Yhä ylös yrittää

Kokeilin taas saaristolaisleipää. Aina se edellistä kertaa paremmin onnistuu, kato vaikka.


1. Väärät maltaat.


2. Oikeat maltaat, mutta likilaskuiseksi jäi silti.


3. Tälläkin kertaa oikeat maltaat (sama pussi nääs), eikä olla enää edes koveria!

-> Ollaanko kerralla 4 jo plusnapaisia??!

Töin kahvinkeitto- ja mässynhankintaviikko verukkeenani kokeilin myös siitä Hans Välimäen kirjasta Hanna-tädin kakkuja. Tulevat muuten helposti! Tein puolitoistakertaisen annoksen ja vähän sormeilin reseptiä muutenkin. (Arvaatko? Noh, lisäsin ruisjauhoja... ja vähän vaniljasokeria ropsautin sekaan myös.)

Hanna-tädin kakut (2 tai 3 pellillistä)

100 g voita (150 g)
1 dl kermaa (1,5 dl)
1,5 dl sokeria (2,25 dl)
1 tl leivinjauhetta (1,5 tl)
2,5 dl vehnäjauhoja (n. 3 dl vehnää + 1,25 ruista, jouduin siis laittamaan jauhoja enemmän kuin ohjeessa oli, koska taikina jäi tosi löysäksi)
1,5 dl perunajauhoja (2,25 dl)
(1,5 tl vaniljasokeria)

Sulata voi ja sekoita joukkoon kaikki muut ainekset. (Laiskan leipurin unelma! Sulata voi ja tee taikina vielä teflonkattilassa, niin tiski sujuu kuin tanssi vain! Jos siis tanssi mielletään sujuvaksi asiaksi...) Pyöritä taikinasta pieniä palloja ja aseta pellille leivinpaperille. Keksit eivät kovin hirveästi leviä uunissa, joten ihan hirveän suurta hajurakoa ei tarvitse jättää. Minä sain pellille menemään 20 kakkusta. Paista 200 asteessa n. 10 min.

Tuomio: Ihan hyviä joo, mutta mausteisiin makuihin tottunut nykysuu kaipaa ehkä jotain. Kaardemumma voisi olla hyvä lisä, ehkä myös sitruunaa voisi miettiä. Seuraavalle kahvinkeittoviikolle ohjelmassa siis Hanna-tädin kakut 1.2.

Mitä mää oikein syön? Ja mitä mää oikein tänne kirjotan?

En vissiin mitään kovin ihmeellistä, kun ei ole ollut mitään postattavaa. Tänään tein härkäpavuista hummusta. Ja koska hummus itsessään ei näytä miltään, otin siitä kuvan leivän päälle leviteltynä, kas näin:


Hummukseen tuli:

1 pakasterasiallinen keitettyjä härkäpapuja
n. 2 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 tl omenaviinietikkaa
n. ½ tl suolaa
n. 1½ tl juustokuminaa (<3)
vettä tarpeen mukaan

Soseuta pavut, valkosipuli, öljy ja etikka. Lisää vettä sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Maista ja mausta.

Viime aikoina olen syönyt lähinnä Unicafessa paitsi etten enää, koska kaksi lähintä meni kiinni kesäksi ja kolmanneksi lähimmässä on hirveät jonot. Evääksi olen väsäillyt lähinnä salaatteja, mutta niissä ei ole mitään kerrottavaa vaikka ihan hyviä olivatkin.

Vaan kohtapa on asioihin tulossa muutos. Kirjahyllyssä komeilee nimittäin kaksi uutta keittokirjaa. Näistä ensimmäinen on Hans Välimäen Mummola, jossa on suomalaisia perinneruokareseptejä - myös ohje kaikkien aikojen ällöoksennusruokaan eli rössypottuihin! Väitän aina, että olen kovin kaikkiruokainen, vaan rössypottuihin en kyllä ole pitkälläkään lusikalla koskenut vuosiin. Mutta nytpä otan itseäni niskasta kiinni ja teen huippukokin ohjeella kunnon veripalttusopat. (Mutta silti: hyi.*) Itse asiassa kirjassa on ohje itse rössyynkin. Aika äärimmäistä. Mutta ehkä täältä etelästä ei rössyä löydy? Monista ohjeista kirjassa oli oikein kauniit kuvat, vaan miksiköhän ei rössypotusta kuvaa ollut..? *muistelee lämmöllä sitä mustapilkkuista lientä ja mössöperunoita koulun ruokatunnilla*

Toisessa uudessa kirjassa on keitto-ohjeita, ja siitä luulisin myös kivoja työeväsohjeita löytyvän. Keitot on siitä kiitollista ruokaa, että ne menevät kuivempaa ruokaa paremmin vielä seuraavinakin päivinä, varsinkin, jos lämmittää keiton ihan kattilassa.

* Ajatus rössypotuista on lähes yhtä iljettävä kuin vasta lukemassani Tommi Liimatan Muovikorvossa ollut kohta, jossa kerrotaan paikallisesta kylähullusta. Aina tämän muistaessani tulee puistatus ja täytyy painaa kädet nyrkkiin, että omille kynsille ei vain käy mitään (lainaan huolimatta ruokablogiin sopimattomuudesta):

"Kynnet olivat unohtuneet niin pitkiksi ettei housun läpi saattanut takapuolta kaivaa. Kun eilen raapi törkyä kattilasta, tiskivedessä pehmennyt kynsi taittui ilkeästi - on ne herättyä vuoltava lyhyiksi. Muuten pystyy kohta oravana kiikkumaan puuhun että rapina käy."

Lähes yhtä kauhea on se takavuosien hampaanvihlontamainos, missä joku veti kynsillä pitkin liitutaulua. Yyyyyh.

Lisäys: Niin pitää vielä mainita, että "oikeaa" hummustahan tuo mun tekemä ei ole nähnytkään, mm. tahinia siinä ei ole. Ja oikeastihan hummus kai tehdään kikherneistä. Vaan ehkä kaikista maailman asioista tämä levite lienee lähimpänä hummusta kuitenkin?