomispaketista basilikaa, persiljaa ja ruohosipulia - jos kotoasi ei vastaavaa pakettia tai omaa ryytimaata löydy etkä viitsi kovin montaa yrttiä kaupasta ostaa, laita pelkästään persiljaa. Tarjoile halutessasi keiton kaverina raejuustoa.

Jälkiruuaksi kokeilin avokadopohjaista suklaamoussea, jonka iskin pakastimeen tarkoituksenani tehdä jotain jäätelöntapaista. Mousse ei ehtinyt oikein jäätyä, joten söimme vain kylmää moussea. Omasta kaapistani ei löytynyt alkuperäisessä ohjeessa ollutta sitruunaa, joten jätin sen pois. Sitruunaa kuitenkin kannattanee laittaa, sillä tästä minun versiostani tuli vähän turhan öllöä, eikä puolukkasurvoskaan oikein riittänyt moussea terävöittämään. Ei tämä pahaa silti ollut. Lisämausteeksi iskin jääkaapin perältä vähän aikaa sitten ostamani kookoshillopurkin loput.

Suklaamousse avokadosta (ainakin 2-3 annosta)

2 kypsää avokadoa
n. 1-1½ dl vettä
n. 1-1½ dl tummaa kaakaojauhetta
n. 2 tl tummaa ruokosokeria
1 tl kanelia
2 rkl kookoshilloa

Soseuta avokado sauvasekoittimella, sekoita joukkoon vesi, sokeri ja kaneli (ja se sitruuna...). Maista ja lisää tarvittaessa sokeria. Tarjoile puolukkasurvoksen kanssa.

Nyt tuli mieleeni, että mousseen voisi hyvinkin sekoittaa jotain kovaa, esim. pähkinärouhetta, joka myös (konkreettisesti) terävöittäisi herkkua. Kokeilemisiin siis!

Satokausi

2009-08-10T16:50:00.011+03:00

Vaelluksen lisäksi ehdin lomailla* viime viikolla hyvän tovin Pattijoellakin. Ja täytyy sanoa, että parempaan aikaan ei olisi lomaa voinut viettää. Sää oli koko reissun ajan mitä mainioin: mereen ehdin kolme kertaa, ja edes vaelluksella ei juuri ehditty kastua.

Ajoituksen teki loistavaksi myös se, että joka paikassa maa suorastaan pursusi kaikenlaista syötävää. Vaellusreitillä kasvoi mustikoiden lisäksi sieniä (joita ei tosin uskallettu poimia sienikirjan puuttumisen vuoksi), äitin kasvimaalta sain matkaani kesäkurpitsaa, salaattia ja yrttejä, ja lisäksi vielä miehen siskon ja mummun pensaista punaviinimarjoja ja vadelmia. Vadelmapensaat tosin olivat aivan nokkosten valtaamia, mutta marjaa niissä oli silti paljon. Muutamat polttaraisenjäljet eivät ollenkaan himmentäneet sitä onnea, jota koin vadelmia poimiessani helleauringon lämmittäessä niskaa. Minulle kesä ei tule kaupungissa. (Etenkään kun omat parvekerucolani olivat viikon aikana entisestään kurjistuneet.)

Kaikkien muiden syömisten lisäksi toin mukanani sisustuskaupasta ostettuja lisäaineettomia mausteita ja leipävuoan, jossa olisi tarkoitus kokeilla saaristolaisleipää, ja rakkaalta mummulta vielä yhden leipäohjeen. Mutta mistä revin ajan kaikkeen kokkailuun?!

Tänään tavaroita purkaessani ja rinkkoja tuuletellessani hyödynsin tuomisia nopsasti kasaan kyhäämässäni salaatissa: salaatinlehtiä, punasipulia, persiljaa, basilikaa, kesäkurpitsaa, punaisia linssejä, raejuustoa, kuivattuja viikunoita ja oliiviöljyä, vieressä puna-ahvenfile. Maistui terveelliseltä, muuten makuja voisi ehkä vielä yrittää paremmin sovittaa yhteen. Iso satsi tuota kuitenkin meni.

* Mistään oikeasta lomastahan ei toki ole kyse, vaan ihan vain palkattomasta vapaasta, johon ei hirveästi lupia kysytty töistä. En vain hallitse vielä aikuisten kielenkäyttöä.

Hääpäiväillallinen

2009-08-10T11:16:00.008+03:00

Vietimme perjantaisen 5-vuotishääpäivän (!) Kuusamossa metsässä K:n ja M:n kanssa. Illalla syötiin kolmen ruokalajin illallinen, johon kuului sienikeitto, meksikonpataa soijarouheella ja teltassa korttipelin ääressä nautitut kuohuviinit ja Reilun Kaupan suklaa. Vähällä rahalla päästiin ainakin. ;) Ensimmäisen kuvan kädet eivät ole omia.

Aamut aloitettiin ruisleivällä, pannukahvilla ja kaurapuurolla, jonka päälle löytyi metsästä vaikka millä mitalla mustikoita. Lisänä vielä kuivattuja karpaloita.

