Intouduin muffinssipäivän iltana leipomaan uudestaankin, pizzaa tällä kertaa. Avasin keittokirjan tavalliseen tapaan pizzapohjaohjeen kohdalta ja aloin jo ottamaan jauhopusseja esille, kun huomasin vieressä pannupizzan ohjeen. En ole koskaan tehnyt pannupizzaa, joten vaihdoin lennossa suunnitelmia. Ruuasta tuli muutenkin ihan erilaista kuin aiemmin tekemäni pizzat: tein tomaattikastikkeen itse (kokeneet tomaattikastikkeen tekijät varmaan nauravat partaansa lukiessaan tästä: ei kastikkeeni varmaan ole kunnon tomaattikastiketta nähnytkään) ja käytin täytteeseen parsakaalta, kun pizza näytti muuten jäävän melko vähätäytteiseksi. Tuloksesta tuli vähän piirakkamainen, mutta erittäin hyvä yhtä kaikki: mehukas ja maukas. Ja pizzan päälle saatiin vielä parvekkeelta rucolaa, joka mokoma on kasvanut erittäin kituliaasti koko kesän, mutta tuottaa nyt vielä syksynä synkeimpänäkin satoa.
Kinkku-parsakaalipannupizza
Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
3 tl kuivahiivaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
2 dl vettä
Täyte:
2 rkl öljyä
4 tomaattia
1 iso tai 2 pientä sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 tl mustapippuria
1 rkl oreganoa
100 g (kylmäsavu)kinkkua (leikkele)
pieni parsakaali (n. 200 g varsineen)
palanen (n. 50 g ) vuohenjuustoa
n. 150 g kevytjuustoraastetta
tukko rucolaa
Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään, lisää vesi ja öljy ja vaivaa taikinaksi. Kohota hyvin. Painele kohonnut taikina öljytyn kakku- tai piirasvuoan pohjalle ja reunoille.
Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullota öljyssä pannulla. Lisää kuutioitu tomaatti ja anna kiehua pienellä lämmöllä kunnes kastike on sopivan paksua (olisko mennyt viitisentoista minuuttia). Mausta mustapippurilla ja oreganolla. Suikaloi kinkku ja viipaloi vuohenjuusto, irroita parsakaalista kukinnot ja paloittele ne vähän pienemmiksi. (Syö kukkakaalin varsi, jos et keksi sille muuta käyttöä.) Kippaa tomaattikastike pohjalle, lado pääälle kinkkusiivut ja parsakaalipalat ja päälle vuohenjuustosiivut. Kruunaa juustoraasteella ja laita uuniin 225 asteeseen n. 15-20 minuutiksi. Tarjoile rucolan kera.
Ja nyt onkin sitten syöty siihen malliin (eilen aamulla pizzanjämät ja suklaamuffinssit aamupalaksi, illalla valtavat burgerit ennen leffaan menoa ja leffassa karkkia), että tänään vedetään aamupalaksi marjoja ja vihreää teetä ja lounaaksi ehkä juureskeittoa. Katumusharjoitukset kutsuvat.
EDIT: Ei, kyllä sitä kahvia tarvii kuitenkin, ilman kofeiinia ei aamu ala. Kahvia ja marjoja, nam.
Eilen A:n 24-vuotissyntymäpäivä, tänään omani. Sovimme, ettemme osta toisillemme lahjoja, mutta jotain pientä kivaa halusin värkätä. Niinpä nousin aamulla leipomaan suklaamuffinsseja (eikä yhtään ollut oma lehmä ojassa, hoho). Ohjeen otin Olivia-lehdestä, mutta muutin ohjetta vähän lisäämällä pohjataikinaan kaakaojauhetta ja maustamalla kuorrutuksen rommilla. Resepti oli siitä näppärä, että se ei vaadi sähkövatkaimen käyttöä, joten päivänsankari ei herännyt. Tosin täytyy sanoa, että eipä tuo ole ennenkään heräillyt aamuisiin hääräilemisiini, sähkövatkainta ja sauvasekoitinta kärsii huudattaa aamusta asti.
Suklaamuffinssi featuring kurkkupäällysteiset ruislimppuviipaleet.
