Satokausi

Vaelluksen lisäksi ehdin lomailla* viime viikolla hyvän tovin Pattijoellakin. Ja täytyy sanoa, että parempaan aikaan ei olisi lomaa voinut viettää. Sää oli koko reissun ajan mitä mainioin: mereen ehdin kolme kertaa, ja edes vaelluksella ei juuri ehditty kastua.


Ajoituksen teki loistavaksi myös se, että joka paikassa maa suorastaan pursusi kaikenlaista syötävää. Vaellusreitillä kasvoi mustikoiden lisäksi sieniä (joita ei tosin uskallettu poimia sienikirjan puuttumisen vuoksi), äitin kasvimaalta sain matkaani kesäkurpitsaa, salaattia ja yrttejä, ja lisäksi vielä miehen siskon ja mummun pensaista punaviinimarjoja ja vadelmia. Vadelmapensaat tosin olivat aivan nokkosten valtaamia, mutta marjaa niissä oli silti paljon. Muutamat polttaraisenjäljet eivät ollenkaan himmentäneet sitä onnea, jota koin vadelmia poimiessani helleauringon lämmittäessä niskaa. Minulle kesä ei tule kaupungissa. (Etenkään kun omat parvekerucolani olivat viikon aikana entisestään kurjistuneet.)

Kaikkien muiden syömisten lisäksi toin mukanani sisustuskaupasta ostettuja lisäaineettomia mausteita ja leipävuoan, jossa olisi tarkoitus kokeilla saaristolaisleipää, ja rakkaalta mummulta vielä yhden leipäohjeen. Mutta mistä revin ajan kaikkeen kokkailuun?!




Tänään tavaroita purkaessani ja rinkkoja tuuletellessani hyödynsin tuomisia nopsasti kasaan kyhäämässäni salaatissa: salaatinlehtiä, punasipulia, persiljaa, basilikaa, kesäkurpitsaa, punaisia linssejä, raejuustoa, kuivattuja viikunoita ja oliiviöljyä, vieressä puna-ahvenfile. Maistui terveelliseltä, muuten makuja voisi ehkä vielä yrittää paremmin sovittaa yhteen. Iso satsi tuota kuitenkin meni.


* Mistään oikeasta lomastahan ei toki ole kyse, vaan ihan vain palkattomasta vapaasta, johon ei hirveästi lupia kysytty töistä. En vain hallitse vielä aikuisten kielenkäyttöä.