Ja vaikka eväät olivat ihan hyvät, niin olipa luksusta saada reissun jälkeen Oulussa fetasalaattia ja kalakeittoa!

Vaikeuksien kautta voittoon: pahasta dipistä hyvää piirakkaa

2009-07-29T13:32:00.007+03:00

Jotta kukaan ei sentään minään Michelin-kokkina minua pitäisi (hoho!), niin kerron teille tarinan korianterista ja epäonnistuneista makukokeiluista.

Kaikki alkoi, kun piti toissa päivänä ostaa persiljaa kaupasta. Ei löytynyt, ja hätäpäissäni ostin ruukun korianteria, koska muistelin jossain ruokaohjeessa näiden kahden olleen keskenään vaihtoehtoiset. Käytin korianteria lihapulliin, joista tuli hyviä. Yrttiä kuitenkin jäi vielä puoli ruukkua, ja kun ruukun kyljessä mainittiin korianterin sopivan erityisesti porkkanan kanssa, keksin tehdä leffaevääksi (telkkarista Dodgeball - Boltsit pelissä) porkkanoita ja kermaviilidippiä, johon korianterin upottaisin. Dipin tein ja kannoin sen sohvapöytään. Mies maistoi ja mietti, että mikä maistuu omituiselta. Epäili porkkanan olevan pilaantunutta ja maistoi porkkanaa paljaaltaan. Hyvää oli. Maistoi sitten palasen korianteriruukusta ja sehän se sitä pahaa oli. "Tunkkaista", oli miehen mielipide. (Minun mielestäni yrtti on pikemminkin saippuaisen raikasta...) Noh, yritin vielä pelastaa dippiraukan, ja korianterin maun peittämiseksi laitoin vähän lisää suolaa ja pippuria. Tulos: dippi oli niin suolaista ettei sitä syönyt se kuuluisa Erkkikään.

Ruuan heittäminen roskiin on vastoin kaikkia periaatteitani ja laitoin epäonnisen dipin vielä jääkaappiin odottelemaan parempia aikoja. Eilen keksin, että käytän dipin suolaisen (kirjaimellisesti!) piirakan täytteeseen. Tulos: ruoka oli hyvää, omasta mielestäni ei mitenkään erityisen mausteista tai suolaista (maukasta kyllä), miehen mielestä kovinkin mausteista mutta hyvää yhtä kaikki.

Loppu hyvin, kaikki hyvin -piirakka

Paha dippi:
1 prk kevytkermaviiliä
n. puoli ruukkua korianteria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
3 valkosipulinkynttä
½ tl hunajaa
½ tl chilijauhetta

Täyte:
400 g jauhelihaa
1 iso sipuli
2 tomaattia
2 kananmunaa
(loraus maitoa)

Pohja:
2 dl grahamjauhoja
2 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
75 g voita
n. ½ dl öljyä
(vettä)

Valmista ensin pohja. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja nypi voin kanssa murumaiseksi. Lisää öljy ja vettä jos taikina tuntuu liian kuivalta. Taputtele taikina piirasvuokaan.

Täytteeseen ruskista jauheliha ja silputtu sipuli. Sekoita kermaviiliin hienonnettu korianteri ja valkosipuli ja muut mausteet, lisää kananmunat ja tarvittaessa loraus maitoa. Meillä kermaviiliä oli vähän vajaa purkki, joten lisäsin maitoa ehkä puolisen desiä.

Kippaa piirakkapohjalle jauheliha ja sipuli, viipaloi päälle tomaatit ja kaada kermaviili-munaseos päällimmäiseksi. Paista 200 asteessa n. puoli tuntia.

Lisää levitekokeiluja

2009-07-26T16:46:00.008+03:00

Eilen illalla ruokablogeissa samoillessani törmäsin Lettupannussa auringonkukansiementahnaan. Kun lähestulkoon kaikki tykötarpeet sattuivat löytymään omasta kaapista, päätin kokeilla levitettä saman tien. Vain ohjeessa olevan sitruunamehun jouduin korvaamaan omenaviinietikalla. Aiempiin margariinipohdintoihini liittyen tämä ohje tuli kuin tilauksesta, sillä tässä levitteessä on vain paljon hyvää rasvaa - ja hyvää makua, minkä vuoksi leipä ei välttämättä muuta päällystettä kaipaakaan (vaikkeivät ne tietysti makua haittaakaan). Maku ja rakenne on samantyyppinen kuin maapähkinävoissa, mutta sopii kyllä mielestäni paljon paremmin suolaiseen kuin makeaan. Auringonkukansiemenet maistuvat tässä siis melko pähkinäiselle. Mausteita olisi ehkä voinut olla reilumminkin, ohjeessa ovat nyt käyttämäni määrät.

