Kangasrouskut

Facebook- ja puhelinkonsultoinnin avittamana päätettiin lähteä vielä tänään aamuvarhaisella (heräsin seiskalta ja tein teeleipiä!) hakemaan kangasrouskut mehtästä pois. Ja niitähän oli.


Muutama tatti löydettiin myös, ja reissun kohokohta oli, kun bongasin sammalen seasta muka korvasienen, joka olikin pieni sievä rypäs suppiksia. Paikka merkittiin muistiin - ehkä syksyn mittaan suppiksia löytyy samasta paikasta enemmänkin.

Hauskaa oli myös, että peräti kaksi paria lenkkeilijöitä rupesi puhuttamaan meitä mahtavan sienisaaliin johdosta. Saatiin ohjeita mm. suolasienten laittamiseen. Ehkä voisi kokeilla - noista sienistä kun riittää kuitenkin monenmoiseen. Raporttia ehkä seuraa. Nyt suihkuun!


Tämmönenki nähtiin.

Sienionni kääntyi!

No nyt oli mettä täynnä sieniä! Kohta menee uuniin kokeellinen tattipizza. Saapa nähä.

Vaan mitä tehdä: kaikkein eniten oli metsässä kangasrouskuja, jotka metsässä maistettaessa olivat kuulemma jokseenkin kitkeriä mutta sienikirjan mukaan kuitenkin ruuanlaittoon soveltuvia, kunhan ne ensin keittää. Kannattaako hakea pois?

Tehokas lauantai?

Olen nukkunut univelkoja pois, käynyt juoksemassa kaatosateessa ja kokeillut vaikka mitä uutta ruokaa.* Tässäpä ne:



Punajuuripasta. Summittaisen ohjeen otin täältä. Keitin punajuuren kuorineen vedessä, kastoin kylmään veteen ja revin kuoret pois. Laitoin pastaveden kiehumaan ja lämpenemään paistinpannun, jolla oliiviöljyä. Pastan kiehumisajan paistelin pilkottua punajuurta pannulla, ja sekoitin palaset kypsään pastaan ja laitoin sekaan vuohenjuustoa, mustapippuria, suolaa ja tilkan sitruunamehua. Vuohenjuusto oli kovaa, jota olin ostanut bataattikeitoa varten, - pehmeä juusto toimisi varmaankin paremmin, sinihome ehkä myös. Aioin laittaa päälle myös rucolaa, mutta olin niin nälkäinen, etten jaksanut lähteä kauppaan.




Omenapiirakka. Tätä varten lähdin sitten kauppaan ostamaan kananmunia ja creme fraichea. Ohje on alunperin tämmösestä blogista, mutta sitä kehuttiin myös samassa blogissa, josta tuo punajuuri-idea lähti. On muuten tosi hyvää, sanoisinko, että hyvällä tavalla kahvilamaista ehkä - pehmeää ja mehukasta. Tällä kertaa en edes vaihtanut mitään jauhoja grahamiin tai rukiiseen...

200 g sulatettua voita (Voi oli ostoslistassa, mutta unohdin silti ostaa --> korvaajaksi käy 2 dl rypsiöljyä + ripaus suolaa.)
1,5 dl sokeria
3 dl jauhoja (tai vähän yli)
1 muna
1,5 dl creme fraichea
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
3 - 4 omenaa
kanelia
sokeria
(vaahtera)siirappia
(n. 1 dl kaurahiutaleita)

Sekoita voi/öljy ja sokeri keskenään. Lisää jauhot (ei leivinjauhetta) ja erota n. kahvikupillisen verran taikinaa erilleen (tämä tulee piirakan päälle). Lisää muna, creme fraiche, vaniljasokeri, sooda ja leivinjauhe ja sekoita voimakkaasti tasaiseksi taikinaksi. Mulla taikina jäi tässä vaiheessa hyvin löysäksi, joten laitoin ehkä n. puoli desiä lisää jauhoja. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja lado päälle omenanpalat. Ripottele päälle kanelia ja sokeria - tosin piirakasta tulee varsin makea, joten tuon sokerin voisi ehkä jättää poiskin. Kaada päälle syrjään otettu taikina. Minä lisäsin tuohon päälletulevaan osaan noin desin kaurahiutaleita, jolloin päällyksestä tulee murumaisempi. Valuta päälle vielä vaahterasiirappia. En ole itse asiassa koskaan tainnut maistaakaan vaahterasiirappia, joten en osaa sanoa, millaisen lisän vaahterasiirappi tähän tuo. Laitoin siis tavallista siirappia, jota oli valmiiksi kaapissa. Edelleen: kun on kaapit jo valmiiksi täynnä, ei hotsita ostaa taas jotain uutta sinne... Paista piirakkaa 200 asteessa n. 20 - 30 minuuttia. Anna vähän jäähtyä ja syö vaniljajätskin kanssa.



Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: vaiva/maukkuus-suhteeltaan loistavat mikrotomaatit. Tämän keksin ihan ite, hohhoh: puolita tomaatti, iske lautaselle, valuta päälle vähän oliiviöljyä ja paljon mausteita (yrttejä, mustapippuria, suolaa - mulla tällä kertaa valmis "pasta basilico" -sekoitus). Iske mikroon täydellä teholla n. 40 sekunniksi - minuutiksi. Kaavi haarukalla suuhun samalla kun bloggaat, hyvvee on. Tee vielä toinenkin.

Tuo tomaatti on muuten torilta. Ostin, koska maksoivat vain euron kilo. Vaan vasta kojulle pysähdyttyäni ja muovipussin rullasta riivittyäni huomasin, että suurin osa tomaateista oli ylikypsiä, vähän homeisia, ruttusia yms. En enää kehdannut kuitenkaan perääntyä, joten etsin viisi siedettävää tomaattia pussiin kuitenkin. Kohtapa se alkaa olla tomaattiaika ohi. :( Sääntöni nimittäin on: tomaatteja ei osteta enää silloin, kun kilohinta ylittää kolme euroa. Talvella siirrytään porkkanaraasteeseen ja kaalisalaattiin, ja unohdetaan kesäiset vihannekset taas vähäksi aikaa. Tosin nyt syksyllä ei ehkä olekaan tehnyt enää hirveästi mieli salaattisalaattia, vaan uunijuurekset ja vaikkapa coleslaw houkuttelevat oikeastikin. Suunnittelin tekeväni joskus töihin evääksi juuri coleslaw'ta, jota laittaisin pitaleivän väliin tonnikalan kanssa. Ei mitään hajua mistä nyt tämmönen yhdistelmä tuli mieleen. Tai no olis se ainakin ihan kätevä toteuttaa töissäkin.

* Oikiasti olis pitäny kirjottaa tutkimussuunnitelmaa koko päivä.

Mannaryyneille käyttöä

Kesällä tehdystä Ahvenanmaan-reissusta oli tarkoitus kirjoittaa pitemmästikin, mutta se jäi. Postaukseen olisi voinut laittaa sarjan kuvia, joissa syön milloin mitäkin.

Yksi, jota Ahvenanmaalla oli pakko maistaa, oli tietenkin Ahvenanmaan pannukakku. Söimme sitä kahdessa paikassa. Ensimmäinen oli lähellä Kastelholman linnaa oleva Uffe på berget, joka nimensä mukaisesti oli korkean mäen päällä. Kahvilassa oli myös näköalatorni. Mutta täällä siis söimme ensimmäiset pannarit, ja maistui kyllä ihan mielettömän hyvälle, kun oli juuri polkenut n. 15-20 km Maarianhaminasta. Tosin tilatessa sattui pieni kömmähdys, kun myyjä kysyi ruotsiksi, otetaanko pannarin päälle vadelmahilloa vai luumukiisseliä, ja vastasin tärkeänä "joo tack". Myyjä vaihtoi suomeen, ja nolouksissani sanoin ensiksi mieleen tulleen vadelmahillon. Paikallinen herkku olisi tietysti pitänyt syödä paikalliseen tapaan sen luumukiisselin kanssa, joten menimme myöhemmin vielä Maarianhaminassa Svarta Katteniin syömään toiset pannukakut, nyt sen luumukiisselin kanssa. Uffen pannukakku oli ehkä parempaa - edelleen harmittaa möhlintä siellä. Uffe oli muuten myös ihan kohtuuhintainen paikka.

Kotiversio.