Puolitin ohjeen, koska pakastimesta löytyy edelleen melko paljon pullaakin, ja tuloksena syntyi neljä suurta muffinssia. Alkuperäisessä ohjeessa suklaata käytetään yhteensä 250 g, tätä varten ostin Pandan tummasuklaisen levyn, jonka paino oli varsin sopivasti 130 g.Kuten kuvasta ehkä huomaa, muffinssit on paistettu silikonivuoissa, jotka ovat varsin näppäriä. Tosin se paperivuoka muffinssin ympärillä on ihan kiva, joten välillä voisi ostaa niitäkin.Suklaamuffinssit n. 80 g eli 5 riviä tummaa suklaata
50 g sulatettua voita
1 muna
0,5 dl ranskankermaa
1 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
0,25 dl tummaa kaakaojauhetta
0,5 tl soodaa
0,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
Kuorrutus:
n. 50 g eli 3 riviä suklaata
25 g voita
vajaa 1 dl tomusokeria
1 rkl rommia
nonparelleja tms.
Sulata voi. Rouhi suklaa reiluiksi palasiksi. Vatkaa kananmunan rakenne rikki. Lisää jäähtynyt voi ja ranskankerma. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Kääntele lopuksi joukkon suklaarouhe. Nostele taikina vuokiin ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia.
Kuorrutusta varten sulata voi ja suklaa kattilassa. Lisää rommi ja tomusokeria niin paljon että saat seoksesta helposti levitettävän. Levitä vielä hieman lämpimien muffinssien päälle. Ripottele päälle nonparelleja tai alkuperäisohjeen mukaisesti Marianne-rouhetta.
Syö, ja muistele jälkeenpäin lämmöllä. Nyyh, ne meni kaikki jo!
Kysymys: Kun aamulla kahdeksalta on tarkoitus mennä verikokeeseen, jota ennen pitää olla kymmenen tuntia syömättä ja juomatta, mitä tehdään edellisenä iltana yhdeksän aikoihin?
Vastaus: Vedetään napa täyteen tuoretta korvapuustia ja kuumaa kaakaota.
Pullat tehtiin rakkaudella, pitkään vaivaten ja kohottaen. Välissä on voita, kanelia ja fariinisokeria, päällä raesokeria, joka on muuten muuttanut kanssamme Espoosta Keravalle. Ja muuttaa ehkä vielä toisenkin kerran (kuka ties minne), kun tämä asunto joskus jää taakse.
Kaakauhun käytetään kupillista kohti 2 tl tummaa kaakaojauhetta, saman verran tummaa sokeria ja 2 dl maitoa, jotka tarmokkaasti sekoitetaan kattilassa ja kuumennetaan höyryäväksi. Sekaan voi lorauttaa rommia.
Tuppaan usein ahnehtimaan kaikenlaista myöhemmin harmittavaa yksin ollessani, joten pyysin A:ta kieltämään minua syömästä puusteja yksinäni ja kysymään aina kotiin tullessaan: "Ethän ole syönyt pullaa?". Lupaan sen nyt täälläkin - näitä syödään maltillisesti aamukahvin kanssa, ei ohimennen viittä gradun väännön ohessa.
En ole pitkään pitkään aikaan ostanut valmiiksi maustettua jukurttia (enkä käyttänyt sanaa jogurtti), mutta olen kyllä kironnut maustamattoman jukurtin kovaa hintaa. On suuri vääryys, että maustamaton maksaa enemmän kuin maustettu ja etenkin että terveellinen maksaa enemmän kuin epäterveellinen. Kuningaskuluttajan sivuilla olevan jutun mukaan syy on ilmeisesti ainakin siinä, että maustamatonta jukurttia myydään sen verran vähemmän kuin maustettua, että sen tuotantokustannukset ovat korkeammat.
Koska en usko, että yksinäni maustamatonta ostamalla saisin sen hintaa alemmas, päätin kokeilla jukurtin tekemistä kotona. Joissain netistä löytyneissä ohjeissa oli mukana maitojauhetta, mutta yksinkertaisimmillaan jukurttiin tarvitsee tavallista maitoa ja juureksi valmista jukurttia. Maito kuumennetaan kiehuvaksi ja jäähdytetään kädenlämpöiseksi, jonka jälkeen sekaan vispataan n. 2 dl jukurttia. Tämän jälkeen seoksen annetaan seistä huoneenlämmössä tai jopa vähän lämpimämmässä yön yli. Itse kiedoin astian ympärille pari keittiöpyyhettä lämpöä eristämään. Ja aamulla maito oli tosiaan muuttunut jukurtiksi. Rakenne tuntui aluksi jopa vähän viilimäiseltä, mutta asettui pienen sekoittelun jälkeen.
