Pottumuusi 2.0

Luen ahkerasti Pastanjauhantaa mutten ole ennen tätä päivää tainnut mitään ohjetta kokeilla. Tänään kuitenkin intouduin tekemään yrttistä pottumuusia, ja voi että olikin hyvää! Pastanjauhajia mukaillen laitoin muusin kaveriksi lihapullia tomaattikastikkeessa, mutta tomaattikastikkeen tein aika pitkälti samalla tavalla kuin edellisen postauksen katkarapukeiton. Tosin Pastanjauhannassakin tomaattikastikkeessa oli jukurttia. Yllättävää oli, miten hyvin tomaattinen kastike sopi pottumuusin kylkeen - yleensä kun mielestäni muusin kanssa passaa vain ruskea kastike. Muusin rucola ja persilja taitavat kuitenkin olla aika luonteva pari tomaatin kanssa.

Ja mahtavaa: niin hyvää kuin sapuska olikin, sitä jäi sen verran yli, että saan siitä huomenna itselleni työeväät.

Jälkkäriksi tein puolukkarahkaa. Vaikka rahka kuin rahka on hyvää (ja helppo välipala, kun sekaan pilkkoo vaikka banaania), niin puolukkarahka on kyllä the Rahka ja peruksena paras: 2 dl kuohukermaa vatkattuna, 200 - 250 g rahkaa, n. 4 dl puolukoita, 3 tl vaniljasokeria ja n. 3 rkl hienoa sokeria.

"Vastuu-niminen taakka on rakas / ei sitä muille jakamalla saa keventää / ellen saa olla väsynyt ja korvaamaton"

Viikkoa on takana jo ihan liikaa (vaikka töissä vasta kaksi päivää) ja ulkona tihkuu kylmää vettä, vaan onneksi on ruokaa.

Ja pimiäki on.

Aioin tehdä kalakeittoa, mutta kala oli niin kallista, etten uskaltanut sitä ostaa kun en tiennyt, paljonko on tilillä rahaa. (Huomenna onneksi palkkapäivä!) Ostin katkarapuja ja tein niistä keiton. Yleensä keitossa kai metsästetään sattumia, mutta nyt kyllä liemi on niin mahtavaa, että katkaravut ja muut tilpehöörit jäivät ihan sen varjoon. Tämä keitto tsemppaa ihmisen vielä perjantaihin!

Tomaattinen katkarapukeitto

n. 3 rkl oliiviöljyä
2 porkkanaa
3 pientä sipulia
4 valkosipulinkynttä
1 tl tulista chilitahnaa (ikuisuuspurkki jääkaapissa - chili ja muita muita mausteita korvaamaan, jos ei jotain tällaista kaapista löydy)
1 tlk tomaattimurskaa
n. ½ dl tomaattisosetta
n. 3-4 dl vettä
½ kalaliemikuutio
1 rkl sitruunamehua
1 pss pakastettuja katkarapuja
n. 2 dl maustamatonta jukurttia
tuoretta persiljaa

Silppua porkkana ohuiksi suikaleiksi, silppua sipulit. Kuullota kattilassa oliiviöljyssä, kunnes ovat vähän pehmenneet. Lisää chilitahna, pyörittele hetken aikaa kasvisten kanssa. Kaada kattilaan tomaattimurska ja -sose sekä tomaattimurskapurkin huuhteluvesi. Heitä kalaliemikuutio joukkoon, ja anna kiehua, kunnes porkkanat ovat kypsiä mutta vielä napakoita. Lisää sitruunamehu, katkikset ja jukurtti, kuumenna mutta älä keitä etteivät katkaravut sitkisty (arvaakko kellä sitkistyi?). Lastaa päälle tuoretta persiljaa ja nassuta leivän ja maidon kanssa.

Täytteitä taikinalla

Viikonloppuna tuli taas leivottua.