Mutta nyt syksyllä piti sitten vielä fiilistellä ja tehdä Ahvenanmaan pannukakkua. Valitsin monista ohjeista Hellapoliisin version. Vasta pannaria tehdessäni muistin yhden syyn, miksi ahvenanmaalainen pannukakku oli niin hyvää: siinä on kaardemummaa! Aivan autenttisen oloista ei tästä kotiversiosta tullut, sillä ahvenanmaalla pannari oli tosi paksu eikä sellainen ilmava kuten tavallinen pannukakku. Kuten kuvasta näkyy, tämä on vähän ilmava eikä paksuuttakaan ole sen enempää kuin pannarilla yleensä. Mietinkin, että seuraavalla kerralla taikinaa voisi kokeilla tehdä tuplamäärän. Paistoaikaa ja -lämpötilaa täytyisi sitten varmaan säätää myös. Tai jos joku tietää jonkin oikein hyvän Ahvenanmaan pannari ohjeen, saapi vinkata.

Ahvenanmaan pannukakku (pellillinen)

Puuro:
5 dl maitoa
0,75 dl mannaryynejä

Sekoita puuroon:
4 munaa
1 dl sokeria
5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl kaardemummaa (laitoin tietenki 2)
1,5 tl vaniljasokeria

Keitä puuro pakkauksen ohjeen mukaan. Jäähdytä puuro ja sekoita siihen muut aineet. Minä päästin puuron jähtymään liikaa, sillä puuro oli ehtinyt mennä jo aika tymäkäksi klöntiksi, jota oli melkoisen vaikea saada sekoittumaan muuhun taikinaan. Tomeralla vatkauksella sain loppujen lopuksi aikaan tasaisen taikinan. Siis: puuron ei tarvitse olla aivan kylmää, ja maito kannattaa lisätä taikinaan vähitellen, jotta vispaaminen käy kätevämmin.

Paista 225 asteessa n. puoli tuntia.

Tarjoile kermavaahdon ja hillon tai luumusopan kanssa. Meillä käytettiin tällä kertaa punaviinimarja-tähtianishilloa. Ehkä joulun alla voisi tehdä sitä luumusoppaakin. (Joulu on ihan kohta!)

"Pehmelöistä"

En ole ollut mitenkään kauhean innostunut mistään smoothie-hommista, sillä tykkään pureskella ruokani, enkä halua kiskoa varsinkaan aamupalaa yhdellä huikalla alas. Meillä on kuitenkin kotona blenderi, ja eilen illalla latasin siihen pari desiä mustikoita sulamaan aamuksi. Nimittäin meillä on nyt pakastimessa taas jonkin verran marjoja (oikeasti tarvitsisimme isomman pakastimen), joita en ole vielä hirveästi kuitenkaan käyttänyt: puuron päälle ne sopivat mainiosti, mutta puuro ei pidä nälkää minkään vertaa, eikä ole tullut tehtyä soppaa tai jukurttiakaan.

Onneksi laitoin mustikat juuri eilen, sillä tämä aamu oli ihan karmiva. Jo eilisen päivän vietin flunssan vuoksi käytännössä nukkuen, ja nyt yöllä nukuin kunnioitettavat yksitoista tuntia. Tosin kävin hereillä jo seitsemän aikaan, jolloin totesin, että olo on niin hirveä, etten tolpillani pysy. Menin uudestaan nukkumaan ja heräsin - tätä ei usko kukaan - varttia vaille yksitoista. Vaan kylläpä sitten kelpasi, kun surautti itselleen pirtelöä, joka oli helppo kaataa kurkusta alas. Ja sainpa siinä sivussa juotua myös kahvia ja syötyä pari juusto-kinkku-kurkkuvoileipää. Elämä hymyilee taas.

Pahan aamun pelastus eli mustikka-banaanipehmelö (2 keskikokoista lasillista)

2 dl mustikoita
1 banaani
1 tl hunajaa
1 rkl vehnäleseitä
maitoa

Laita maitoa lukuun ottamatta kaikki aineet blenderiin tai sössää sauvasekoittimella. Lisää maitoa sen verran, että koostumus on sopivan juotava. Kaada lasin kautta kurkkuun.