Auringonkukansiemenlevite

1 dl auringonkukansiemeniä
2 valkosipulinkynttä (tai vaikka 3-4)
4 aurinkokuivattua tomaattia
kymmenkunta tuoretta basilikanlehteä
½ tl suolaa
1 tl omenaviinietikkaa
vettä

Paahda auringonkukansiemenet kuivalla pannulla ruskeiksi, siirrä kulhoon. Kuori valkosipulinkynnet, pilko ne pariin osaan ja paista pannulla tomaattien öljyssä, kunnes sipulit ovat vähän pehmenneet ja saaneet väriä. Soseuta sauvasekoittimella siemenet, valkosipuli, tomaatit ja basilika tahnaksi. Lisää etikka, suola ja vettä sen verran, että tahnasta tulee sopivan paksua leivälle levitettäväksi. Maistele ja lisää esim. mustapippuria tai chiliä jos maku tuntuu liian pliisulta.

Tätähän voisi kokeilla ehkä myös peston tapaan spagetin maustamisessa, hmm... Tahnasta pitäisi varmaan tehdä vähän löysempää esim. öljyä lisäämällä, ja tomaattiakin voisi ehkä olla reilummin. Ehkä seuraavaksi pitääkin tehdä ihan pestoa itse, kunhan basilikaviljelmät parvekkeella vähän vielä kasvavat.

Parvekekauden avaus: lohta, uusia pottuja ja mansikkakakkua

2009-07-24T09:12:00.009+03:00

Pitkään olin sitä mieltä, että näin väliaikaisessa asumisratkaisussa ei kannata panostaa parvekkeen laittamiseen. Kun kesä on kuitenkin ollut varsin kaunis, olisi mukava jos olisi paikka, jossa voisi vähän nauttiakin ulkoilmasta (muukin kuin lenkkipolku ja työmatkat). Niinpä parvekkeelle laitettiin pieni musta taittopöytä ja -tuolit ja valkoinen penkki lokoisampaa oleskelua varten.

Parvekekausi piti tietysti avata juhlallisesti - muutenkin kuin kuivattamalla siellä pyykkiä - ja eilen syötiinkin sitten oikein kesäisesti lohta (taas), uusia perunoita ja jälkiruuaksi supernopeasti valmistunutta mansikkakakkua. Kunnon hömppäisen kesäfiiliksen aikaansaamiseksi kakun kanssa katettiin pöytään pienet mummokokoiset kahvikupit ja hopealusikat. Huomaa myös pitsiliina, joka ei ehkä ole aivan linjassa muun sisustuksen kanssa, mutta joka voitanee hyväksyä parvekepöytää somistamaan. ;)

Käytin kakkuun enimmäkseen ruisjauhoja. Vähän jännitin lopputulosta, mutta pohjasta tuli kuitenkin oikein pehmeä ja ehkäpä vain maukkaampi kuin vehnäjauhoista tehtynä. Kakun mansikat, samoin kuin syödyt potut, ovat luomua tuusulalaiselta tilalta. Väittäisin, että luomumansikat ovat tavallista mansikkaa maukkaampia, tosin työläitä perkata pienen kokonsa vuoksi.

Nopea mansikkakakku

Pohja:
4 kananmunaa
1½ dl sokeria
1 dl ruisjauhoja
½ dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta

Täyte ja päällinen:
2 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria

tuoreita mansikoita

Kostutus:
n. 1½ dl appelsiinimehua

Vaahdota sokeri ja kananmunat hyvin, lisää nopeasti sekoittaen jauho-leivinjauheseos. Levitä kevyesti öljytylle leivinpaperille pellille, paista 225 asteessa n. 5 min. Leikkaa kakkupohja neljään osaan. Kostuta osat appelsiinimehulla ja laita kerrosten väleihin ja kakun päälle löysähköä kermavaahtoa ja mansikkasiivuja.

Kiinalainen kaalisalaatti

2009-07-19T09:09:00.011+03:00

Idässä osataan kaalin laitto: olen puputtanut suurella halulla joskus UniCafessa salaattipöydässä tarjolla ollutta hapankaalia, ja kiinalaisten ravintoloiden kaalisalaatti on myös suurta herkkuani. Wrong Noodle Barissa, jossa olen käynyt kaksi kertaa nuudeleita syömässä, on ruokaa odoteltaessa tarjottava pikkuinen kaaliannos mielestäni jopa pääruokaa parempaa. Kun kaali on lisäksi halpaa, terveellistä ja ekologista, päätin kokeilla kiinalaisen kaalisalaatin tekemistä.

Ohje löytyi googlaamalla joltain karppausaiheiselta keskustelupalstalta. Ihan nopsasti salaatti ei valmistu, vaan sen pitää antaa tekeytyä useamman tunnin ajan. Itse en malttanut ihan ohjeessa mainittua aikaa odottaa ja oioin mutkia muutenkin sekä vähensin vähän suolan ja sokerin määrää terveyshössötyksissäni. Voi olla, että ihan ohjeen mukaan tehtynä salaatista olisi tullut vielä parempaa, mutta ei tuo yhtään pahalta maistunut nytkään, vaan meni mainiosti sekä yksinään että grillitassun kaverina.