Käytin kokeilussani rasvatonta luomumaitoa ja Valion luomujukurttia, joten sain siis luomujukurttia paljon tavanomaista halvemmalla. Maustamattoman jukurtin voi sitten maustaa oman makunsa mukaan, ylläolevassa on kolmisen desiä mustikoita ja loraus hunajaa. Esimerkiksi Valion Vanilla-sarjan mustikkajukurtissa on enemmän sokeria kuin mustikkaa, joten itse maustamalla saa selvästi ravinteikkaampaa syötävää. Väri ylläolevassa jukurtissa on moneen valmiiseen mustikkajukurttiin verrattuna turhan haalea, mikä johtuu kuitenkin lähinnä siitä, etten murskannut mustikoita ollenkaan, soseena ne olisivat tietysti tehneet jugurtista voimakkaamman punaisen. Mustikoita on kuitenkin paljon enemmän kuin valmiissa (tuossa Vanilla-jukurtissa näyttäisi olevan 5 % marjaa, tässä omassani laskutavasta riippuen n. 20 %). Ennen maustamista kannattaa muistaa ottaa talteen juuri seuraavaa satsia varten. (Ja minähän en muistanut, joten voinkin kokeilla seuraavaksi, miten juurijukurtti vaikuttaa lopputulokseen.)
En kuulu Marttoihin, mutta kyllä minussa pieni emäntä asustaa. Sitä emäntää korpeaa, jos se joutuu jättämään korpeen* paljon ilmaista ruokaa. Marjojahan meillä jo aika hyvin onkin (ja yritän nyt syödä niitä pois puolukoiden alta), mutta vielä on tehnyt mieli sieniä. Eilen sitten viimein saimme A:n kanssa aikataulut sopimaan yhteen (A:lla vapaapäivä, mulla "gradupäivä") ja pääsimme sienimetsälle. Tämä itse asiassa oli vasta toinen syksy, kun ikinä edes sienestämme. Edellisillä kerroilla saaliina on ollut hyvin sekalainen valikoima lähinnä tatteja ja haperoita, mutta nyt osuimme siihen asti melko epäonnisen sieniretken päätteeksi savottapaikalle, josta löytyi vaikka kuinka paljon suppilovahveroita! Aikaa meillä oli enää melko vähän, mutta nelisen litraa oli saaliin suuruus kuitenkin. Aloittelevalle sienestäjälle kokemus oli melkoisen kannustava, kun sieniä pystyi kiskomaan maasta kaksin käsin, niin paljon niitä oli.
Saaliiksi tuli myös pari rouskua, muutama rusko-orakas, yksi kanttarelli ja yksi tatti, joita laitoin iltapalamuffinssien täytteeksi. Suppikset päätin kuivata. Homma kävi yllättävänkin näppärästi: Pienen pyykkitelineen päälle levitettiin sanomalehtipaperi, jolle sienet (isoimmat halkaistuina) leviteltiin. Pyykkiteline nostettiin saunan ylälauteelle, ja väänsin vielä kiukaan noin puoleksi tunniksi päälle hyvin pienellä teholla (lämpötila oli enimmillään ehkä n. 45 astetta). Luultavasti sienet olisivat kuivuneet ilman kiukaan lämmitystäkin, sillä jo seuraavana aamuna sienet olivat selvästi kuivempia ja alle vuorokauden päästä ne pystyi jo laittamaan säilytysastiaan.
"Ennen."
"Jälkeen."
Olen muuten miettinyt, että joskus olisi mielenkiintoista kokeilla elämää ilman pakastinta, ja ainakin tämä sientenkuivauskokemus oli ihan rohkaiseva. Ehkä joskus, kun on enemmän tilaa ja vaikkapa pieni kellari tai ulkovarasto, voisi kokeilla vaihtoehtoisia säilömismuotoja.
* Täältä etelästä on kyllä vaikea löytää korpea, kun jokaisessa lupaavanoloisessa pöheikössä onkin aina talo, ja talojen pihoilta ei ihan viitsisi sienestää. Kaipaan isoja mehtiä!
Syön vähemmän kalaa kuin haluaisin. UniCafessa valitsen sitä aina silloin tällöin, mutta siellä kalavaihtoehto on yleensä jotain leivitettyä/friteerattua, joten kaipaan aika usein "kalaa kalana", ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä. Kotiin ostan kalaa kuitenkin turhan harvoin, sillä lähi-Prismassa, josta meidän ruokaostokset yleensä tehdään, on tosi vaatimaton kalatiski, joten kalaostoksille pitää lähteä Citymarketiin, jossa noin muuten ei tule asioitua sen kalliuden vuoksi. (Ja sitä paitsi siellä on äärimmäisen houkutteleva kuivahedelmä- ja pähkinähylly, josta yritän pysyä kaukana etten vetäisi jatkuvasti kuivahedelmäöverejä.) Nyt kuitenkin Cittariin vei tieni, ja ostin sieltä haukifileen. Haukea kai ei yleensä pidetä mitenkään loistavana ruokakalana, mutta ihan näppärää ruokaa se on: suht edullista (tällä kertaa 10 euroa kilolta, ostamalleni fileelle tuli hintaa n. 2,5 e), vähärasvaista ja ympäristön kannalta hyvä valinta.
