Hääpäiväillallinen

Vietimme perjantaisen 5-vuotishääpäivän (!) Kuusamossa metsässä K:n ja M:n kanssa. Illalla syötiin kolmen ruokalajin illallinen, johon kuului sienikeitto, meksikonpataa soijarouheella ja teltassa korttipelin ääressä nautitut kuohuviinit ja Reilun Kaupan suklaa. Vähällä rahalla päästiin ainakin. ;) Ensimmäisen kuvan kädet eivät ole omia.




Aamut aloitettiin ruisleivällä, pannukahvilla ja kaurapuurolla, jonka päälle löytyi metsästä vaikka millä mitalla mustikoita. Lisänä vielä kuivattuja karpaloita.


Ja vaikka eväät olivat ihan hyvät, niin olipa luksusta saada reissun jälkeen Oulussa fetasalaattia ja kalakeittoa!

Porvoon herkkuja

Tänään tehtiin pieni päiväreissu Porvooseen. Tarkoitus oli mennä höyryjunalla, joka liikennöi Keravan ja Porvoon väliä kesälauantaisin, mutta juna oli niin täynnä, että hyppäsimme omaan autoon. Matkaahan Porvooseen ei ole meiltä kuin vähän reilu 30 kilometriä, joten useamminkin siellä voisi piipahtaa. Retki oli nimittäin kerrassaan onnistunut - eikä vähiten aivan mielettömän hyvän ruuan vuoksi. Joen rannalla oli useampiakin terassiravintoloita, joista valitsimme Wilhelm Å -nimisen paikan. Mies valitsi alkuruuaksi vuohenjuustosalaatit ja pääruuaksi pariloitua lohta.


Molemmat olivat aivan loistavia valintoja. Salaatista en hoksannut ottaa kuvaa, mutta joka tapauksessa siinä oli useampaa eri salaattilaatua (mm. rucolaa, jonka kasvamista omalla parvekkeella odotan kärsimättömänä), kurkkua, kirsikkatomaattia, punasipulia, vuohenjuustokönttä ja tosi tosi hyvää balsamicokastiketta (kastikkeen laadun kertoi tarjoilija). Alkusalaatin aineksia löytyi myös pääruuasta. Uuniperuna oli ihan hyvää, mutta hävisi kyllä lohelle mennen tullen. En tiedä oliko kalan taika tuossa kastikkeessa vai missä, mutta lohi oli kyllä hirmuisen herkullista.

Jälkiruuan menimme syömään vanhassa kaupungissa olevaan Tee- ja kahvihuone Helmeen, jossa ei saanut kuvata (mahdollisesti koska paikka oli täynnä kaikkea vanhaa). Kokemus oli ihan uudenlainen: kahvikupillisen sijasta asiakkaalle annettiin juoma pienessä pannussa, josta sitten itse kaadeltiin sumppi kuppiin. Kahvin kaverina oli sacher-kakkua. Eväkset olivat oikein maistuvat, vaikkakin pieni ähky meinasi iskeä. Miinuksena voisi pitää sitä, että tuotteiden hintoja en onnistunut tiskiltä bongaamaan, joten kahvittelu tuli vähän kalliimaksi kuin ainakin minä etukäteen ajattelin. Mutta toisaalta toki matka tuli muuten suht halvaksi, kun bensoihinkaan ei ihan hirveästi mene tuollaisella matkalla rahaa. Kahvilassa sattui myös pieni välikohtaus, kun viereisessä pöydässä istunut ehkä kolmevuotias mansikkamyssyinen tyttö keikahti tuolillaan nurin, suoraan selälleen. Me viereisten pöytien ihmiset säikähdimme paljon enemmän kuin lapsi itse: pikkuinen ei edes tajunnut ruveta itkemään, kun isä koppasi tytön syliin. <3