Salaattiin tulee muuten melko tavallisia aineksia, erikoisempaa on vain seesamiöljy, joka on alkuperäisen lähteen mukaan kuitenkin välttämätöntä, jotta salaatti maistuisi siltä miltä pitääkin. Veikkaisin, että sitä löytyy isoimmista ruokakaupoista. Itse kävin ostamassa sitä naapurin kiinalaisesta ruokakaupasta, 2,5 dl:n pullo maksoi viitisen euroa. Öljy tuoksuu aivan mielettömän hyvälle, ja nyt yritänkin kovasti keksiä sille muitakin käyttötarkoituksia. Uskaltaisikohan sitä kokeilla omatekoisen myslin maustamiseen..?

Kaalta Pekingin tapaan (suluissa omat muutokseni)

n. 1 kg kaalta
2 rkl merisuolaa (n. 1 rkl tavallista suolaa)
1-2 cm tuoretta inkivääriä ohuiksi tikuiksi suikaloituna (1 tl kuivattua)
5 rkl sokeria (3 rkl)
2½ rkl oliiviöljyä (rypsiöljyä)
2½ rkl seesamiöljyä
3 kuivattua tai tuoretta chiliä hienonnettuna (1 rkl valmista chilirouhetta maustehyllystä)
1 tl setsuaninpippuria (mustapippuria)
5 rkl riisiviinietikkaa (omenaviinietikkaa)

Laita ohueksi suikaloitu kaali isoon kulhoon ja ripottele mukaan suola. Jos kaali on kovin kovaa, sitä voi nuijia pehmeämmäksi. (Käytin varhaiskaalta, en nuijinut.) Anna kaalin seistä huoneenlämmössä 2-3 tuntia, jonka jälkeen puristele kaalista molemmin käsin ylimääräistä nestettä pois. (Tämä vaihe tuntui jotenkin ällöttävältä - puristella nyt ruokaa käsin! Mutta sitten tajusin, että puristellaanhan esim. sämpylätaikinaakin...)

Laita kaali toiseen kulhoon ja lisää inkivääri kaalikasan keskelle. Ripottele sokeri kaalin pinnalle, ei inkiväärin päälle. Kuumenna seesamiöljy (alkuperäisen ohjeen mukaan savuavan kuumaksi, ei ole kuitenkaan tarpeen). Ota pois liedeltä, lisää chili ja pippuri. Kaada kuuma öljy inkiväärin päälle (irrottaa ilmeisesti makua inkivääristä). Lisää etikka ja oliiviöljy, sekoita. Itse laitoin ensin kaalin joukkoon vain sokerin. Inkiväärin sekoitin kuumennetun öljyn joukkoon, samoin kuin muut mausteet ja etikan, jotta saisin mausteet sekoittumaan tasaisesti salaattin. Anna seistä huoneenlämmössä toiset 2-3 tuntia (tai puoli tuntia jos et malta odottaa). Salaatin pitäisi alkuperäisen lähteen mukaan säilyä jääkaapissa jopa pari viikkoa.

Pizza aikuiseen makuun

2009-07-17T18:05:00.008+03:00

Pitsa vai pizza? Tästä olemme joskus siipan kanssa keskustelleet. Itse olen sitä mieltä, nuo taikinalle leivotut täytteet hajautuvat jatkumolle, jonka pizza-päädyssä on jokin italialainen tai täällä kotomaassa jonkin astetta paremman ravintolan lätty ja pitsa-päädyssä kotona arki-iltana tehty pellin kokoinen jauhelihatäytteinen, edampäällysteinen versio. Peruspizzerian (tai -pitserian) viiden euron känkyt sijoittuvat jonnekin puoliväliin - en tiedä ovatko ne pizzaa vai pitsaa.

Joskus voi kuitenkin kotiuunissakin tehdä pizzaa, ja tämä on nyt sitä (vaikka kuva taas tekee ruuasta vähemmän hyvän näköistä kuin se todellisuudessa oli). Ruoka syntyi itse asiassa vähän puolivahingossa kaikesta kaapista löytyneestä ja vähän jostain tarkoituksella ostetusta (mm. tomaattimurska oli päässyt loppumaan, mikä vahinko korjattiin käyttämällä pieni sipaisu ketsuppia ja paljon tuoretta tomaattia), mutta onnistui yli odotusten. Täytteestä puuttuvat kinkku, jauheliha ynnä muut vastaavat, mutta makua - ja tuoksua! - tässä on vaikka muille jakaa. Voimakkaan maun tasapainottamiseksi kannattaa ehdottomasti tehdä pizzan kaveriksi salaatti. Balsamicon vasta löytäneenä ja siihen suuresti rakastuneena hurautin sitä salaatille kastikkeeksi, ja samaa suosittelen muillekin tätä mahdollisesti kokeileville, sillä balsamico sopi mielettömän hyvin yhteen pizzassa olevan vuohenjuuston kanssa. :)

Tomaatti-vuohenjuustopizza

Pohja:
2,5 dl vehnäjauhoja
2,5 dl grahamjauhoja
½ pss kuivahiivaa
½ tl suolaa
2 dl vettä
reilu ½ dl öljyä

Sekoita jauhoihin hiiva ja suola, lisää vesi ja öljy ja vaivaa taikinaksi. Anna kohota hyvän aikaa (tai käytä kokonainen pussi kuivahiivaa) ja taputtele pellille.

