Katkarapusalaatti 1.0

Tein eilenillalla katkarapusalaattia, joka oli ihan hyvää. Jotain salaatista jäi kuitenkin vielä uupumaan - jos keksit, millä tämän täydellistää, niin kerro. Jotain ytyä ehkä pitäisi vielä olla. Tai jotain kovaa, pähkinää ehkä? En tiiä. Valkosipulimarinoidut katkikset ja paljolti hunajamelonilta maistunut halpa galiameloni, jota poimin kaupasta mukaan, olivat kyllä hyviä.



Katkarapusalaatti (2 annosta pääruuaksi)

1 pss isoja katkarapuja (pakaste)
n. ½ dl oliiviöljyä
n. 1 tl omenaviinietikkaa tai balsamicoa
3-5 valkosipulinkynttä
chiliä maun ja chilin laadun mukaan
1 tl mustapippuria
2 ruukkua salaattia (tässä jää- ja romainesalaattia)
½ makea meloni
n. 75 g (puolet 150 gramman palasesta) fetaa tai vastaavaa
tarjoiluun balsamicokastiketta (kaupasta löytyy)

Marinoi ensin katkaravut: Sekoita keskenään sulatetut katkaravut, oliiviöljy, viinietikka, pieneksi silputtu valkosipuli, chili ja mustapippuri. Anna maustua ainakin 30 min. Revi salaatti kulhoon ja sekoita joukkoon reiluhkoiksi palasiksi leikattu meloni, murusteltu feta ja katkaravut marinadeineen. Tarjoa patongin ja balsamicokastikkeen kanssa.

Juomapullossa oli muuten ihmeellinen matemaattinen teksti:


Nii-in, 0,75 litraa on vähemmän kuin litra mutta enemmän kuin puoli litraa. Hmm...

Oikiaa ruokaa

Kunnon kotiruuan tekeminen ja syöminen tekee onnelliseksi - tuntuu siltä, että elämä on hallinnassa.


Tänään tein ensimmäistä kertaa ikinä oikeaa lihakeittoa. Laitoin lihan, jossa oli vielä luut ja kaikki*, kiehumaan puolilta päivin, ja puoli kolmen aikaan keitto oli valmista. Väittäisin, että silti homma oli hyvinkin simppeli, ja lopputulos ihan mainio. Tajusin vielä syödessä, että kaikki raaka-aineet mausteita lukuun ottamatta olivat luomuruokapiiristä, joten eväs oli kaikin puolin laatuisaa: puhtaita, selviä makuja. (Ja selviä palasia: kouluruokalan mössöksi ehtineet keitot vähän iljettävät vieläkin, vaikka olenkin yleensä sitä mieltä, että kouluissa tarjottava ruoka on ihan hyvää.)

Ohje oli pääpiirteissään Pirkan (taas), joten en sitä nyt tässä toista.

* Myös läski. Ja seuraa tunnustus: minusta läski lihassa on hyvää, enkä karsi sitä pois.

Aarre pakastehyllystä

Ostakaa tätä: Pappagallon vadelmasorbetti. Löytyy jätskihyllystä ainaki meijän Prismasta, keltanen tylsännäköinen pyöreä paketti. Sisältää 21 % vadelmaa ja jopa vadelman siemeniä (IL-slangilla: "Katso rohkeat kuvat!"). Kilokaloreita 12o / 100 g (eli vähempi kuin esim. leivässä). E-koodeja tosin on pari, mutta harvinaisen aidon oloista tavarata on.

Siemenet!

Lanttua kakussa

Sarjoissamme "Kun ei osaa kieltäytyä herkuista, pitää tehdä terveellisiä herkkuja" ja "Leivotuttaa, mutten jaksa lähteä kauppaan, joten tehdään siitä, mitä kaapista löytyy": kakku, jossa on lanttua. Ei heikkohermoisille tai ennakkoluuloisille. Uusista makuyhdistelmistä innostuneet - kokeilkaa ihmeessä. Hyvää tämä on, oikeasti. Jokin vaikkapa kinuskinen kuorrutus voisi passata tähän myös hyvin. Mää en jaksanu.

