Maailman paras pannukakku

Jatketaan nyt vaatimattomasti nimettyjen ohjeiden kanssa vielä. Tämän olen joskus kopioinut jostain äidin reseptiarkistosta, jossa se jo tunsi nimen "Maailman paras pannukakku". Taikinan salaisuus on voissa, joka tekee pannarin pinnasta aivan ihanan rapean. Kuvan kaakkuun erehdyin sotkemaan grahamia ja vehnäleseitä - ei tullut ihan niin hyvää kuin yleensä. Laitankin ihan alkuperäisen ohjeen, ja jos uskaltaa, niin osan vehnäjauhoista voi yrittää korvata jollain täysjyväisemmällä.


Maailman paras pannukakku

8 dl maitoa
1 dl sokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
n. 100 g sulatettua voita

Sekoita leivinjauhe, suola ja vaniljasokeri jauhoihin. Sekoita maito ja kananmunat keskenään ja kaada hyvin sekoittaen jauhojen päälle. (Itse olen tavannut sekoittaa jauhot kerralla nesteeseen, jolloin taikinaan jää jauhopaakkuja, joita ei tahdo saada millään pois.) Lisää sokeri ja voi. Paista 200 asteessa puoli tuntia.

Täydellinen Leipä

Fazerin Real on mielestäni yksi parhaista leivistä. Sitä vain myydään niin säälittävän pienissä pusseissa, että sellaisen ostaminen tuntuu vähän tyhmältä. Olenkin etsiskellyt netistä jonkin vastaavantyyppisen leivän ohjetta. En kuitenkaan löytänyt oikein mitään.

Mutta hakemani ohje tulikin sitten yllättäen ihan ovelta hakemaan: lokakuussa postiluukusta kolahtaneessa Olivia-lehdessä oli ohje metsästämääni Täydelliseen Leipään. Ohjeessa on tosin myös vehnäjauhoja, ja viljan lisäksi siinä on käytetty pähkinää. Ei haittaa ollenkaan. Haudoin kuitenkin ohjetta aika pitkään kirjahyllyssä, ennen kuin sain aikaiseksi ruveta leiväntekoon. Voin sanoa, että kannatti. Tässä siis iloksenne Täydellinen Leipä.

Sanotaan, että yksi kuva vastaa tuhatta sanaa, mutta tämän blogin ollessa kyseessä kannatta ennemmin uskoa tuhatta ylisanaani kuin yhtä huonoa kuvaa.

Täydellinen Leipä (eli pähkinäinen ruisleipä) 3-4 leipää

Juuri:
1 viipale luomuruislimppua
2½ dl vettä
2½ dl ruisjauhoja

Poista leipäviipaleesta kuori ja murenna se kulhoon. Sekoita mukaan vesi ja ruisjauhot. Peitä kulho kelmulla ja liinalla ja anna seistä huoneenlämmössä väh. vuorokausi. Juuri on valmista, kun se kuplii ja tuoksuu selvästi happamalta. Itselläni tähän taisi mennä lähemmäs kaksi vuorokautta.

Ensimmäinen taikinavaihe:
2 ½ dl juurta
1½ l vettä
8 dl ruisjauhoja
2 dl pellavansiemenrouhetta (käytin kokonaisia siemeniä)
2 dl auringonkukansiemeniä
2 dl pähkinäsekoitusta rouhittuna
6½ dl vehnäjauhoja
6 dl grahamjauhoja

Sekoita juureen muut ainekset. Anna taikinan levätä kostean leivinliinan alla huoneenlämmössä puolesta vuorokaudesta vuorokauteen. Taikinan pitäisi lähteä kohoamaan. Erota 2½ dl taikinaa juureksi seuraavaa leipomiskertaa varten pakkaseen.

Tässä kohden ohje oli aika epäselvä: Juurta tehdään alussa 5 dl, josta käytetään 2½ dl, eli 2½ dl jää käyttämättä.Jotenkin olettaisi, että tuo 2½ dl olisi se, mikä pistetään pakkaseen seuraavaa leivontakertaa varten, eikä ensimmäisen taikinavaiheen jälkeistä taikinaa. Tein nyt siis niin, että otin tuosta alussa tehdystä juuresta puolet pakkaseen, ja ensimmäisen taikinavaiheen jälkeen en ottanut taikinasta enää mitään pois.