Täyte:
ketsuppia
4-5 tomaattia
5-6 aurinkokuivattua tomaattia
1 punasipuli
vuohenmaitohomejuustoa (Meillä juustovalinnan teki jälleen Prisman kauppias laittamalla juuston lapun "- 30 %", President oli juuston merkki. Myös tavallinen brie sopii varmasti hyvin.)
n. 1½ dl emmentalraastetta
mustapippuria
oreganoa

Levitä pizzapohjalle hyvin hyvin ohut kerros ketsuppia. Lado päälle tomaattisiivuja vieri viereen sekä viipaloitu punasipuli. Laita päälle myös pieneksi pilkottu punasipuli. Vuohenjuuston viipaloimme reilusti pizzan päälle - ehkä paremmin voisi toimia pienemmiksi palasiksi leikattuna. Ripsauta päälle vielä vähän mustapippuria ja paljon oreganoa ja juustoraaste. Juustoraastetta ei tarvitse olla kovin paljoa. Paista 225 asteessa kunnes reunat saavat väriä (noin 15 minuuttia). Anna jäähtyä hetken ennen tarjoilua.

Salaatti:
ruukku jääsalaattia
kourallinen kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä
loraus balsamicoa

Revi salaatti, sekoita joukkoon siemenet. Kasaa salaatti lautaselle pizzapalan päälle ja huljauta päälle balsamicoa.

PS. Paljolti samanlainen pizza on tehty vastikään bongaamassani Fakta ja Farfalle -blogissa (mitä en kuitenkaan lukenut ennen oman pizzan tekoa!), jossa on myös muita varsin herkullisen näköisiä kokkauksia. Kannattaa käydä kurkkimassa! :)

Leipää pöytään

2009-07-15T19:49:00.011+03:00

Päätin muutama päivä sitten testata Eeva-Maijan postaamaa leipäohjetta, joka vaikutti oikeinkin herkulliselta. Ohjeen voi kurkata linkin takaa; mitään suuria muutoksia en tehnyt. Mainittakoon pienenä täydennyksenä kuitenkin, että jos tekee kaksi leipää, ei kannata kohottaa niitä samalla pellillä yli ohjeessa annettua aikaa. Tarkoituksena oli lenkiltä tulon jälkeen tekaista leipätaikina, napsauttaa sauna lämmitä ja laittaa uuni lämpiämään saunomisen ajaksi. Leipien kohoamisen aikana sauna ei kuitenkaan ollut lämmennyt (olin aiemmin soheltanut kiukaasta tehot minimiin), joten leipien kohotusaika venyi vähän turhan pitkäksi ja jouduin pariinkin otteeseen puhkomaan leivistä ilmaa pois ja kaapimaan niitä vähän jämptimmin kasaan ennen uuniin laittoa.

Hyvää leivästä kuitenkin tuli, eivätkä nuo valmiit muhkut mielestäni edes näytä kovin iljettäviltä. Kotona tehty saakin näyttää kotona tehdyltä, tycker jag. (Lisäys: Tosin nyt kun paljon paljon myöhemmin tuota kuvaa katson, niin eihän nuo kyllä mitenkään esteettisiä ole. Vaan lienevät hyviä olleet? En edes muista. Pitänee tehdä joskus uudestaan...)

Leipää olisi kiva tehdä itse enemmänkin. Omatekemä leipä on kaupan leipää halvempaa ja lisäaineetonta, eikä mikään tietystikään ole aivan uunituoretta leipää makoisampaa. Leivän leipominen tuntuu usein vain kovin työläältä (ehkä leivänsyöntiä voisi vähän yrittää hillitä niin sitä jaksaisi leipoa?) ja aina joskus leipomukset tahtovat mennä vähän pieleenkin. Yleensä kai syynä lienee se, että yritän sinnikkäästi lisätä leipätaikinaan kaikenmoista täysjyväjauhoa, hiutaletta ja siementä, jotka sitten tahtovat tehdä leivonnaisita vähän turhan jämäköitä rakenteeltaan. Tämän vuoksi meillä on herkuttelupatongin tekovastuu miehellä, joka sinnikkäästi kieltäytyy laittamasta taikinaan muuta kuin vaaleita vehnäjauhoja. - Tosin viimeisimmällä kerralla sain sen käyttämään himppasen ruisjauhojakin, ja patongit olivat onneksi ihan yhtä hyviä kuin ennenkin. Mitään vehnäjauhokauhua en pode, mutta toki mieluummin syön täysjyväistä. Harmi, että kaupassa kaikki terveellinen leipä tuntuu olevan epäterveellistä kalliimpaa, esimerkiksi 100-prosenttisesta rukiista leivotut leipäset maksavat enemmän kuin vehnänsekaiset ruispalat. Yksi kaupan suosikkiruisleivistäni on tosi jyväinen Real, jota jostain käsittämättömästä syystä myydään aivan minipienissä paketeissa - kuten myös muita kuituisampia leipiä!