Alemmasta kuvasta piti tulla taiteellinen ja hieno "Kakkupala kahvikupin päällä" -asetelma, hohhoo!

Lanttukakku (1 suuri tai 2 pientä)

n. 5 dl lantturaastetta (n. 1 keskikokoinen)
5 dl vehnäjauhoja
3 dl grahamjauhoja
1 tl kanelia
1 tl jauhettua pomeranssinkuorta
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
ripaus suolaa
4 dl sokeria
3 dl rouhittuja pähkinöitä
3 dl rusinoita (Näitä meillä ei ollut, mutta kannattaa ihan ehdottomasti laittaa - nyt kakkua syödessä koko ajan odottaa, että milloin niitä rusinoita oikein tulee.)
n. 3 dl öljyä
4 munaa
(loraus maitoa)

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää joukkoon märät. Jos taikinasta tulee liian paksun oloista, lisää vähän maitoa. Kaada taikina yhteen tai kahteen voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 180 asteessa vajaa tunti (pienet kakut) tai 150 asteessa n. 1½ tuntia (iso kakku). Tarkista kypsyys pitkällä tikulla, ja peitä kak(k)u(je)n pinta, jos uhkaa tummua liikaa. Anna vetäytyä ennen leikkaamista.

Se itää sittenkin!

(Mikä nyt ei toki vielä tarkoita, että noista joskus satoa saataisiin.)

Kaalipiiras

Löysin intialaisen kaalipiiraan ohjeen Kemikaalicocktailin kautta. Piiraassa oli niin paljon kaikkea ihanaa (mausteita, rusinoita, kookosta...) , että pakko oli kokeilla. Alkuperäisessä ohjeessa piirakka tehdään voitaikinaan, mutta halusin vähän keventää ja tein itse hiivataikinan, johon piirakan leivoin. Myöskään mietoa keltaista currytahnaa en ruvennut ostamaan, vaan korvasin sen sairaan tulisella chilitahnalla (jota laitoin toki vain vähän). A:n ensikommentti piiraasta oli ilahtuneen hämmästynyt "Onpa hyvää!".


Intialainen kaalipiiras (muutoksin)

Täyte:
½ kaali (tai kokonaan yksi pieni)
n. 2 rkl intialaista keltaista ja mietoa currytahnaa (2 tl tulista chilitahnaa)
1 dl kookoshiutaleita
1 dl rusinoita
2 rkl mustia sipulinsiemeniä ("löytyy maustekaupasta nigella nimellä", sanotaan alkuperäisessä ohjeessa, jätin pois)
2 rkl siirappia
suolaa
öljyä

Taikina:
4 dl vettä
1 tl suolaa
50 g hiivaa
1dl oliiviöljyä
n. 6 dl vehnäjauhoja
4 dl grahamjauhoja
(tai 1 pkt valmiita isoja lehtitaikinalevyjä)
1 kananmuna voiteluun tai veteen sekoitettua siirappia (tai oliiviöljyä, jos teet taikinan itse)

Aloita taikinasta: liuota hiiva veteen, lisää suola ja öljy, vaivaa jauhot joukkoon. Kannattaa tehdä taikinasta sen verran kiinteä, että siitä pystyy kaulimaan piiraalle kannen, jonka pystyy nostamaan piiraan päälle. Itse tein taikinasta turhan löysän. Kohota taikinaa täytteen teon ajan.

Täytteeseen silppua kaali ja paista sitä öljyssä pannulla, kunnes se on jonkin verran pehmentynyt. Lisää mausteet, rusinat ja kookos. (Mietoa currytahnaa paista kaalien kanssa jo aiemmin.)

