Mitä mää oikein syön? Ja mitä mää oikein tänne kirjotan?

En vissiin mitään kovin ihmeellistä, kun ei ole ollut mitään postattavaa. Tänään tein härkäpavuista hummusta. Ja koska hummus itsessään ei näytä miltään, otin siitä kuvan leivän päälle leviteltynä, kas näin:


Hummukseen tuli:

1 pakasterasiallinen keitettyjä härkäpapuja
n. 2 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 tl omenaviinietikkaa
n. ½ tl suolaa
n. 1½ tl juustokuminaa (<3)
vettä tarpeen mukaan

Soseuta pavut, valkosipuli, öljy ja etikka. Lisää vettä sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Maista ja mausta.

Viime aikoina olen syönyt lähinnä Unicafessa paitsi etten enää, koska kaksi lähintä meni kiinni kesäksi ja kolmanneksi lähimmässä on hirveät jonot. Evääksi olen väsäillyt lähinnä salaatteja, mutta niissä ei ole mitään kerrottavaa vaikka ihan hyviä olivatkin.

Vaan kohtapa on asioihin tulossa muutos. Kirjahyllyssä komeilee nimittäin kaksi uutta keittokirjaa. Näistä ensimmäinen on Hans Välimäen Mummola, jossa on suomalaisia perinneruokareseptejä - myös ohje kaikkien aikojen ällöoksennusruokaan eli rössypottuihin! Väitän aina, että olen kovin kaikkiruokainen, vaan rössypottuihin en kyllä ole pitkälläkään lusikalla koskenut vuosiin. Mutta nytpä otan itseäni niskasta kiinni ja teen huippukokin ohjeella kunnon veripalttusopat. (Mutta silti: hyi.*) Itse asiassa kirjassa on ohje itse rössyynkin. Aika äärimmäistä. Mutta ehkä täältä etelästä ei rössyä löydy? Monista ohjeista kirjassa oli oikein kauniit kuvat, vaan miksiköhän ei rössypotusta kuvaa ollut..? *muistelee lämmöllä sitä mustapilkkuista lientä ja mössöperunoita koulun ruokatunnilla*

Toisessa uudessa kirjassa on keitto-ohjeita, ja siitä luulisin myös kivoja työeväsohjeita löytyvän. Keitot on siitä kiitollista ruokaa, että ne menevät kuivempaa ruokaa paremmin vielä seuraavinakin päivinä, varsinkin, jos lämmittää keiton ihan kattilassa.

* Ajatus rössypotuista on lähes yhtä iljettävä kuin vasta lukemassani Tommi Liimatan Muovikorvossa ollut kohta, jossa kerrotaan paikallisesta kylähullusta. Aina tämän muistaessani tulee puistatus ja täytyy painaa kädet nyrkkiin, että omille kynsille ei vain käy mitään (lainaan huolimatta ruokablogiin sopimattomuudesta):

"Kynnet olivat unohtuneet niin pitkiksi ettei housun läpi saattanut takapuolta kaivaa. Kun eilen raapi törkyä kattilasta, tiskivedessä pehmennyt kynsi taittui ilkeästi - on ne herättyä vuoltava lyhyiksi. Muuten pystyy kohta oravana kiikkumaan puuhun että rapina käy."

Lähes yhtä kauhea on se takavuosien hampaanvihlontamainos, missä joku veti kynsillä pitkin liitutaulua. Yyyyyh.

Lisäys: Niin pitää vielä mainita, että "oikeaa" hummustahan tuo mun tekemä ei ole nähnytkään, mm. tahinia siinä ei ole. Ja oikeastihan hummus kai tehdään kikherneistä. Vaan ehkä kaikista maailman asioista tämä levite lienee lähimpänä hummusta kuitenkin?