Olisikin siis ehkä syytä kokeilla taas ruisleivän tekemistä. Muutama vuosi sitten testasinkin jotain ruislimppuohjetta, mutta ilmeisesti silloin jokin meni pieleen, koska en ole samalla ohjeella toistamiseen leiponut. Reseptivarastosta löytyy nyt jo ihanien, äidin joskus tekemien muskelileipästen ohje, mutta niiden tekeminen on oikeasti työlästä ja aikaaviepää (mm. parikin useamman tunnin kohotusta, pienten leipästen taputtelua pellille ja suuren suuren kulhon tiskaaminen, kun ei jaksaisi vain pientä taikinaa tehdä kun kerran töihin alkaa), ja niihinkin tulee itse asiassa vehnäjauhoja. Hyviä ja helppoja ruisleipäohjeita otetaan siis vastaan!

Paitsi leipä, myös leivänpäällysteet mietityttävät. Kuvassa olevilla leivillä kurkkuviipaleiden alla on itsetehtyä margariinia. Tavallisissa rasiamargariineissa on aika paljon kaikenmoisia lisäaineita, ja käsittääkseni (huom. nyt ei puhu asiantuntija) joissain myös rasvan laatu ei ole niin pehmeää kuin pitäisi, vaan niissä voi olla kovetettuja kasvirasvoja tmv. Näistä vähän huolestuneena soitin anopille ja kysyin ohjetta levitteeseen, jota muistin hänen joskus tehneen. Tässä ohje:

Omatekomargariini

100 g pehmeää voita
1 dl öljyä (mielellään muuta kuin rypsiöljyä)
2 dl kylmää vettä

Voin kannattaa olla ehkä hieman tavallista suolaisempaa ja öljyn kuulemma muuta kuin rypsiöljyä (esim. oliivia tai auringonkukkaa), sillä rypsiöljyn maku saattaa puskea levitteestä turhan voimakkaasti läpi. Itse kylläkin käytin rypsiöljyä, koska muuta ei kaapissa ollut, enkä huomaa maussa mitään erikoista, mutta joku muu saattaa olla eri mieltä. Käytetty voikin oli vain tavallisen suolaista, ja lopputulos siksi vähän laimea. Levitteen tekeminen on kuitenkin helppoa: pehmeä voi ja öljy sekoitetaan toisiinsa sauvasekoittimella, ja viimeiseksi lisätään vesi hyvin pienissä erissä tarmokkaasti edelleen sauvasekoittimella sekoittaen.

Tosin on huomattava, että tässäkin omatekomargariinissa on myös kovaa rasvaa. Lisäaineet kuitenkin loistavat poissaolollaan, ja tämä levite myös maistuu todella hyvältä (paitsi siis ei vielä tämä ensimmäinen kokeiluni). Ja tässäpä tullaankin yhteen syömisen ja ruuanlaiton suurimmista vaikeuksista: miten tehdä oikeita valintoja, kun mietittäviä asioita on niin paljon? Huomioon pitäisi ottaa ainakin ruuan tervellisyys, maku, hinta ja ekologiset seikat. Monet näistä tuntuvat olevan ainakin jossain määrin ristiriidassa keskenään (esimerkkinä luomun kalleus) ja ristiriitaisia ne ovat itsessäänkin. Valitsenko leivän päälle siis lisäaineetonta ja siksi terveellistä margariinia, jossa on kuitenkin paljon kovia rasvoja? Ja onko ekologisempaa ostaa kaupanleipää, jota on paistettu luultavasti energiatehokkaasti iso määrä kerrallaan mutta joka myydään muovipussissa, vai leipoa itse kotona joko lämmittäen uunia usein pieniä leipomuseriä varten tai pakastaen osan leivästä? Vai pitäisikö laittaa orsi kattoon ja leivät sinne kuivumaan tai ehkä lopettaa leivänsyönti tyystin? Siinäpä yhdelle ihmiselle pohdittavaa leipähyllyn eteen.

Porvoon herkkuja

2009-07-11T21:35:00.006+03:00

Tänään tehtiin pieni päiväreissu Porvooseen. Tarkoitus oli mennä höyryjunalla, joka liikennöi Keravan ja Porvoon väliä kesälauantaisin, mutta juna oli niin täynnä, että hyppäsimme omaan autoon. Matkaahan Porvooseen ei ole meiltä kuin vähän reilu 30 kilometriä, joten useamminkin siellä voisi piipahtaa. Retki oli nimittäin kerrassaan onnistunut - eikä vähiten aivan mielettömän hyvän ruuan vuoksi. Joen rannalla oli useampiakin terassiravintoloita, joista valitsimme Wilhelm Å -nimisen paikan. Mies valitsi alkuruuaksi vuohenjuustosalaatit ja pääruuaksi pariloitua lohta.