Limeä kakussa ja keitossa

Jee, tein pitkästä aikaa jotain uutta. Kestitsen torstaina vähän isompaa porukkaa, ja kokeilin sitä varten Sata soppaa -nimisestä keittokirjasta bataatti-kookoskeittoa, jossa "vahva, kypsytetty vuohenjuusto täydentää makunautinnon". Olikin ihan hyvää, ja varsin nopea tehdäkin. Ja vaikka tässä on vähän eksoottisempiakin aineita, ei keitto tule mitenkään kalliiksi kuitenkaan. Korvasin joitain maustejuttuja kaapista jo valmiiksi löytyvillä versioilla. Ylipäätäänkin ruuanlaitossa kannattaa katsoa, voiko reseptin jonkin ainesosan korvata kaapista jo löytyvällä tavaralla, ettei nurkat täyty kaikenmoisista erikoisista mausteista ym., joita tulee käytettyä vain siihen yhteen ruokaan.

Bataatti-kookoskeitto (n. neljä annosta)

500 g bataattia
1-2 jauhoista perunaa
pala juuriselleriä
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä (tietenki 3)
pala tuoretta inkivääriä (muukin käy - minä laitoin säilöttyjä inkiväärilastuja, jota ostettiin, kun tehtiin sushia ja jolle ei ole ihan hirveästi käyttöä löytynyt)
1 rkl voita
1 tlk (400 g) kookosmaitoa2 rkl kasvisfondia tai kasvisliemikuutio
7 dl vettä (kannattaa laittaa ensin vaikka n. 5 dl)
½ tl lime-pippuriseosta (tai pari tl limemehua + n. ½ tl mustapippuria)
100-150 g kovaa vuohenjuustoa raastettuna
yrttisuolaa (hah, nyt huomasin, että unohdin tämän kokonaan!)

Paloittele juurekset, hienonna sipulit. Kuullota sipuleja voissa, lisää juurekset, osa kasvisliemestä ja kookosmaito. Keitä, kunnes juurekset ovat kypsiä. Lisää mausteet ja soseuta, lisää vettä jos on tarpeen.( Minä laitoin kaiken veden heti alussa, ja keitosta tuli ehkä turhan laihaa.) Lisää joukkoon raastettu vuohenjuusto ja kuumenna, kunnes juusto sulaa. Tarkista suola.

Limeä tuli myös kakkuun, jonka ohjeen bongasin työpaikan kahvipöydällä avoinna olleesta Maku-lehdestä (4/2010). Tätä ei ole vielä maistettu, mutta senkin uhalla laitan ohjeen. (Lisäys: Nyt on maistettu, ja onpa muuten aikas mahtavan mehevä ja kostea kuivakakku - kannattaa ehkä jopa miettiä lusikalla syömistä. Ja ei, kakku ei jäänyt raa'aksi.) Tuli muuten melko jouluiset aromit kämppään - enkä ymmärrä, miksi. Ei tähän nyt mitään niin kauhean jouluisia aineksia tule. Vai onko se vain niin, että kuivakakut tälle sukupolvelle merkitsee joulua, eikä niitä muuten leivota?

Kesäkurpitsa-limekakku (pienehköön vuokaan, isompaan voisi tehdä puolitoistakertaisena)

150 g pehmeää voita
2 dl sokeria3 munaa
2 limeä
2 rkl hunajaa
4 dl vehnäjauhoja (tai 3 dl + 1 dl grahamia)
1 tl ruokasoodaa
1 pieni (250 g) kesäkurpitsa

Raasta kesäkurpitsa ja laita valumaan siivilään. Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Raasta limestä kuori (Millä sitrushedelmien kuori kannattaa raastaa? Mulla se jämähtää vaan siihen raastimeen kiinni.) ja purista ½ dl mehua. Sekoita kuoriraaste ja mehu hunajaan, lisää taikinaan. Sekoita keskenään jauhot ja sooda, kääntele joukkoon. Lisää vielä kuivaksi puristeltu kesäkurpitsaraaste. Kaada taikina voideltuun & korppujauhotettuun vuokaan, paista 175 asteessa n. 45-50 min. Päälle voi tehdä tomusokeri-vesikuorrutusta, jonka maustaa limemehulla.

Kuivakakku - tuo mummoklassikko, jota muut vieroksuvat!