Perjantai-iltana tehtiin pizzaa, jonka pohjaa kohotettiin pitkään ja hartaasti jo keskiviikosta asti, tällä ohjeella. Haettiin ihan Lidlistä asti oikeanlaisia jauhojakin ja kaikkea, mutta ihan ei saatu sellaista ohutta pizzeriapohjaa kuitenkaan. Pizzan paistamiseen meni paljon enemmän aikaa kuin olisi pitänyt, enkä ehkä uskaltanut venyttää pohjia tarpeeksi ohuiksi: omassa pizzassani pohja oli paikoin miltei sentin paksuinen... Uusi yritys joskus.


Mutta eihän tämäkään nyt toki pahaa ollut... ;) Täytteenä tomaattikastiketta, mozzarellaa, artisokan sydämiä, ilmakuivattua kinkkua ja basilikaa. Varsinkin artisokat oli aivan mahtavia. Mozzarellaa ostettaessa sattui hauskasti: seistiin Citymarketissa juustohyllyn edessä ja pohdittiin, että mitä mozzarellaa otetaan. Huomasin Pirkan buffalomozzarellan, jota olen kuullut kehuttavan, ja sanoin A:lle, että se on kuulemma hyvää, mutta toisaalta näyttää olevan myös puolta kalliimpaa kuin ihan perusversio. Ja saman tien kun olin päässyt noin sanomasta, sieppasi vieressä seissyt naisihminen salamana kärryynsä sitä buffalomozzarellaa ja hipsi pois. Me tyydyttiin siihen tavikseen.

Viikonlopun toinen leipomus oli lauantain siivouspäivän jälkeiseen nälkään pikapikaa tehty pannari. Pitkään arvottiin, että lähtäänkö kebabille, mutta lopulta viitseliäisyys vei voiton (ja olis sinne kebabilleki tosiaan pitänyt lähteä). Hyvää tämä silti oli, ja pikaruoaksikin voisi nimittää. Teemmä toistekin.


Ei minkään näköinen sienipannari

8 dl maitoa + 1 dl kermaa
3 munaa
1 tl suolaa
2 dl grahamjauhoja
n. 4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
n. ½ l sieniä
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
mustapippuria, oreganoa, timjamia
n. 2 - 3 dl juustoraastetta

Sekoita maitoon munat ja suola, lisää jauhot + leivinjauhe. Kaada taikina pellille. Ripottele päälle silputut sienet, sipulit ja mausteet ja päällimmäiseksi vielä juustoraaste. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Anna pannukakun jäähtyä vähän ennen syömistä: aivan tuoreena rakenne on vielä vähän taikinainen.

Se sienisalaatti!

Här kommer det: suolasienistä tehty sienisalaatti! Ja olipa muuten hyvää - kiitos kälytykselle vinkistä! Ohje suunnilleen Hans Välimäen kirjasta Mummola - jossa on muuten se rössypottuohjekin, joka on edelleen testaamatta. Ehkä ens viikonloppuna (jos ollaan molemmat kotona).

Täsä mää nyt oon!

Sienisalaatti (suluissa omat muutokseni)

2 dl sieniä (--> 3 dl)
1l vettä
1 sipuli
2 dl kermaviiliä (Tulipa mieleeni: löysin kaupasta muistaakseni Juustoportin luomukermaviiliä.)
1 tl suolaa (ei tarvi, jos on suolasieniä)
1 rkl sitruunamehua
valkopippuria tai sitruunapippuria (saatoin laittaa mustaakin)

Jos sienet ovat tuoreita, ryöppää ne ja valuta vesi pois. Tai jos käytät suolasieniä, liota niitä vedessä hyvä tovi, jotta enin suola lähtee. En tajunnut liottaa tarpeeksi kauan, ja salaatti oli vähän turhankin suolaista (mutta ah niin hyvää). Silppua sienet ja sipuli ja sekoita kaikki aineet keskenään. Simppeliä ku mikä. Anna maustua jääkaapissa hetki.