Molemmat olivat aivan loistavia valintoja. Salaatista en hoksannut ottaa kuvaa, mutta joka tapauksessa siinä oli useampaa eri salaattilaatua (mm. rucolaa, jonka kasvamista omalla parvekkeella odotan kärsimättömänä), kurkkua, kirsikkatomaattia, punasipulia, vuohenjuustokönttä ja tosi tosi hyvää balsamicokastiketta (kastikkeen laadun kertoi tarjoilija). Alkusalaatin aineksia löytyi myös pääruuasta. Uuniperuna oli ihan hyvää, mutta hävisi kyllä lohelle mennen tullen. En tiedä oliko kalan taika tuossa kastikkeessa vai missä, mutta lohi oli kyllä hirmuisen herkullista.

Jälkiruuan menimme syömään vanhassa kaupungissa olevaan Tee- ja kahvihuone Helmeen, jossa ei saanut kuvata (mahdollisesti koska paikka oli täynnä kaikkea vanhaa). Kokemus oli ihan uudenlainen: kahvikupillisen sijasta asiakkaalle annettiin juoma pienessä pannussa, josta sitten itse kaadeltiin sumppi kuppiin. Kahvin kaverina oli sacher-kakkua. Eväkset olivat oikein maistuvat, vaikkakin pieni ähky meinasi iskeä. Miinuksena voisi pitää sitä, että tuotteiden hintoja en onnistunut tiskiltä bongaamaan, joten kahvittelu tuli vähän kalliimaksi kuin ainakin minä etukäteen ajattelin. Mutta toisaalta toki matka tuli muuten suht halvaksi, kun bensoihinkaan ei ihan hirveästi mene tuollaisella matkalla rahaa. Kahvilassa sattui myös pieni välikohtaus, kun viereisessä pöydässä istunut ehkä kolmevuotias mansikkamyssyinen tyttö keikahti tuolillaan nurin, suoraan selälleen. Me viereisten pöytien ihmiset säikähdimme paljon enemmän kuin lapsi itse: pikkuinen ei edes tajunnut ruveta itkemään, kun isä koppasi tytön syliin. <3

Elämä punaiseksi

2009-07-09T17:58:00.006+03:00

Ostin kävelykadun torikojulta uutta porkkanaa, punajuurta ja kukkakaalta. (Miksi kaupoissa ei ole kotimaisia juureksia?!) Ensin laitoin niitä folionyytissä raejuuston ja brien kanssa, ja eilen kokeilin Pirkan parhaan leivontakirjan ohjeella punajuuripiirasta (löytyy myös täältä). Yleensä sovellan ohjeita aika paljonkin, usein huonollakin menestyksellä. Tällä kertaa pitäydyin ohjeessa varsin tiukasti, vain pohjaan käytettyjä grahamjauhoja laitoin enemmän kuin kirja opasti ja täytteen punajuuren päätin raastamisen sijasta pilkkoa, jotta koko keittiö ei olisi ihan punajuurimehussa. Tulos oli ihan kelpo ja todella täyttävä. Mausteita olisi voinut olla enemmänkin, samoin sinihomejuustoa. Tosin mies epäili, että syynä juuston maistumattomuuteen oli se, että kyseessä oli kevytjuusto. Voi olla oikeassakin. 17-prosenttinen Aura on ehkä vähän kumimaista, mutta ajattelin, ettei se haittaa kun ruoka kuitenkin menee uunin kautta. Mutta seuraavalla kerralla ehkä täysrasvaista.

Punajuuripiiras (pienin muutoksin)

Pohja:
1½ dl vehnäjauhoja
1½ dl grahamjauhoja
100 g voita
3-4 rkl vettä

Nypi jauhot ja pehmeä voi sekaisin, lisää vesi ja sekoita taikinaksi. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin. Taputtele taikina piirakkavuokaan. Tee foliosta pitkulaiset tuet piirakan reunoille, pistele pohja ja paista pohjaa 200 asteessa 15 min.

Täyte:
3-4 (n. 400 g) punajuurta (meillä kolme mielestäni pienehköä)
125 g sinihomejuustoa
2 prk kermaviiliä
3 kananmunaa
2 rkl omenaviinietikkaa
½ tl timjamia (laittaisin kokonaisen teelusikallisen)
½ tl mustapippuria (tätäkin vähän enemmän)

Leikkaa/raasta punajuuri silpuksi, sekoita täytteen ainekset sinihomejuustoa lukuun ottamatta. Kaada täyte esipaistetulle pohjalle, murustele päälle sinihomejuusto ja jatka paistamista 50 min. Jos piirakka tummuu liikaa, laita päälle foliota (esim. ne pohjan paistossa käytetyt foliosuikaleet auki käärittynä). Kuten kuvasta näkyy, meillä piirakka pääsi vähän tummumaan, mutta maussa asti ei onneksi tuntunut.