Tänään tein oikein kunnon kotiruokaa (sesongin mukaista vieläpä), ja lykkäsin kalan uuniin porkkana-pottupedille. Ruoka oli äärimmäisen simppeli niin ainesosiltaan kuin valmistukseltaankin, mutta hyvää oli (ja tästä syödään vielä huomennakin!).
Ei-niin-mielikuvituksellinen uunikala
haukifilee (n. 250 g)
2 rkl pestoa
6 perunaa
6 porkkanaa
n. ½ dl rypsiöljyä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 rkl kuivattua rosmariinia
Pese porkkanat ja perunat. Viipaloi porkkanat ja kuutioi perunat parisenttisiksi. Sekoita joukkoon öljy ja mausteet. Kippaa vuokaan ja lataa päälle haukifilee, jonka päällystät pestolla. Paista 200 asteessa n. puoli tuntia tai kunnes eväkset alkavat tuntua kypsiltä. (En totta puhuen yhtään katsonut kelloon näitä paistaessani.) Keitä kaveriksi parsakaalta, myös perinteinen kurkkusalaatti ja aiemmin mainostettu raejuusto menevät hyvin alas tämän kanssa. (Joo-o, oli nämä lisukkeet oikeasti tosi tarkasti mietittyjä!)
Jälkiruokana syötiin Ingmanin suklaista tofujäätelöä, joka oli vähän ristiriitaisesti jopa kermaisemman oloista kuin kermajäätelö. Suosittelen :)
Niin hyvää kuin tämänkertainen ruoka olikin, haaveilen kalaruokakurssista. Haluaisin oppia perkaamaan kalani (tällä hetkellä taitoni ovat sellaiset, että perkausjätettä tulee enemmän kuin syötävää tavaraa) ja myös käyttämään kalaa vähän monipuolisemmin: nykyään lykkään kalani lähes poikkeuksetta uuniin. Keittokin kyllä varmasti luonnistuisi, mutta helppoutensa vuoksi uunikala vie aina voiton.
Lisää tietoa kalalajeista löytyy muuten WWF:n Meren herkkuja -kalaoppaasta (joka kertoo, että aiemmin syömäni puna-ahven onkin punaisella listalla, puna-ahven kun ei olekaan ahven, joka puolestaan on ihan suositeltava kalalaji).
Kuten suurin osa laittamastani ruuasta, tämäkin syntyi, kun piti miettiä mitä tehdä jääkaapissa parasta ennen -päiväyksen tuntumassa oleville elintarvikkeille. Tällä kertaa tuhottua piti saada raejuustoa, jota olen proteiinintarpeeseen yrittänyt aina silloin tällöin ostaa. Paljaaltaan raejuusto ei oikein minulle uppoa, salaatissakin heikohkosti, joten olen huijata itseäni ja piilottaa sitä milloin mihinkin. Yhtenä iltapäivänä keksin ennakkoluulottomasti laittaa raejuustosta ja mustikoista välipalaa, ja ainakin omasta mielestäni raejuusto sopiikin yllättäen paremmin makean kuin suolaisen kanssa yhteen.
Tässä siis proteiininnälkäisten iloksi:
Raejuusto-mustikkaherkku (yhdelle, määrät hyvin summittaisia)
2 dl mustikoita
1½ dl raejuustoa
kourallinen pekaanipähkinöitä
1 rkl hunajaa
1 tl kaardemummaa
Laita kulhoon mustikat ja raejuusto. Paloittele pähkinät ja paahda kuumalla pannulla ja kippaa kulhoon. Mausta hunajalla ja kaardemummalla.
