Retkiruokaa ruokapöydän ääressä

Testasin eilen ensimmäistä kertaa reseptiä Retkiruokaa-kirjasta, joka tupsahti postiluukusta yhteisenä synttärilahjana. Retkelle emme tosin lähteneet, vaan söimme tuotoksen ihan normaalisti kotona. Pitäisi kyllä useamminkin tehdä ruokia ohjeiden mukaan, koska reilusti sovelletut tai peräti omakeksimät ruuat tuppaavat olemaan aina toistensa kopioita. Tämä ei ollut - en esimerkiksi varmaan koskaan olisi tullut laittaneeksi salaattiin kikherneitä. Määrissä tosin en ollut aivan tarkkana, vaan heittelin aineksia vähän summamutikassa.


Halloumisalaatti (3-4 annosta)

200g halloumijuustoa
50g (noin ruukullinen) rucolaa
1 ruukku tammenlehväsalaattia (eipä löytynyt -> jääsalaattia)
100 g sokeriherneitä (Korvasin pakasteherneillä, kaupan sokeriherneet kun olivat peräisin Keniasta ja Tansaniasta. En kylläkään tiedä, onko pakasteherneetkään sen parempi vaihtoehto...)
½ purjo
1 punainen paprika
100 g cashewpähkinöitä
100 g kikherneitä (säilyke)

Revi salaatit, pilko paprika ja purjo ja sokeriherne (tai sulata pakasteherneet). Huuhtele ja valuta kikherneet. Paahda pähkinät kuivalla pannulla. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kippaa lautasille. Viipaloi halloumi noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja paista öljyssä kauniin ruskeiksi. (Tai jos keittiösi on varusteltu niin, että parilointi on mahdollista, niin pariloi viipaleet.) Lisää juustot annosten päälle.

Ohjeessa ei ollut mainintaa kastikkeesta, mutta maustoin annoksia vielä suolalla ja mustapippurilla ja lorautin päälle vähän öljyä.


Tältäkin annos voisi näyttää...

Yhteensattumia

Joskus käy niin, että kuulee vaikkapa radiosta jonkun kappaleen, jota ei ole kuullut pitkään pitkään aikaan, ja törmää samaan biisiin uudestaan sitten vielä jossain ihan muualla.

Tein jonkin aikaa sitten katkarapusalaattia, jota varten marinoin katkaravut chili-valkosipulimurskalla, jota A. osti kesällä valkosipulimarkkinoilta (joo, täällä on sellaset). Homma meni näin: pakastekatkaravut sulatettiin, sekaan laitettiin chili-valkosipulia ja oliiviöljyä ja marinoitiin ehkä tunteroinen. Chili-valkosipulin voi varmasti korvata esim. parilla kolmella valkosipulin kynnellä ja tuoreella chilillä, pienenä murskana molemmat. Ja yhteensattuma: samantyyppisiä katkarapuja voi laittaa myös tortilloihin.

Toinen yhteensattuma: Olin maanantaina Uudenmaan Marttojen järjestämällä kasvisruokakurssilla, jossa tehtiin itse voita.

Ja kolmas: Samaisella kurssilla eräs nainen kertoi ihanan kuuloisesta punajuuriruuasta. Punajuuri keitetään tarvittaessa, leikataan noin senttisiksi viipaleiksi, levitetään pellille. Päälle leikataan vuohenjuustoviipaleet ja päälle lorautetaan hunajaa. Uuniin. Ja tänään törmäsin tällaiseen versioon.

Lisempää jukurttiakin

Omatekoinen jukurtti onnistuu näimmä paremmin kevyt- kuin rasvattomasta maidosta, ei tule viilimäistä.

Luomumaito, josta olen jukurtin tehnyt, on homogenisoimatonta. Rasvattomassa sitä ei huomaa, mutta kevytmaidossa on pinnalla keltaista rasvaa. Jännää.

Ja olenpa muuten viime aikoina törmännyt parissakin paikassa väitteisiin, joiden mukaan eläinrasvakaan ei olisi pahasta. En tiedä mitä uskoa. Ehkä sekoittelen kevytmaidosta ja rasvattomasta sopivan kompromissin, jolla saan vielä ei-viilimäistä mutta vähän vähempirasvaista jurkuttia.

Lisempää omenaa!