Toinen taikinavaihe:
½ l haaleaa vettä
2 rkl suolaa
1 rkl siirappia
15 dl ruisjauhoja

Lisää mainitut ainekset taikinan joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Voitele kolme tai neljä vuokaa (vuoan koosta riippuen) ja jaa taikina niihin. Kohota vielä 2-6 tuntia liinan alla. Paista 175 asteessa uunin alatasolla n. 1 tunti 45 min. Kaksi tuntiakaan ei ole paha.

Kokemuksia: Leivästä tuli melko kovakuorista, ja sisältä se jää hieman tahmeaksi. Mitenkään vehnäleipämäisen kuivaa tuosta ei varmasti saakaan, mutta kannattaa antaa leivän asettua vaikka seuraavaan päivään ennen leikkaamista. Kovan kuoren takia leipää oli muutenkin vähän vaikea leikata kovin ohuiksi viipaleiksi. Ensi kerralla kokeilenkin varmaan kääriä leivät heti uunistaoton jälkeen leivinliinaan, josko ne vähän pehmenisivät ja olisivat helpommin leikattavissa. Leikkausongelmista huolimatta aion siis tehdä tätä toistekin, vaivan arvoista on!

Korjaus: Ohhoh, huomasin, että olin tuohon viimeiseen vaiheeseen kirjoittanut virheellisesti 15 dl vehnäjauhoja. Ruisjauhoja ne on. Korjasin.

Juureksia

Tänä talvena olen kokkaillut paljon juureksista, joita on tullut ostetua paljon ruokapiirin kautta. Itselleni aivan uusi tuttavuus on ollut palsternakka, ja paljon aiempaa enemmän on lautaselle päätynyt myös lanttua. Tavallisimmin olen tehnyt noista sosekeittoa (äärimmäisen näppärää pikaruokaa!) tai jotain kiusaustyyppistä (nytkin uunissa). Haluan jakaa erityisesti kuitenkin seuraavat kaksi ohjetta.

Ensimmäiseen sain idean UniCafesta, jossa oli tarjolla salaattipöydässä ilmeisesti höyrytettyjä porkkana- ja lanttukuutioita, joiden seassa oli couscousia. Oli ihan älyttömän hyvää, joten tein kotona samantyyppistä evästä kalalle lisukkeeksi. Höyrykattilaa en omista, joten tyydyin vain keittämään kuutiot, ja couscousin sijasta sekoitin kuutioihin ohrasuurimoita. Ja voin sanoa, että tuli kyllä hyvää kotonakin!


Porkkana-lanttulisuke (kahdelle)

1 lanttu
2 porkkanaa
n. 1 l vettä
1 dl esikypsytettyjä ohrasuurimoita (keittoaika 20 min)
½-1 kasvisliemikuutio
½ tl jauhettua muskottipähkinää
2 rkl öljyä
(yrttimaustetta, mustapippuria)

Kuutioi lanttu ja porkkana n. 2 cm x 2 cm kuutioiksi. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää kasvisliemikuutio ja ohrasuurimot. Keitä ohraa reilu 5 min ja lisää mukaan lantut ja porkkanat. Keitä vielä vajaa 15 min, kunnes ohra on kypsää. Lanttu- ja porkkanakuutioiden pitäisi jäädä napakoiksi, mössöä ei ole tarkoitus tehdä. Kaada vesi pois. Lisää muskottipähkinä ja halutessasi jotain muuta maustetta (en kuollaksenikaan muista, mitä itse laitoin tuohon), sekoita ja anna hautua ja maustua vielä hetken ajan levyn jälkilämmöllä.

Muokkaus: Oikeastaan jos haluaa tehdä tämän varman päälle, niin kannattaa keittää erikseen juureskuutiot ja ohra, jolloin juurekset saa juuri sopivan kypsiksi.

Toinen juures"keksintö" on niinkin simppeli kuin juureksista tehdyt ranskalaiset. Maistuu silteenkin vaikka iltapalana. Tämän keksin oikeastaan vähän vahingossa: yritimme joulun alla tehdä juureksista sipsejä, mutta emme saaneet niitä millään paistumaan sopivasti, vaan ne jäivät aina lötköiksi tai sitten mustuivat kunnolla. Mutta lötköiksi jääneet juuressipsit olivat itse asiassa ihan hyviä haarukalla popsittuna, ja siitä tämä tuotekehitys. Viipaleiksikin nämä voi toki leikata.