Jaa taikina kahtia ja taputtele toinen puolisko pellille leivinpaperille. Levitä täyte päälle. Kaulitse toinen puoli taikinasta kanneksi. Voitele haluamallasi aineksella. Oliiviöljyllä tavoittelin voitaikinamaista fiilistä. Pakko ei ole voidella ollenkaan. Paista 200 asteessa, kunnes piiras on nätin ruskea.

Samalla uuninlämmityksellä leivoin muutakin. Vappuaamuisten muffinssien teosta oli jäänyt tuorejuustopäällystettä niin paljon, etten raaskinut laittaa sitä roskiin, vaan leivoin uuden satsin muffinsseja. Noh - latasin vuoat liian täyteen, ja tuorejuustokuorrutus enimmäkseen kiehui pellille. Eli periaatteessa olisi ollut sama hävittää se täyte saman tien (paitsi että nyt on kuitenkin täytteettömiä muffinsseja). Tämän innoittamana lisäsin näihin kirjoituksiin uuden kategorian. ;)

Aamupalaa

Pastanjauhannassa puhuttiin ruokavieraiden kutsumisesta, ja siitä keksin pyytää meille vappuaamuksi vieraita aamupalalle - yleensä kun tulee pyydettyä vieraita vain iltasella kylään. Ja vappunahan muutenkin tunnutaan brunssaavan täällä etelässä. Ulos ei kyllä tehnyt mieli, sen verran harmaa oli sää.

Tarjolle laitettiin ruis-pähkinäleipää, josta on tullut tämän talouden suuri suosikki, ja sämpylöitä, joihin laitoin kovaonnisista juureksista keittämääni sosetta. En juuri koskaan ole saanut sämpylöitä epäonnistumaan, mutta jostain syystä nyt ensimmäisestä pellillisestä tuli ihan kivikovia. Toinen sentään onnistui. Tein taikinan illalla ja jätin sen kohoamaan yön ajaksi, ja luulen, että sämpylöiden turmioksi koitui juuri liika kohottaminen. Leivän päälle tein yrttituorejuustosta ja lämminsavulohesta tahnaa, josta tuli ihan huisin hyvää. Idea tahnaan lähti kälyn kanssa tehtyjen voileipäkakkujen täytteistä. ;)

Tein myös muffinsseja, Voisilmäpelin ohjeella. Noita kannattaa ehdottomasti kokeilla, ovat ihanan kosteita ja mausteisia. Tosin muskottipähkinän määrää ei ehkä kannata tuplata, jos tekee annoksen kaksinkertaisena, kuten minä nyt. Lisäys: Muistinkin, että muutin ohjetta sen verran, että korvasin vajaa puolet jauhoista grahamilla ja vaihdoin pähkinärouheen vehnäleseiksi. Tämä kokeilu sentään onnistui.

Aamiaisen lisäksi vappua juhlistettiin myös eilen, kun syötiin A:n kanssa perinteisesti nakkeja ja perunasalaattia. En muuten hirveästi välitä monistakaan juhlista - akateemisiin vappurientoihin mua ei sais millään -, mutta sesonkiherkuille olen kyllä todella perso. Nakitkin menevät vappuna hyvin, vaikkei niitä muuten juuri tule syötyä. Tai ehkä ne juuri siksi vappuna maistuvatkin. Tänä vuonna ei paistettu munkkeja eikä tehty simaa, koska viime aikoina on tullut mätettyä ihan hirveästi kaikkia herkkuja naamaan ja koska simasta ei tahdo koskaan tulla loppua. Ostin kuitenkin kaupasta pakastettuja mustikkamunkkeja, jotka lämmitetään ja sokeroidaan, mutta ei ne kyllä omatekoisten veroisia ole. Vähän harmittaa, mutta kohtahan on taas vuosi mennyt ja sitten vois vaikka niitä munkkejakin taas tehdä... Meillä ne ovat ruukanneet olla pyöreitä ja hillotäytteisiä.

Juhannusjuustoa odotellen...