Kuvassa sienisalaatti hengailee tosi hyvän teeleivän päällä. Tällä ohjeella tehtyä leipää voi syödä myös muutenkin kuin ihan tuoreena. Yleensä teeleivät tahtovat kuivua aika pahoiksi vähän aikaa ässehdyttyään. Parasta tämäkin toki tuoreena on. Leivän ohje on - kehtaanko edes tunnustaa - kirjasta nimeltä Joulukuun päiviä, jossa on kaikenmoista joulunaposteltavaa ja -askarreltavaa ja jota olen jo vähän salaa kuikuillut. Joko kehtaa laittaa jouluvaloja??? Jos vaan panis niinku tänne sisälle, ja ottais ne pois jos joku tulee?

Parempi teeleipä (n. 16 kpl - puolita tai tee vain kolmasosa-annos, jos haluat syödä tuoreena)

1 l vehnäjauhoja (tai korvaa n. kolmasosa grahamilla tai vaikka jollain hiutaleilla)
2 tl suolaa
3 tl leivinjauhetta
150 g voita
3 munaa
3 dl ruokakermaa tai maustamatonta jukurttia (olen käyttänyt jukurttia)
voiteluun munaa (kah, enpä ole tätä huomannutkaan...)

Sekoita keskenään kuivat aineet ja pehmeä voi. Jos kotona on yleiskone, käy homma kätevästi sillä, ja jos ei ole, niin sormet taikinaan vaan. Lisää munat ja kerma/jukurtti sekoittaessasi. Kaavi taikina työpöydälle ja alusta vielä käsin (tai ole laiska siivoaja ja vaivaa vielä lisää siellä kulhossa). Tarvittaessa voi lisätä vähän jauhoja, mutta taikina saa olla pehmeää. Taputtele taikina n. 2 cm:n paksuiseksi levyksi ja ota pyöreällä muotilla leipäsiä (tai ota kulhosta nökköjä ja taputtele suoraan pellille). Voitele halutessasi munalla ja paista 225 asteessa n. 12 min.

Tapahtui eräänä lokakuisena iltana

Rouva vietti kiireisen työviikon jälkeen perjantai-iltaa yksin kotonaan ja oli väsynyt. Väsyneenä ei kannata yrittää esim. tutkimussuunnitelman kirjoittamista, joten rouva päätti leipoa. Voisilmäpeliä-blogista hän oli bongannut herkulliselta vaikuttavat syyspullat, ja teki niitä puolitta... kaksinkertaistaen ohjeen. Taikinankin jätti rouva niin pehmeäksi, että pullista tuli oikein muotovalioita ja pöydältä piti siivota arviolta litra täytettä leipomisen päätteeksi. Rouvalla oli myös laatikossaan paperisia leivosvuokia, joita ei tule koskaan käytettyä mutta joita nyt kuitenkin käytettiin, mikä myös vähän levähdytti pullia (silikonivuoassa ne olisivat varmasti kauniimmiksi paistuneet). Mutta olivat pullat silti niin hyviä, että niitä lauantaiaamun kahvikupposten kanssa meni kaksi (eikä rouva valinnut pelliltä niitä pienimpiä).

Mikä näyttää pahalta mutta maistuu hyvältä?

Toisenkin leipomuksen rouva pyöräytti. Joskus kesällä oli hän opiskelijaruokalassa - josta hän ei enää saa opiskelijahintaista ruokaa ja on siitä vähän surullinen - syönyt muistaakseensa "juurespaistoksen" nimeä kantanutta lajia, jossa oli taikinapohjan päällä ikään kuin juureskiusausta. Juurespiirakaksikin sitä ehkä olisi voinut nimittää. Viime viikonloppuna taas rouva oli erään toisen rouvan syntymäpäivillä, ja siellä oli tarjolla mainiota jauhelihapiirakkaa, jonka ohjeen ensin mainittu rouva vonkasi itselleen ja sovelsi sitä omaan juurespaistokseensa. Siitäkin tuli ihan hyvvää, voisiko vaikka nimittää paremmaksi arkipöperöksi tahi varmaan ihan kivaksi työevääksi.