Ohjeessa neuvottiin tarjoilemaan piirakka raikkaan vihersalaatin kanssa. Meidän salaatista löytyi jää- ja lehtisalaattia, herneenversoja, kurkkua ja keltaista tomaattia (koskapa punaiset olivat kaupassa kovin huonokuntoisia), kastikkeena balsamicoa ja rypsiöljyä. Ilmeisesti jotkut vähän karsastavat rypsiöljyn käyttöä salaatinkastikkeena, mutta kun rypsiöljy on melko neutraalin makuista, sopii se mielestäni salaattiin mainiosti.

MUOKS. Muutaman päivän jääkaapissa ollut piirakan loppu oli muuten todella hyvää - ehkä jopa parempaa kuin tuoreena. Jos tätä kokeilee, niin kannattaa antaa piirakan vetäytyä hyvän tovin tai ainakin säästää palanen myöhempää herkuttelua varten!

Lettukestit eli lättyjuhulat ja uusi blogi!

2009-07-08T21:34:00.010+03:00

Koska minusta alkoi tuntua siltä, että kirjoitan aina vain ruuasta, päätin jättää muut aiheet kokonaan pois. Edessäsi on nyt siis ruokablogi. Muutama asia kerrottakoon:

1) En ole mikään turhan hyvä kokki, mutta pyrin parempaan. Ruuanlaitto ja etenkin syöminen on kivaa.
2) Kokkaamista huonommin hallitsen valokuvauksen. Jostain syystä ruoka näyttää livenä aina herkullisemmalta kuin valokuvissa. Pitäisiköhän hankkia valkoisia lautasia ihan vain sitä varten, että ruoka näyttäisi kuvassa hyvältä?
3) Näin kesällä tulee laitettua enemmänkin ruokaa kotona, muulloin lähinnä viikonloppuisin. Mutta ehkä silti keksin jotain kirjoitettavaa - ehkä tämä blogi jopa innostaa kokkailemaan enemmänkin!

Ja sitten (rumpujen päristystä) - ensimmäisen muonan esittelyyn (kossh)! Muutama ilta sitten keksimme paistaa lättyjä ja pitää ihan pienimuotoiset lettukestit. Olen viime päivinä selaillut (töissä...) paljon ruoka-aiheisia sivuja ja paljon olen tykännyt Lettupannu-blogista, jossa kokkaillaan kasvisruokaa. Sieltä löysin alunperin ohjeen banaanista tehtyyn jäätelöön (tai jäätelöntapaiseen), ja Lettupannuun ohje oli otettu blogista nimeltä MonkeyFood. Homma on äärimmäisen simppeli: pakastimeen pilkotaan muutama banaani, annetaan niiden jäätyä, otetaan sulamaan ja surrutellaan sauvasekoittimella muusiksi. Kokeilin jo aiemmin banaani-suklaajäätelöä, johon laitoin banaanin lisäksi tummaa suklaata rouhittuna sekä vähän vaniljasokeria, mutta omaan makuuni syötävä oli liian äitelää. Lisäksi mieleen tuli elävästi lapsena syöty piltinkaltainen banaanimössö.

Ohje vaikutti kuitenkin ihan kehityskelpoiselta, ja kun yhtenä päivänä alkoi tehdä mieli lättyjä, päätin kokeilla lättyjen kaveriksi banaanijäätelöä Lettupannun tapaan puolukalla terästettynä. Halusin herkkuun vähän sattumia, joten ostin marketin karkkihyllyltä muutaman vaniljafudgen. (Onpa muuten karkki, joka teoriassa vaikuttaa vähän turhan öllöltä eikä muutenkaan oikein istu irtokarkkimieltymyksiin mutta joka kuitenkin aina löytää tiensä pussiini.)

Tämä kirpeänmakea kombinaatio kera vähän suolaisten, voissa paistettujen lättyjen toimikin tosi tosi hyvin, joten mikäs olisikaan parempi tapa aloittaa tämä blogi. Tässä siis:

Lättyjä ja puolukka-toffeejäätelöä (edes vähän terveellisemmin)

Lätyt:
½ litraa rasvatonta maitoa
2 munaa
½ dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
paistamiseen voita

Sekoita lättytaikina ja jätä turpoamaan hetkeksi. Paista lätyt voissa valurautapannulla, jos sellainen kaapista löytyy. (En tiedä onko valurautapannussa oikeasti mitään taikaa lätynpaistossa, mutta on siinä ainakin fiilistä enemmän.)

Puolukkajäätelö (määrät jäivät merkitsemättä ylös):
n. 3 banaania
n. 2 dl pakastettuja puolukoita
6-7 palaa vaniljafudgea

Laita banaanit pakkaseen hyvissä ajoin ja ota ne myös hyvissä ajoin sulamaan, sillä aivan jäistä banaania ei kannata lähteä muussaamaan. Pilko vaniljafudget noin puolen sentin kuutioiksi. Laita banaanit ja puolukat samaan kulhoon ja survo sauvasekoittimella pehmeäksi ja kuohkeaksi mössöksi ja lisää toffeepalaset.

Iske lättyjen päälle reilusti puolukkajätskiä ja nauti vaikkapa nuoruusnostalgiamusiikin tahdissa, niin kuin meillä tehtiin. :)