Porvoon-reissulla söimme alkupalaksi mielettömän hyvää salaattia, ja halusin kokeilla samanlaista kotona. Parvekkeella koko kesän kasvattamani rucola on nyt alkanut tuottaa satoa, joten nyt oli hyvä hetki Porvoon-uusinnalle. Aivan uskollinen en ollut alkuperäisversiolle, vaan säädin sitä hieman syksyisempään suuntaan mm. paistamalla vuohenjuustoa pannulla ja marinoimalla punasipulit (lähinnä koska ne olivat ihan hirvittävän äkäisiä). Balsamicosiirappia halusin kuitenkin tähänkin versioon aivan ehdottomasti, niin hyvää se oli. Muuten jouduin tekemään vähän kompromisseja: suunnittelin käyttäväni lollo rossoa ja pinjansiemeniä, mutta koska tein salaattia sunnuntai-iltana ja kauppareissu suuntautui lähi-Valintataloon, jäin ilman noita aineksia. Korvaajina toimivat tavallinen lehtisalaatti ja kaapissa jo valmiiksi olleet auringonkukansiemenet.
(Kuva on taas hirvittävän huono. Jos tiedät, miten digipokkarilla saa pimeinä syksyiltoina hyviä kuvia, niin kerro minullekin! Ja nyt myöhemmin kun katsoin tätä kuvaa eri näytöltä, niin kuva on sumuisen lisäksi vielä hirvittävän värikäs. Näin ne näytöt vaihtelee...)
Vuohenjuustosalaatti (2 annosta)
1 pieni tai ½ iso punasipuli
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 ruukku salaattia
kourallinen rucolaa
n. 10 cm pala kurkkua
vajaa rasia kirsikkatomaatteja
kourallinen auringonkukan- tai pinjansiemeniä
n. 100 g vuohenjuustoa
n. 3 rkl vehnäjauhoja
nokare voita
mustapippuria
Balsamicokastike:
1 dl balsamicoa
1 dl sokeria
Valmista balsamicosiirappi jo etukäteen. Kuumenna kattilassa balsamico ja sokeri, keitä hämmennellen n. 10 min. Kaada puhtaaseen pulloon. Huom! Siirappi kannattaa jättää melko juoksevaksi, sillä se jähmettyy jääkaapissa melkoisesti. Omani oli jääkaappisäilytyksen jälkeen niin kovaa, että se ei omin avuin tullut pullosta ulos. Mikäli näin pääsee käymään, laita pullo kahvikuppiin tai muuhun pieneen astiaan ja kaada vedenkeittimestä kiehuvaa vettä pullon ympärille, jolloin siirappi pehmenee taas juoksevaksi.
Laita punasipulit hyvissä ajoin marinoitumaan: leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi ja laita kulhoon oliiviöljyn ja hunajan kanssa. Kasaa lautasille reiluksi paloiksi revitty salaatti, rucola, kurkku ohuina viipaleina ja tomaatit puolitettuina. Nostele päälle punasipuli marinadeineen. Paahda kuumalla pannulla auringonkukansiemenet ja siirrä syrjään odottamaan. Viipaloi vuohenjuusto n. 1-2 cm:n palasiksi, pyörittele vehnäjauhoissa ja paista pannulla voissa kauniin ruskeaksi. Mausta ripauksella mustapippuria ja nosta salaatille. Ripottele päälle vielä auringonkukansiemenet ja valuta kastikkeeksi balsamicosiirappia.
Meillä on ollut viime aikoina kaapissa enemmän pottua kuin ehkä koskaan, joten olen tarmokkaasti yrittänyt keksiä kaikenlaista perunaruokaa. Viimeisimpänä tein Yhteishyvän Ruokalehdestä (numero 9/03, olen ollut reipas arkistoija!) bongaamiani kasvis-perunapihvejä, jotka olivat yllättävänkin hyviä. Muutin ohjetta hieman, lisäsin mm. mausteita, joita alkuperäisessä ei ollut oikeastaan lainkaan. Itse söin näitä salaatin kanssa, mutta pihvit käyvät varmaan lisäkkeestäkin, jos haluaa tuhdimman aterian.
Peruna-porkkanapihvit (4 annosta, n. 12 kpl)
1 dl leseitä (minulla vehnä-)
1 dl vettä
3 keskikokoista perunaa raastettuna
2 isohkoa porkkanaa raastettuna
1 sipuli hienonnettuna
2 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 kananmunaa
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
1 tl timjamia
3 rkl vehnäjauhoja
Laita leseet likoamaan veteen siksi aikaa kun raastat porkkanat ja perunat ja silppuat sipulit. Sekoita kaikki aineet keskenään. Vehnäjauhojen määrää kannattaa vähän säätää oman tuntuman mukaan, itselläni sitä meni vähän enemmän, sillä raasteista tuntui irtoavan aika paljon nestettä. Paista ohukaispannussa rasvassa tai vaihtoehtoisesti uunissa 200 asteessa 20-30 minuuttia.