Ranskalaiset juurekset

lanttua ja palsternakkaa (kahdelle esim. 1 iso lanttu ja pari kolme palsternakkaa)
n. ½ dl öljyä
mausteita (kuvassa chilimausteseosta, pelkkä suolakin käy tai suola-mustapippurikombinaatio)

Kuori juurekset halutessasi. Suikaloi ne ranskanpotun kokoisiksi siivuiksi. Sekoita joukkoon öljy ja mausteet. Levitä pellille ja paista 200-225 asteessa n. puoli tuntia, kunnes ovat saaneet mukavasti väriä pintaansa. Nauti kera ketsupin.

Vielä kerran joulu

Ilmeisesti en vielä Pattijoella saanut tarpeekseni jouluherkuista, sillä pari päivää sitten intouduin tekemään niitä vielä vähän lisää. Ihan varsinaista joulusyötävää tosin oli vain joululimppu, jonka tein uskollisesti Pirkan ohjeen mukaan. Yhtään en soveltanut!!! ... paitsi että paistoin leipiä paljon kauemmin kuin ohjeessa käskettiin, sillä en reseptiuskollisuudenkaan vuoksi sentään raakaa leipää syö.

Leivoin myös pullaa, johon kätkin roppakaupalla rusinoita ja karpaloita. Pullaa tuli taas hämmentävän paljon, kaksi suurensuurta pitkonmöhkälettä. Meille voi nyt siis tulla pullakahville, melkein jopa etukäteen varoittamatta. Kuvasta poiketen pulla on myös paistettu. Paistetusta pullasta tuli vain niin rakeinen kuva, että se ei päässyt munkaan varsin löysästä laaduntarkkailusta läpi.

Herkuista suurin on kuitenkin tämä:

Rakkauteni graaviloheen on varmasti jo geeneissä: isän äiti oli liha- ja kalatiskillä töissä, ja äitin isä on kalastanut. Voisin syödä graavilohta vaikka paljaaltaan (ja söinkin, kalan siivuttamisesta nahkaan kiinni jääneet rippeet), mutta parasta se on leivän päällä. Tuohon joululimpulle se asettui oikein mukavasti, makea ja suolainen ne yhteen soppii. Myös kunnon ohrarieska on aika klassikko lohen alla. Muuta lohileivälle ei yleensä kuulu laittaa, mutta nyt aloin fantasioida lisääväni tuohon vielä siivun avokadoa.

Tätäkin tein Pirkan ohjeella, mutta annoin jälleen kypsyä kauemmin kuin ohjeessa käskettiin. Kalasta ei tullut mitenkään hirveän suolaista, mikä on vain hyvä, sillä parasta graavilohessa on pehmeä kalan tuntu. Ja maku. (Uuh, kuola valuu kun kirjoitan tätä. Sais tulla A. äkkiä töistä niin pääsis tekemään lohileipiä iltapalaksi.)

Rosépippurigraavattu lohi

n. 600 g lohifileetä
1½ rkl karkeaa merisuolaa
½ rkl sokeria
1 rkl murskattuja rosépippureita
(2 oksaa tuoretta tilliä)

Levitä mausteet lohelle, puolita filee, laita lihapuolet vastakkain, kääri ihanaksi herkkupaketiksi folioon, kelmuta tai iske johonkin kannelliseen vuokaan vaikka ja anna graavautua 1-2 vrk. Leikkaa ohuiksi siivuiksi terävällä veitsellä ja nauti.

Ja tässä vielä aiheeseen liityen kalanylistyslaulu, siitä vähemmän pelottavasta Pekka Töpöhännästä. ;)

Onnistuneita rouhennuksia yms.

Vaikka viimeaikoina monet leipomukseni ovat epäonnistuneet, kun olen lisännyt niihin liikaa leseitä ja muuta, niin olenpa jossain onnistunutkin.

Paras keksintö oli ruispizza, joka syntyi karmivassa nälässä: ei taikinan vaivaamista sitkon saamiseksi eikä kohottamista - aineet (vesi ja ruisjauho) vain sekaisin ja taikina pellille. Nopeaa ja kätevää!