Ronttasin pari päivää sitten S-Marketista ison pussin alle euron kilolta maksaneita kotimaisia omenoita. Pitäis vissiin ottaa ovesta pois "ei mainoksia kiitos" -lappu, koska tiesin näistä omenoista vasta viimeisenä tarjouspäivänä. Muuten olisin käynyt hakemassa niitä useampanakin päivänä.

Eilen tein omenoista myöhäisiltapalaksi kaurahiutaleiden kanssa paistosta. Ei taaskaan mitenkään omaperäistä, mutta helppoa ja hyvää kyllä.

(Kuvausongelmat jatkuu: valo ei tahdo riittää millään, ja ilman salamaa kuvista tulee rakeisia. Ja jostain syystä myös sinisiä, mitä yritin kuvankäsittelyohjelmalla paikata, jolloin pöytäliinasta tuli liian punainen mutta ruuasta kai suht oikean väristä.)


Kaura-omenapaistos (2:lle)

3-5 kotimaista omenaa (nälkäisyydestä ja omenan koosta riippuen)
1 tl kanelia
50 g voita
1,5 dl kaurahiutaleita
1 rkl sokeria

Pese ja lohko omenat, lado voideltuun vuokaan ja ripota päälle kanelia. Sulata voi kattilassa, sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja sokeri ja kippaa omenoiden päälle. Paista 200 asteessa n. 20 min ja tarjoile vaniljakastikkeen kanssa.

Meidän vaniljakastikkeena toimi Oatly-kaurajuttu. Tårta på tårta siis vähän... Ostin tuota viime pääsiäisenä mämmin kanssa ja tykästyin kovasti, ja nyt yritin etsiä tuota vaikka kuinka monesta kaupasta, ennen kuin sitä sitten löytyi samaisesta S-Marketista, josta omenatkin kotiutin. Kandee kokeilla, jo hienon pakkauksenki takia! :) Tosin tuossa on aika paljon lisäaineita - joita toki on myös maitopohjaisissa vastaavissa tuotteissa. Paras ratkaisu olisi tietystikin tehdä vaniljakastike itse.

Omppulätyt

Tämä eväs tehtiin muka hiilaritankkaukseksi ennen puolikasta (oikeasti vain makeanhimoon). Vastoin odotuksiani kokograhaminen lättytaikina onnistui oikein hyvin. Idea lättyihin lähti täältä.


Omenalättyset

1 pullo (0,3 l) Vichyä
1 kananmuna
ripaus suolaa
1 tl hunajaa
3 rkl raejuustoa
grahamjauhoja
2 pientä kotimaista omenaa
paistamiseen voita

Vispaa Vichyyn kananmuna, saat vinhasti kuohuvan seoksen. Lisää suola, jolloin taikinanalku kuohuu lisää. Anna tasoittua, lisää hunaja ja raejuusto. Vispaa sekaan grahamjauhoja niin paljon, että saat aikaiseksi selvästi tavallista lättytaikinaa tömäkämmän vellin. Alakuvasta voi saada jotain viitteitä taikinan paksuudesta. Pese omena ja lohko se neljään osaan. Poista siemenet ja tee lohkoista parin millin paksuisiksia viipaleita.

Kuumenna voi ohukais- tai tavallisella pannulla, laita pannulle ruokalusikallinen taikinaa per lätty ja asettele päälle kaksi omppuviipaletta. Paista molemmin puolin. Syö hienonsokerin kanssa (pussista tarjoiltuna ;)).

Sienisato käyttöön

Hyödynsin kuivattuja suppiksia ensimmäisen kerran makaronilaatikkoon, josta ei tullut mitenkään ihmeellistä. Makaronilaatikkoa. Toisella kerralla sienet pääsivätkin sitten jo paljon paremmin loistamaan, kun tein niistä hätäisen piirakan. En muista mistä olin tulossa, mutta olin hirvittävän nälkäinen, ja suunnittelin hetken jo hakevani sadan metrin päässä olevasta Hesburgerista jotain apetta. Onneksi en hakenut. Sienet maistuivat tässä tosi hyvälle, ja isot (kokonaiset ja puolikkaat) suppilovahverot olivat aika hauskoja.