Juurespaistos (pellillinen)

Pohja:
125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
n. 1½ dl grahamjauhoja
1 dl vehnäleseitä
½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 tlk kermaviiliä

Täyte:
2 porkkanaa
1 palsternakka
1 lanttu
1 (puna)sipuli
1 prk (200 g) tuorejuustoa (rouvalla oli savuporon makuista)
4 kananmunaa
n. 1 rkl kuivattua timjamia

Sekoita pohjan pehmeään voihin kuivat aineet ja lisää kermaviili. Lisää jauhoja tai tilkka nestettä, jos koostumus ei ole kiinteä mutta vielä helposti leviteltävä. Taputtele taikina pellille.

Raasta tai pilko juurekset pieneksi - ehkä kannattaa raastaa, jos ei pidä raastamista tympeänä ja vastenmielisenä (tämä pitää). Silppua sipuli. Lado juurekset taikinan päälle. Sekoita tuorejuusto, timjami ja kananmunat kulhossa, levittele juuresten päälle. Paista 225 asteessa ehkä puolisen tuntia (eli kunnes juurekset vähän ruskistuvat). Muitakin mausteita voi kokeilla, ja vaikkapa joku murusteltu feta olisi tässä varmasti hyvää. Täytteeseen voi sekoittaa myös kermaa - tällä ohjeella tehtynä munaseos oli vähän työläs saada riittämään koko täytteeseen.

Palsternakka - onko kauniimpaa juuresta olemassakaan? Haljunruskean kuoren alta paljastuu vitivalkoinen sisus.

Lisäys: Piirakka on oikein hyvää vaikka aamukahvilla, kun sen päälle höylää vähän juustoa ja lämmittää mikrossa. Ehkä täytteeseen tosiaan kannattaisi sekoittaa sitä juustoraastetta.

Pelastajapasta

Kävin torstaina istumassa töissä puolisentoista tuntia, kunnes totesin, että sen verran on kurja olo, että on parempi lähteä kotiin potemaan. Nälkähän siinä vaiheessa aamupäivää kuitenkin jo oli, joten ruinasin A:ta tekemään jotain nopeaa ruokaa. Huutelin itse ohjeita sohvan pohjalta (ja taisinpa nukahtaakin jossain välissä), ja yhteistyöllä saatiinkin melkoista herkkua lautasille. Olin totta puhuen itsekin vähän epäluuloinen ruuan onnistumisesta - siihen kun käytettiin vain kaikkea, mitä jääkaapista nyt sattui löytymään. Mutta joskus onnistuu yllättävästi.


Pelastava mitä nyt jääkaapista löytyy -pasta (2 annosta)

kahden hengen annos pastaa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
loraus öljyä
1 tlk tomaattimurskaa
puolikas kasvisliemikuutio
n. puoli prk (kymmenisen kappaletta?) aurinkokuivattua tomaattia
kourallinen oliiveja
n. 1 - 1½ dl maustamatonta jukurttia
mustapippuria
oreganoa
sinihomejuustoa

Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne öljyssä pannulla. Laita tässä välissä pastavesi kiehumaan. Lisää kastikkeeseen tomaattimurska ja kasvisliemikuutio. Hauduta pastan keiton ajan. Lisää 2 - 3 palaseen viipaloidut aurinkokuivatut tomaatit, oliivit ja jukurtti. (Jukurtti voi kuulostaa oudolta, mutta sitä kannattaa ihan ehdottomasti kokeilla, sillä se pyöristää kivasti muuten melko voimakkaita makuja.) Mausta. Tarjoile kastike pastan kanssa ja ripottele päälle sinihomejuustomuruja.

Uskon muuten vahvasti, että tämä ruoka oli myös iso osasyyllinen siihen, että perjantaina olin taas töissä ihan hyvinvoivana. (Tosin nukuin myös useamman tunnin päikkärit ja vielä yhdeksän tuntia yöunia päälle.) Tarkoitukseni oli lähteä tänään vielä töihin Turkuun tiedemessuille, vaan en sitten kuitenkaan uskaltanut lähteä, koska perjantaina oli jossain välissä vähän sellainen olo, että olisi kuume nousemassa. Noh, ei se noussut, eikä tänään tunnu enää missään mitään. Turussa olisi samassa paikassa ollut myös ruokamessut, joiden väliinjääminen harmittaa kovasti. Pööh.