Myös ciabattan tuunaaminen onnistui. Ciabattaa tuli tehtyä useinkin, kun olimme vasta muuttaneet Espooseen, mutta nyttemmin sen tekeminen on jäänyt. Kun pari päivää sitten suunnittelin leipovani vielä joululimppua, mutta huomasin, että siihen tarvittava piimä puuttuu, päätin hätäpäissäni tekaista ciabattaa pitkästä aikaa. Alkuperäinen ohje on Pirkan. Lisäsin ohjeeseen ruisjauhoja ja vehnäleseitä, ja tuli kyllä älyttömän hyvää. Kolme isoa leipää katosi parissa päivässä. Tässä viritetty versio:

Kuituisempi ciabatta

50 g hiivaa
1 l kylmää vettä
2 tl suolaa
9 + 6 dl vehnäjauhoja
4 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäleseitä
½ dl öljyä
2 rkl siirappia

Liuota hiiva veteen, lisää suola ja 9 dl vehnäjauhoja. Vatkaa vellimäiseksi. Lisää leseet, ruisjauhot, öljy ja siirappi ja vähitellen loput vehnäjauhot. Taikina saa olla löysähköä. Jätä kohoamaan 1,5-2 tunniksi. Kumoa taikina pöydälle, jaa kolmeksi tai neljäksi leiväksi ja laita pellille kohoamaan. Tai ole laiska leipuri: kaavi leivät suoraan kulhosta pellille, niin vältyt pöydän pyyhkimiseltä. Leivän kuuluu näyttää vähän epämääräiseltä (oikeasti). Kohota vielä puoli tuntia ja paista 250 asteessa 20 minuuttia. Anna jäähtyä hetken aikaa. Leipä muuten säilyy pitkään tuoreen oloisena, joten älä suotta pakasta jos uskot että leivöt tulevat lähipäivinä syötyä.


Toinen klassikkoresepti tässä taloudessa kulkee nimellä "Helppo piirakka". Helpoksi sen tekee se, että mitään ei tarvitse vatkata, ja kulhojakin sotkeentuu vain yksi. Lisäksi tätä ohjetta pystyy varioimaan aika helposti, eikä sillä ole tapana mennä pieleen. Jostain syystä viimeksi tätä tehdessäni taikina ei kuitenkaan riittänyt koko pellille, kuten se on aina ennen riittänyt, joten tein piirakan kakkuvuokaan. Hyvin se siinäkin toimi.

Helppo piirakka

200 g sulatettua margariinia tai 2 dl rypsiöljyä
2 dl sokeria (tai vähän vähemmän)
3 dl maitoa (tai voit laittaa 1,5 dl öljyä ja 3,5 dl maitoa)
3 tl vaniljasokeria
2 dl leseitä
5,5 dl vehnäjauhoja (tai korvaa puolet tai enemmänkin grahamilla)
3 tl leivinjauhetta

Sekoita ainekset ohjeen järjestyksessä, leivinjauhe jauhoihin sekoitettuna. Leivinjauheen sekoittaminen jauhoihinkaan ei toki vaadi erillistä kulhoa, vaan voit kipata ensin jauhot taikinan pinnalle ja siinä sekoitella leivinjauheen jauhojen joukkoon ja vasta sitten sekoittaa jauhot muuhun taikinaan. Lado pinnalle marjoja, omppuviipaleita, raparperia tai mitä nyt kaapista löytyy. Paista 200 asteessa n. 20 min. Annos riittää takuuvarmasti irtopohja- tai piirakkavuokaan, tuplaa jos teet pellillisen.


Ja lopuksi vielä avokadoylistystä. Nimittäin ne on nyt halpoja, Prismassa taisi olla 1,65 euroa kilo. Niistä on tehty guacamolea: Sössää pari avokadoa ja pari tomaattia, mausta chilillä ja suolalla ja halutessasi pieneksi hakatulla sipulilla (½-1). Myös valkosipuli toiminee oivasti. Eilen pitkän asioidenhoitopäivän päätteeksi tein karjuvaan nälkään äkkiä munakkaan, jonka "täytin" avokadolla, tomaatilla ja (pahalla) juustolla. (Juusto oli niin iljettävää, ettei sitä pystynyt leivän päällä syömään, mutta raastettuna ja pakastettuna se on hyvä hätävara tällaisiin tilanteisiin.) Eihän tuosta mikään hieno munakas tullut, "täytteet" eivät varsinaisesti ole munakkaan sisällä, mutta hyvää oli tämäkin.


Tämmöistä. Niin kuin huomaatte, en ole ihan totaalisessa nettilakossa enää, mutta vähän yritän rajoittaa silti. Se gradu on edelleen kesken... Tänne on kuitenki kiva kirjoittaa :)