Suppikset ovat muuten osoittautuneet varsin hauskoiksi kavereiksi: kun niitä liottaa vedessä hetken, ne muuttuvat rusinasienistä jälleen ihan oikean sienien näköisiksi, saavat värinsäkin takaisin! Sienien liotusvesi kannattaa käyttää ruuanlaittoon, koska siihen liukenee makua sienistä. Itse en tosin muistanut, joten jouduin kaatamaan liotusveden viemäriin. :(


Suppilovahveropiiras (näin sen muistaakseni tein)

Pohja:
2 dl grahamjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
100 g voita
3-4 rkl kylmää vettä

Täyte:
100 g sulatejuustoa
1 dl maitoa
1 dl sienten liotusnestettä
2 kananmunaa
n. 3 dl kuivattuja suppilovahveroita
1 punainen paprika
öljyä
1 iso tai 2 pientä sipulia
mustapippuria, suolaa

Aloita täytteestä. Laita suppilovahverot likoamaan veteen. Kuumenna kattilassa maito, sienten liotusvesi ja sulatejuusto, kunnes juusto on sulanut maidon joukkoon. Siirrä jäähtymään.

Silppua paprika ja sipuli ja pehmennä niitä öljyssä pannulla. Lisää mukaan sienet ja kääntele vielä hetki.

Valmista pohja: nypi jauhot ja huoneenlämpöinen voi keskenään, lisää vettä kunnes saat sopivan käsiteltävän taikinan. Taputtele taikina piirasvuokaan. (Jos et yhtään tykkää tästä vuokaantaputteluvaiheesta, niin tee taikina puolitoistakertaisena.)

Sekoita jäähtyneeseen maito-juustoseokseen kananmunat ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Kippaa sieni-paprika-sipuliseos piiraspohjalle ja kaada päälle maitoseos. Paista n. 20 min 200 asteessa.

Vanhoja ideoita tuoreeseen kuosiin

Nimen- ja osoitteenmuutos. Ei se palohälytin nyt niin useasti soi.

Panostus nolla

Ei näin:


Kuvassa papupyttistä, kaverina vain ketsuppi ja lasi maitoa. Yritin oikeasti tänään antaa aikaa gradullekin, syömisen kustannuksella. Gradua tein, joten illaksi väsään kaalisalaattia - jonka voi muuten tehdä ilman kaalin pitkiä seisottamisia, silpuksi vain ja mausteet joukkoon.

(Eikä muuten myöskään näin: puolimaraton odottaa viikon päästä, jos vain juoksukaveri parantuu flunssastaan siihen mennessä, ja minä suuntaan nyt illalla kävelylle. Annan periksi tuolle syysmyrskylle, kiskon päälle kuravaatteet ja paljon lämmintä, ja sanon ein juoksutrikoille.)

JK. Ei, olin sittenkin reipas. Päivän kuntoiluvinkki onkin seuraavanlainen: Sateisena päivänä seuraa tiiviisti pilvien etenemistä, ja kun taivaalta ei tipu vettä ja jossain kaukana pilvipeite rakoilee, niin kisko äkkiä juoksukamppeet (lippis ja trikoot ja jokin ei-lepattava takki) niskaan ja lähde. Kesken lenkin yllättävän sateen takia ei viitsi takaisinkaan kääntyä, ja kun on päällä oikeanlaiset vaatteet, niin eipä sitä sadetta juuri edes huomaa.

Jotaki itua

Olen yrittänyt opetella laittamaan ruokaa sesongin mukaisesti, mikä on kesällä tietysti helppoa kuin mikä. Nyt syksyllä on pitänyt laittaa aivonystyrät surraamaan vähän enemmän, sillä vaikkapa salaattia on vähän vaikeampi tehdä juureksista ja kaalista kuin tomaateista ja rucolasta. Tosin olen vielä ostanut tomaattejakin, ja olen pitänyt jonkinlaisena rajana kolmen euron kilohintaa, jonka yli meneviä tomaatteja en enää osta.

Näitä kasvispulmia helpottaakseni olen innostunut kokeilemaan idättämistä. Olen käyttänyt mung-papuja ja vehnänjyviä. Vehnä ei lähtenyt itämään ollenkaan, mutta mung-pavuista saakin sitten syötävää tosi nopeasti ja helposti, jopa liikaa, jos ei malta laittaa tarpeeksi pientä papumäärää itämään. Seuraavaksi voisin kokeilla härkäpapuja, joita hankin ruokapiirin kautta pari viikkoa sitten.


