Leipää pöytään

Päätin muutama päivä sitten testata Eeva-Maijan postaamaa leipäohjetta, joka vaikutti oikeinkin herkulliselta. Ohjeen voi kurkata linkin takaa; mitään suuria muutoksia en tehnyt. Mainittakoon pienenä täydennyksenä kuitenkin, että jos tekee kaksi leipää, ei kannata kohottaa niitä samalla pellillä yli ohjeessa annettua aikaa. Tarkoituksena oli lenkiltä tulon jälkeen tekaista leipätaikina, napsauttaa sauna lämmitä ja laittaa uuni lämpiämään saunomisen ajaksi. Leipien kohoamisen aikana sauna ei kuitenkaan ollut lämmennyt (olin aiemmin soheltanut kiukaasta tehot minimiin), joten leipien kohotusaika venyi vähän turhan pitkäksi ja jouduin pariinkin otteeseen puhkomaan leivistä ilmaa pois ja kaapimaan niitä vähän jämptimmin kasaan ennen uuniin laittoa.



Hyvää leivästä kuitenkin tuli, eivätkä nuo valmiit muhkut mielestäni edes näytä kovin iljettäviltä. Kotona tehty saakin näyttää kotona tehdyltä, tycker jag. (Lisäys: Tosin nyt kun paljon paljon myöhemmin tuota kuvaa katson, niin eihän nuo kyllä mitenkään esteettisiä ole. Vaan lienevät hyviä olleet? En edes muista. Pitänee tehdä joskus uudestaan...)

Leipää olisi kiva tehdä itse enemmänkin. Omatekemä leipä on kaupan leipää halvempaa ja lisäaineetonta, eikä mikään tietystikään ole aivan uunituoretta leipää makoisampaa. Leivän leipominen tuntuu usein vain kovin työläältä (ehkä leivänsyöntiä voisi vähän yrittää hillitä niin sitä jaksaisi leipoa?) ja aina joskus leipomukset tahtovat mennä vähän pieleenkin. Yleensä kai syynä lienee se, että yritän sinnikkäästi lisätä leipätaikinaan kaikenmoista täysjyväjauhoa, hiutaletta ja siementä, jotka sitten tahtovat tehdä leivonnaisita vähän turhan jämäköitä rakenteeltaan. Tämän vuoksi meillä on herkuttelupatongin tekovastuu miehellä, joka sinnikkäästi kieltäytyy laittamasta taikinaan muuta kuin vaaleita vehnäjauhoja. - Tosin viimeisimmällä kerralla sain sen käyttämään himppasen ruisjauhojakin, ja patongit olivat onneksi ihan yhtä hyviä kuin ennenkin. Mitään vehnäjauhokauhua en pode, mutta toki mieluummin syön täysjyväistä. Harmi, että kaupassa kaikki terveellinen leipä tuntuu olevan epäterveellistä kalliimpaa, esimerkiksi 100-prosenttisesta rukiista leivotut leipäset maksavat enemmän kuin vehnänsekaiset ruispalat. Yksi kaupan suosikkiruisleivistäni on tosi jyväinen Real, jota jostain käsittämättömästä syystä myydään aivan minipienissä paketeissa - kuten myös muita kuituisampia leipiä!

Olisikin siis ehkä syytä kokeilla taas ruisleivän tekemistä. Muutama vuosi sitten testasinkin jotain ruislimppuohjetta, mutta ilmeisesti silloin jokin meni pieleen, koska en ole samalla ohjeella toistamiseen leiponut. Reseptivarastosta löytyy nyt jo ihanien, äidin joskus tekemien muskelileipästen ohje, mutta niiden tekeminen on oikeasti työlästä ja aikaaviepää (mm. parikin useamman tunnin kohotusta, pienten leipästen taputtelua pellille ja suuren suuren kulhon tiskaaminen, kun ei jaksaisi vain pientä taikinaa tehdä kun kerran töihin alkaa), ja niihinkin tulee itse asiassa vehnäjauhoja. Hyviä ja helppoja ruisleipäohjeita otetaan siis vastaan!


Paitsi leipä, myös leivänpäällysteet mietityttävät. Kuvassa olevilla leivillä kurkkuviipaleiden alla on itsetehtyä margariinia. Tavallisissa rasiamargariineissa on aika paljon kaikenmoisia lisäaineita, ja käsittääkseni (huom. nyt ei puhu asiantuntija) joissain myös rasvan laatu ei ole niin pehmeää kuin pitäisi, vaan niissä voi olla kovetettuja kasvirasvoja tmv. Näistä vähän huolestuneena soitin anopille ja kysyin ohjetta levitteeseen, jota muistin hänen joskus tehneen. Tässä ohje:

Omatekomargariini

100 g pehmeää voita
1 dl öljyä (mielellään muuta kuin rypsiöljyä)
2 dl kylmää vettä

Voin kannattaa olla ehkä hieman tavallista suolaisempaa ja öljyn kuulemma muuta kuin rypsiöljyä (esim. oliivia tai auringonkukkaa), sillä rypsiöljyn maku saattaa puskea levitteestä turhan voimakkaasti läpi. Itse kylläkin käytin rypsiöljyä, koska muuta ei kaapissa ollut, enkä huomaa maussa mitään erikoista, mutta joku muu saattaa olla eri mieltä. Käytetty voikin oli vain tavallisen suolaista, ja lopputulos siksi vähän laimea. Levitteen tekeminen on kuitenkin helppoa: pehmeä voi ja öljy sekoitetaan toisiinsa sauvasekoittimella, ja viimeiseksi lisätään vesi hyvin pienissä erissä tarmokkaasti edelleen sauvasekoittimella sekoittaen.

Tosin on huomattava, että tässäkin omatekomargariinissa on myös kovaa rasvaa. Lisäaineet kuitenkin loistavat poissaolollaan, ja tämä levite myös maistuu todella hyvältä (paitsi siis ei vielä tämä ensimmäinen kokeiluni). Ja tässäpä tullaankin yhteen syömisen ja ruuanlaiton suurimmista vaikeuksista: miten tehdä oikeita valintoja, kun mietittäviä asioita on niin paljon? Huomioon pitäisi ottaa ainakin ruuan tervellisyys, maku, hinta ja ekologiset seikat. Monet näistä tuntuvat olevan ainakin jossain määrin ristiriidassa keskenään (esimerkkinä luomun kalleus) ja ristiriitaisia ne ovat itsessäänkin. Valitsenko leivän päälle siis lisäaineetonta ja siksi terveellistä margariinia, jossa on kuitenkin paljon kovia rasvoja? Ja onko ekologisempaa ostaa kaupanleipää, jota on paistettu luultavasti energiatehokkaasti iso määrä kerrallaan mutta joka myydään muovipussissa, vai leipoa itse kotona joko lämmittäen uunia usein pieniä leipomuseriä varten tai pakastaen osan leivästä? Vai pitäisikö laittaa orsi kattoon ja leivät sinne kuivumaan tai ehkä lopettaa leivänsyönti tyystin? Siinäpä yhdelle ihmiselle pohdittavaa leipähyllyn eteen.