Yksinkertaisuudessa idättäminen menee näin: Liota papuja ensin yön yli (12 tuntia) runsaassa vedessä. Huuhtele pavut ja laita ne lasipurkkiin, jonka suulla on jotain harsokangasta. Siirrä purkki suu alaspäin n. 45 asteen kulmaan astiankuivauskaappiin, jolloin ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Huuhtele idut jatkossa 2-3 kertaa päivässä. Mielestäni huuhtelu vaikutti etukäteen työläältä, mutta suht näppärästi se käy, kun laskee purkkiin harson läpi vettä ja vähän huljuttelee purkkia. Minulla mung-pavut ovat itäneet jo noin vuorokaudessa syömiskuntoon asti, ja parin vuorokauden päästä ne alkavat jo puskea lehteä, joten nopsana saa olla.

Ja tästä tullaankin ongelmaan: idut ovat hyviä, mutta mihin niitä käyttäisi? Olen nyt laittanut niitä alakuvan salaattiin, josta tuli syötävää mutta ei nyt mitenkään herkullista, ja wokkiin, joka paloi ja oli pahaa. Leivän päällä idut kyllä toimivat yllättävänkin hyvin, ja lämpimän ruuan kylkeen niitä voi laittaa porkkanaraasteen tapaan. Ehkäpä voisin seuraavaksi kokeilla jotain coleslaw-tyyppistä salaattia niistä ja porkkanasta...

Mustikkakukko

Kävimme jonkin aikaa sitten Art goes kapakka -tapahtuman yhteydessä Helsingissä Zetorissa syömässä ja katsomassa Absoluuttista Nollapistettä. Söimme ihan pitkän kaavan mukaan, ja jälkiruokaan mennessä oli jo ihan hirveä ähky, mikä tahtoi vähän häiritä jälkiruuaksi valitusta mustikkakukosta nauttimista. Jälkkäri oli nimittäin tosi hyvää. Kun Yhteishyvän ruokalehdessä taannoin oli sitten mustikkakukon ohje, päätin laittaa sitä jälkiruuaksi kotona. Ohje on alunperin neljälle, ja siinä kukko tehdään yhteen isoon vuokaan. Zetorin mallin mukaan olen kuitenkin tehnyt tätä yksittäisiin annosvuokiin (on kiva saada ihan oma annos!) ja (noin) puolittaen ohjeen, ja lisäksi poistin täytteestä sokerin, koska mustikat nyt eivät niin ärtsyjä ole muutenkaan. Kuvan annoksessa täytteessä on mustikoiden lisäksi karviaisia, eikä sokeria kyllä ole tarvis niihinkään laittaa, yllättävän pehmeänmakuisia olivat.


Seuraavassa on lehden ohje ja omat variaationi (ihan ohjeen mukaan en ole tätä kertaakaan tehnyt).

Mustikkakukko

Täyte (2 annokseen):
n. 0,5 l mustikoita
n. 1 rkl perunajauhoja

Sekoita perunajauhot marjoihin, kippaa paistovuokaan odottelemaan kukonnahkaa päälleen...

Pohja (4 annosta):
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vaahdota margariini ja sokeri, lisää muna hyvin vatkaten ja jauho-leivinjauheseos. Taputtele marjojen päälle ja pistele haarukalla pari reikää taikinaan.

Pohja, muunnos 1 (2 pientä annosta):
50 g voita
0,5 dl sokeria
reilu 1 dl ruisjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Vaahdota margariini ja sokeri, lisää jauho-leivinjauheseos. Taputtele marjojen päälle. Taikinasta tulee suht pieni, joten se sopii esim. kahvikuppiin tehtyihin annoksiin hyvin, myös jälkiruokakulhoon, mutta tuolloin pohjasta tulee suht ohut ja sen levittäminen voi olla hankalaa.

Pohja, muunnos 2 (2 isoa annosta):
0,5 dl rypsiöljyä
0,5 dl sokeria
1 kananmuna
n. 2 dl ruisjauhoja
vajaa 1 tl leivinjauhetta

Vatkaa öljy ja sokeri sekaisin, lisää kananmuna ja sen verran jauhoja (+ leivinjauhe), että taikinasta tulee jotenkuten käsiteltävää. Taputtele marjojen päälle. Tämä taikina saattaa riittää jopa kolmeen annokseen, sillä nyt taikinakerroksesta tuli melko paksu. Tietenkin riippuu myös omista mieltymyksistä, kannattaako tehdä paksu vai ohut taikinakerros - itse tykkään enemmän marjatäytteestä kuin taikinasta.

Paista kukko(j)a 200 asteessa noin puoli tuntia. Tarjoa halutessasi jäätelön kanssa. Tai ripottele päälle raesokeria, niin saat sitäkin kulumaan joskus johonkin. ;)